Ladataan...
Kolmistaan

Kuten te jo hyvin tiedättekin, tämän blogin painopiste on tekstissä. Vaikka rakastankin visuaalisia juttuja, oman blogini kohdalla kuvat ovat olleet aina se murheenkryyni. Monta kertaa minulla saattaa olla vaikka viisikin tekstiä valmiiksi kirjoitettuna. Mutta sitten iskee pulmaa: Mistä ihmeestä löytäisin kuvat teksteilleni?

Minun suurin pelastukseni on tietysti pääosan blogikuvistani ottava ihana Noora. Homma alkoi meillä Tampereelle muutettuani ihan työmielessä, mutta koska näemme toisiamme vähintään kahden viikoin välein, on pelkkien kuvien yhdessä ottaminen kasvanut jo joksikin ihan muuksi. Me höpöttelemme kuvien lomassa kaikki asiat halki ja minä ainakin tunnen, että vaikka emme ole tunteneet pitkään, voin uskoutua hänelle asiasta kuin asiasta. 

Minä luotan myös Nooran tapaan kuvata. En koskaan edes tarkista kuvia itse kuvauspäivänä, koska tiedän Nooran tietävän, mitä minä haluan kuvilta ja mitä en. Hän on oppinut niin tarkasti lukemaan minua, kuvamakuani ja näitä omia kompleksejani, että viimeksi kun kuvasimme, Noora tokaisikin: ”Ei tätä kuvaa. Tästä sä sanot kuitenkin, että karmeat silmäpussit.” Ja niin olisin sanonutkin. Hän tasan tarkkaa tietää, mikä on minun juttuni ja mikä ei.

Sen lisäksi, että tällä blogissa näkyy valokuvia, olette varmasti huomanneet, että käytän viikoittain myös valmiita kuvituskuvia kuvapankista. Ja minusta ne ovat ihan ok juttu. Paitsi että: Olen kahlannut kuvapankkikuvat (jotka toistavat hyvin pitkälle toisiaan) niin läpi, että yleisimmillä hakusanoillani ei löydy enää mitään mielenkiintoista ja minun blogiini sopivaa katseltavaa.

Siksipä minä huhuilenkin apua nyt täältä blogin kautta. Olisiko siellä ruudun toisella puolella ammatti- tai harrastelijakuvittajia, joilta voisin tilata kuvia tänne blogin käyttöön. Ikiomaksi, yksinoikeudella kuvia ei tarvitse antaa, mutta julkaisuun kuitenkin. Tee se itse -vauva -kirjan ja tulevan #vauvavuosi -teoksen kuvittajalta Sanni Kariniemeltä olen joskus kuvia tänne saanutkin, mutta nyt tuntuu, että nekään eivät enää riitä. Sanotaanko näin, että meidän ekan kirjan matsku on aika pitkälle käyty jo läpi.

Sitä paitsi: Samalla tavalla, kun osa tätä blogia on minun oma tapani kirjoittaa ja Nooran persoonallinen kuvausjälki, olisi minusta mahtava saada myös blogille oma kuvitettu tyyli ja ilme. Ja koska itse en osaa kuin piirtää tikku-ukkoja, on todettava, että tähänkin tarvitsen ulkopuolista apua.

Vinkatkaa tästä siis kaikille loistaville kuvittajakavereillenne tai laittakaa itse postia, jos uskotte olevanne etsimäni henkilö. Parhaiten pääsemme asiasta juttusille, kun lähetätte muutaman esimerkkikuvan ja esittelyn itsestänne osoitteeseen: karoliina.kolmistaan@gmail.com

-Karoliina-

Kuva: Sanni Kariniemi, teoksesta Tee se itse -vauva (Sallinen&Kariniemi), Bazar, 2016 

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Marraskuun vika päivä. Enkä ole varmasti koskaan odottanut tätä päivämäärää näin kovasti. Tämä päivä on ollut se, johon olen tähdännyt koko syksyn ja nyt kun se on käsillä, on yhtä aikaa kauhistunut ja innokas olo. Tänään oli nimittäin kirjani deadline. Tähän päivään mennessä toisen kirjani, #vauvavuosi -romaanin, tuli olla valmis. Ja olihan se. Laskin tekstitiedoston aamulla matkaan ja toivon, että sellaisenaan se myös kelpaa ihan julkaisuun asti.

Nyt pyörittelen peukaloita ja mietin, mitäs sitten tehdään. Vaikea ajatella, että prosessi on ohi. Se, joka kulki kuitenkin niin monta kuukautta mielessä ja konkreettisesti näppiksillä. 

Tosin onpa tässä vielä pari asiaa hoidettavana ennen kuin voin alkaa lepäillä laakereillani. Olin nimittäin etukäteisesti ajatellut, että tästä päivästä lähtien viettäisin kuukauden niin sanottua pehmeää elämää. Olin suunnitellut viettäväni joulukuun hiljaiseloa, tehden vähemmän töitä ennen hullua (työ)vuotta 2018 ja sen kun vain hipsutelevani kohti pyhiä. Mutta niinhän siinä kävi, etteivät asiat mene aina ihan suunnitelmien mukaan. Tai siis olihan osasta näistä joulukuun alun suunnitelmistakin tietysti pieni etiäinen, mutta mukaan tuli muutama sellainen muuttuja, että nyt näyttäisi sille, että vielä viikko tulee painaa aikamoisella höngällä. Se niistä levoista vielä vähäksi aikaa. 

Viikonloppu menee nimittäin nyt ensi viikon töiden ennakoinnissa, siivoamisessa ja F:n synttärijuhlien järjestelyssä, joita vietetään suku- ja ystävävoimin sunnuntaina. Maanantaina olen aivan koko päivän puolestaan eräissä mainoskuvaksissa, joista voin kertoa lisää vähän myöhemmin ja tiistaina juhlitaan F:ää puolestaan kaverivoimin. Keskiviikkona on taas F:n koristurnaus ja jossakin välissä olisi kirjoitettava tätä rakasta blogia, otettava kuvia ennakkoon pariin postaukseen ja tehtävä pari muuta juoksevaa hommaa.Voi siis sanoa, että jouluun laskeutumisessa menee siis vielä hetki.

Muistatte muuten varmaan, kun pohdin, pitäisikö F:n synttärit järjestää sisäleikkipuistossa vai kotona. No, päädyimme kotiin. Ja sain omasta mielestäni aika megahienon suunnitelmankin järjestää kauhusynttärit kaikkine teemaan kuuluvine reksiviittoineen ja kauhukierroksineen täällä kodin ympäristössä Nyt tässä vaiheessa, kun kädet on aika täynnä, alan epäillä kuitenkin suunnitelmani järkevyyttä. Enhän minä ole lähtökohtaisesti mikään huvikierrosten järjestäjä tai ohjelmanumerotäti. On alkanut tuntua sille, että se HopLop olisi ehkä silti ollut fiksumpi ratkaisu, mutta katsotaan, miten meidän käy. 

Onneksi huomenna saa avata ensimmäisen luukun joulukalenterista. F:llä on perinteinen äitini hänelle ompelema joulukalenteri, jota täytämme päivä kerrallaan itse. Olisin halunnut täyttää F:n joulukalenterin luukut vain ja ainoastaan second hand -löydöillä, mutta hitsi kun noita Little Pet Shopeja ja Shopkinseja ei ole ollut saatavilla. Tai siis onhan niitä tietysti kirpparit pullollaan, mutta ei sellaisiin hintoihin, että leluja kannattaisi käytettynä ostaa. Jengi pyytää samaa hintaa kuin uusista kaupassakin. Ei mitään järkeä! Siksipä suurin osa kalenterin minileluista on nyt sitten suoraan kaupasta ostettuja. Tosin yritetään kyllä laittaa väliin mahdollisimman paljon myös elämysluukkuja – uimahalliretkiä, piparin leivontaa, mäenlaskua (toiveajattelua?) tai muuta mukavaa. 

Näiden höpinöiden saattelemana ihanaa marraskuun viimeistä! Olisiko tänään aika juoda jo vähän glögiä?

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Asu: By Emka / Inwear

Share

Ladataan...
Kolmistaan

Luulin joskus nuorempana, että aikuisiällä ei voi saada enää uusia ystäviä. Miten väärässä olinkaan! Mitä enemmän olen vuosia saanut mittariin, sitä isommaksi ystävä- ja kaveripiirini on muodostunut.

Joskus oikein kummastelen, miten mahtavan sakin olen saanut ympärilleni. Miten erilaisia ihmisiä, erilaisista elämäntilanteista elämääni mahtuukaan. On niitä Hankasalmelta jo tuttuja ikivanhoja ystäviä, on opiskeluajan timanttisia löytöjä ja sitten työpaikoilta saatuja. On puolison mukana tulleita, verisukulaisia ja sellaisia, joihin ei olisi tutustunut koskaan muuten kuin pakon kautta.

Vaikka täällä blogissa usein vilahteleekin ystäviä ja kamuja elämästäni, päätin monen muun bloggaajan tavoin kehitellä oman ystävänikirjan myös Kolmistaan-sivuille.

Mutta ystävänikirja ei ole mitään ilman kunnon kysymyksiä. Ja nyt on teidän vuoronne vaikuttaa siihen, mitä ”kirjan” sivuille tulee.
Kerro kommenttikenttään niin hulluja, hauskoja, ihania ja tärkeitä kysymyksiä, joihin haluat ystävieni vastaavan! Haluatko tietää, kuinka tapasimme? Mistä riitelemme? Ja mitä teemme yhdessä? Vai jotain ihan muuta!

Parhaille kysymyksille pistetään postissa tulemaan signeerattu Tee se itse -vauva. 

-Karoliina-

Kuva: Sanni Kariniemi (Teoksesta Tee se itse -vauva, Kariniemi&Sallinen, 2016, Bazar) 

Share

Pages