Chie Miharat tulivat. Olen sanaton. Täysin sanaton.

Ferran

Odotin Miharoilta aika paljon, mutten voinut arvata, että saisin enemmän: valehtelematta yhtään voi sanoa (nyt kun taas saan sanan suustani), ettei jalassani ole koskaan ollut yhtä sopivan kokoisia, malliltaan täysin toivotunlaisia ja hyvin istuvia sandaaleja.

(Pahoittelut liioittelun makuisista sanavalinnoista, mutta Depeche Modea lainaten 'try walking in my shoes', niin selviää miksi käytin niitä =)

Kiitos.

Fruala (kevät/kesä 2012)

Vory (kevät/kesä 2012)

Vorymar (kevät/kesä 2012)

[Kuvat: Chie Mihara, BloomFashion]

Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta balleriinoista. Postissa odottaa joko kesän kestohittikenkä tai kaamea pettymys, we'll see.

Olin jo unohtanut aiemman inspispostaukseni, joka kuitenkin näemmä enteili tilausta. Mukava olla uskollinen omille aikeilleen, vaikka sitten vain puolivahingossa.

(Kuvat: Brandos.com)

Kuuminta hottia, ihan kirjaimellisesti, löytyy Islannista. Tuliperäisen maaperän lisäksi maan kenkätarjonta on ehdottomasti plussan puolella.

Reykjavikia ei ihan heti miellä mm. jatkuvasti vaihtelevien säätilojensa takia kenkäkaupungiksi, mutta sitä se ehdottomasti on. Laugavegurin, kaupungin "pääostoskadun", varrella on paljon sisäänmenon arvoisia kauppoja, mutta myös sivukaduille kannattaa muistaa välillä eksyä.

Mania tarjoilee niitä kevyempiä kenkiä. Täydellinen paikka hulluille löydöille.

Kronin ja 38 Þrepin (tutummilla aakkosilla: 38 Threp) voi halutessaan ottaa vakavastikin. Hauska islantilainen yksityiskohta ovat kaikkialla raollaan tai kokonaan auki olevat liikkeiden ovet - vuodenaika tai sää ei tunnu vaikuttavan tähän kutsuvaan tapaan.

GK Reykjavik myy kenkien lisäksi vaatteita - molempia kannattaa käydä ainakin vilkaisemassa. Merkit ovat pääosin kansainvälistä peruskamaa, mutta paikallisella fiiliksellä.

Hyvä alku oman ostoskartan piirtämiseen löytyy Iceland Travel Blogista, jota lukiessa voi fiilistellä Spotifyssä vaikka Jónsin ja 7oin tahtiin.

Kevät-/kesäkenkä 2012 on ruskea ja nahkainen. Ainakin mielestäni näemmä; haeskellessani (taas) puolikkaalla silmällä sitä toista yksisarvista*, nirunarusandaaleja, nappasin (tällä kertaa) Brandosista mukaan TOP9 kenkää, joihin silmä hakeutui useamman kerran.

Alarivin Marc O'Poloja kävin hypistelemässä Rannalla jo joulukuussa, eikä mieli ole näköjän mihinkään muuttunut. Mitkä kevätkengiksi lopulta päätyvät, jos (näistä) mitkään, se nähdään keväällä - eli joidenkin viikkojen päästä.

*Toisen väitin olevan täydelliset farkut, jotka siis kuitenkin ovat oikeastikin olemassa, joten satuolentoja on sittenkin ehkä vain yksi, ne täydelliset sandaalit.

(Kuvat: Brandos.fi)

Minna Parikka kävi synttäreillä

Lilyn 1-vuotispäivillä oli kylässä myös Minna Parikat; en ole tuhannen varma visuaalisen analyysini tuloksesta, mutta vaikka synttärivieraan jalassa olleet pinkit unelmat näyttivät ensin erehdyttävästi Parikan Jaqueline-mallilta, päädyn arvaamaan, että ne ovat sittenkin viitisen senttiä matalakorkoisemmat Raquelit. Kummin vain, ihan röyhkeän hieno väri.

Konjakkinahka, aina varma valinta

En valitettavasti kysynyt Lilyn päätoimittajalta tämän korkokävelimen merkkiä tai mallia, mutta punaruskea sandaali herätti vaivatta huomion talvijalkineiden hallitsemassa lattiantasossa.

Tilaisuus ei ollut ihan Opening Ceremony, mutta lähellä

Juhlinta luonnistui hyvin myös aavikkokengistä versioiduissa Opening Ceremonyn M6:ssa. Klassikko se on neoklassikkokin.

Bileiden vilkkaudesta ja väkimäärästä huolimatta kenkäbongailu jäi osaltani valitettavan lyhyeksi paikan vaihduttua jo alkuillasta Sunnin viiniaarteiden ääreen. Mutta Parikan pinkit olisivat istuneet hyvin luomuproseccon kanssa, Opening Ceremonyjen kanssa olisin tarjoillut täyteläisen mutta marjaisan argentiinalaisen punaisen.