Ladataan...

Pakattiin äsken koulureppu. Laitettiin vaatteet pinoon eteisentuolille, katsottiin vielä kerran säätiedotus. Asennettiin kello soimaan. Varmuuden varalta kaksi. Yöpaidan puserossa intoa ja jännitystä. 

Tänään oli kesän viimeinen päivä. Heitettiin hyvästit päälaelleen kääntyneelle unirytmille, aamuköllöttelyille, aamupalalla pelattaville Uno-matseille ja ulkona syödyille perhelounaille. Heitettiin jäähyväiset ”mitähän tänään tehtäisiin -ololle”, liian myöhään menneille pyörälenkeille ja hetkille, jolloin ei tarvinnut tehdä tai ajatella yhtään mitään.

Viime kesä oli elämäni kesä. Se oli kesä, jolloin kaikki muuttui kertarysäyksestä. Kesä, jolloin juoksin hengästymiseen asti, että ehdin kokea, nähdä ja maistaa kaiken sen, minkä olin koomavuosina jo unohtanut.

Tämä kesä oli toisenlainen. 

Juoksemisen sijaan tuli madeltua. Mentyä hitaasti ja välillä takapakkiakin. Uuden kokeminen kun oli nyt niin konkreettista. Ei ole tarvinnut juosten etsiä jotain uutta, kun sitä on tullut eteen ilman kyselyjäkin. Kuinka monta kertaa sitä onkaan tullut makoiltua illalla vuoteessa ja katseltua puoliksi tutun ja puoliksi tuntemattoman ikkunan heijastumia. Katseltua niitä kattolistoja ja pohdittua, mitä kaikkea elämä onkaan tuonut tulleessaan. Mietittyä, kuinka voisin muistaa jokaisen näistä hetkistä vielä paremmin. Nauttia nyt – tässä hetkessä – kaikesta onnesta ja rauhasta, joka kuitenkin tuli eteen vähän yllättäen niin, että välillä olo on ollut vain hämmentynyt. 

Istuimme viime viikolla autossa. Minä ja kaksi rakkaintani. Sade ropisi kattoon, oltiin ihan hiljaa. Siinä parissa neliömetrissä, hurisevan auton sisällä, oli kaikki, mitä varten kesä – sateinenkin – syksy, talvi ja kevät ovat kaikki parasta vuodenaikaa ilman, että tarvitsee enää ryntäillä yhtään minnekään.

Joten kiitos kesä. Ja tervetuloa syksy. Taas ihan uusi ja ihmeellinen. Kuten elämä on.  

-Karoliina-

 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

 

 

 

Palasimme eilen illalla F:n kanssa viikonloppureissulta Hankasalmelta. Olipa ihanaa kokoontua pitkästä aikaa perheen voimin meidän mökille. Syödä rapuja, laulaa hassuja lauluja, saunoa ja kuunnella F:n jo perinteeksi muodostunut rapujuhlapuhe. 

Sehän tässä on, kun meidän perhe on vuosien saatossa kasvanut isoksi extended familyksi, että kaikki pääsevät harvoin kerralla paikalle. Tänäkin viikonloppuna kaksi rakasta joutui jäämään töidensä vuoksi toisaalle, mutta josko syksyn aikana, jouluna tai viimeistään ensi keväällä olisi hetki, jolloin jokainen iso ja pieni perheenjäsen saataisiin saman pöydän ääreen. Ja kun se hetki koittaa (tässä pieni kannustin asianosaisille) lupaan leipoa millaisen kakun hyvänsä! Ihan oikeasti : suklaa-, juusto- tai kermakakku! You name it. 

Kesämökkeily on hauskaa, mutta kyllä näissä syksyisissä mökkihetkissä on oma taikansa. Kirpsakka ilma ja lämmin sauna. Niin ja nuo puiden keltaiset lehdet ja illalla sytytetyt kynttilät. 

Kertonee muuten viikonlopun painopisteesta jotain se, että kamera oli täynnä vain ja ainoastaan ruokakuvia. 

Nyt unille, jotta ehdin nukkua edes hetkisen. Aamuyöllö lähtee nimittäin lentokone kohti Saksaa. Reissufiiliksiä siis ainakin Instagramin puolella tiedossa. 

-Karoliina-

 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Sitä alkaa jo pelkäämään. Taas. Vaikka haluaisi työntää koko ajatuksen vielä mielestä. Ehkä kuukaudeksi tai ainakin vielä muutamaksi viikoksi.

Sitä alkaa jo haikeilemaan siitäkin huolimatta, että aurinko teki tänään taas kymmenen pisamaa lisää, viikonloppu toi monta mansikanmakuista muistoa ja kynsien alla on hippunen Ruissalon hiekkaa.

En tiedä, johtuuko se siitä, että kalenterinsivua on pitänyt kääntää jo ainakin kolmesti eteenpäin. Sinne ne on rustattu : Tehtäviä asioita, juhlittavia juhlia, täytettäviä velvollisuuksia. Siellä ne odottaa jo edessä, vaikka jalat ovatkin vielä vahvasti heinäkuisessa nurmikossa.

Kesä tuntuu vielä ihossa, tuoksuu astellessa aamulla sporaan tai mökkilaiturille. Ja silti illassa on jo kuiskaus syksystä.

-Karoliina-

Share

Pages