JÄLLEEN ASKEL ETEENPÄIN

Rakennusprojektimme otti taas harppauksen eteenpäin tällä viikolla, kun hyväksyimme ostotarjouksen omasta asunnostamme. Aikaa vievän taloprojektin, töiden, pienten lasten täyttämän perhe-elämän ja muiden kiireiden ohella olemme jo syksystä asti pyörittäneet asunnossamme näyttörumbaa. Parhaimmillaan asunnossamme oli kuusi näyttöä yhden viikon aikana, enkä edes uskalla arvioida montako näyttöä meillä oikeastaan kaiken kaikkiaan olikaan. Monta joka tapauksessa. Oli oma operaationsa saada asunto täysin tiptop-kuntoon sunnuntaisin kahden pienen terrorin kanssa, jotka saavat kodin hetkessä siihen kuntoon, kuin siellä ei olisi koskaan siivottukaan. Oma operaationsa oli myös häipyä kotoa lapset ja kissa kainalossa näyttöevakkoon. Mieleeni muistuu muutama jälkeenpäin koominenkin tilanne. Milloin lykkäsin lastenrattaita ja ystäväni veti kissankoppaa pulkassa hankien keskellä tunnin ajan ympäri lähitienoota odottaessamme yksityisnäyttöläisten poistumista kotoamme. Ja milloin hain esikoista tarhasta vauva rintarepussa ja kissankoppa lastenrattaissa (kuka sitä koppaa oikeen jaksaa kantaa??). Milloin olin syksyistä saetta paossa isäni, kuopuksemme ja kissan kanssa talomme pyörävarastossa, kun kiinteistövälittäjä yllättäen poukkasikin sinne sisään yksityisnäyttöläisten kanssa.

Noihin kuukausiin mahtui varmasti koko tunteiden kirjo onnesta ja tyytyväisyydestä epävarmuuteen, stressiin ja epätoivoon. Aloitimme myymisen tarjouskaupalla ja alku olikin lupaava. Tarjous tuli melkeinpä päivittäin, kunnes ne loppuivat kuin seinään. Jonkin aikaa odotettiin ja samalla seurattiin kävijämäärien vähentymistä, kunnes päätettiin ottaa asunto hetkeksi kokonaan pois myynnistä. Tämän vuoden alusta aloitettiin normaalilla myynnillä ilman tarjouskappaa. Ja tällä viikolla vihdoin ja viimein saimme tarjouksen, johon sitten vastatarjousten vaihtojen jälkeen vihdoin teimme hyväksynnän. Alkuperäisestä tavoitteestamme jouduimme tinkimään aika lailla, mutta se varmaan on tilanne useammallakin asunnon myyjällä tällä hetkellä. Odottamalla parempaa tarjousta tuskin olisimme kuitenkaan päässeet alkuperäisiin tavoitteisiimme ja samalla se olisi tarkoittanut mahdollisesti taloprojektimme viivästymistä ja lisää hermojen kiristystä. Nyt olo on todella huojentunut ja onnellinen. Jälleen yksi konkreettinen askel eteenpäin kohti unelmaamme oman talon rakentamisesta. Nautitaan tästä tunteesta hetki, sillä kaaosta on vielä luvassa, nimittäin asuntomme tyhjentämisen ja muuton muodossa. Maanantaina soitan parista lähistöllämme sijaitsevasta vuokra-asunnosta sekä selvitän mitä kaikkea siihen rakennuslupaan tarvitaankaan. Tontin varmistuttua haaveilimme aloittavamme työt tontilla toukokuussa, mikäli kaikki menisi suunnitelmiemme mukaan. Nyt näyttäisi siltä, että vielä ollaan aikataulussa. Nyt kun malttaisi vielä odottaa sinne toukokuuhun asti!

Share

Kommentit

Yks vaan (Ei varmistettu)

Onnea! Me otettiin (laskelmoitu?) riski, että rakennutettiin ensin talo ja sitten kun talon valmistumispäivä oli lähellä pistettiin vasta silloinen asunto myyntiin. Ja niinhän siinä sitten kävi että lähes vuosi myytiin eikä edes yhtä ainukaista tarjousta tullut. Eikä asuta missään peräseinäjoentakahikiänperänurkassa vaan ihan suomalaisessa keskisuuressa kaupungissa, laidalla tosin. Vuokralle pistettiin sitten vanha asunto, ettei ihan pelkkää tappiota tikitä koko ajan (ts. aiheuta pelkkiä kustannuksia). Eikä sekään ole todellakaan ollut ongelmatonta, asunnon vuokraaminen siis.

Nyt kyllä tekisinkin juuri niinkuin tekin. Myisin vanhan asunnon ensin ja rakentaisin vasta sitten. Me vaan haluttiin välttää yksi ylimääräinen muutto. Eikä sitä päätöstä tehdessämme voitu tietää, että asuntomarkkinat suorastaan jäätyvät. Toki tiedettiin, ettei meidän asunto meidän paikkakuntamme mittakaavassa nyt ihan halutuimmalla paikalla sijaitse, mutta halvalla kun ostaa, niin halvalla voi myydä. Mutta kun ei mennyt millään hinnalla...

Tärkeä askel rakennusprojektissa...

koti rinteessä

Voin kuvitella sitä lisästressin määrää mikä kahden asunnon loukusta seuraa. Meillä myös pankki vaatii, että oma asunto täytyy olla myytynä ennen kuin saamme rahoitusta tulevaan. Toki olisimme tähän ratkaisuun päätyneet kyllä ihan itsekin. Tietty tästä seuraa ylimääräinen muutto, mutta toisaalta tuleepahan tehtyä kaappien siivous ja ylimääräisen tavaran pois heivaaminen jo etukäteen. Ja toisaalta ihan kivaa vaihtelua asua pian jossain toisessa asunnossa :)

Yks vaan (Ei varmistettu)

Joo, niinhän se pankki yleensä vaatii, että vanha on myytynä ennen kun uutta ryhdytään rakentamaan. Niin ne parille tutullekin ovat vaatineet. Meillä vaan oli (onneksi/epäonneksi) vakuuksia pistää peliin sen verran, että rahoitus järjestyi, vaikka entinen asunto oli vielä myymättä.

Meille tosin oli tosin onneksi, ettei ylimääräistä muuttoa tullut. Me nimittäin oltiin yritetty jo pitkään lasta ja itse asiassa jo luovutettu koko siitä toivosta. Mutta jotenkin se vain otti ja onnistui juuri rakennusprojektin aikana. Siis lapsen saaminen. Ja tuli vielä pikkukeskosena, joka toi oman jännitysmomenttinsa - aika ison sellaisen - mukaan kuvaan. Onneksi ei rakennettu itse, vaan rakennutettiin, muuten olis varmaan talo vieläkin aika raa'asti kesken. Ihan niin kuin meidän valvoja sanoi: keskittykää te siellä sairaalassa siihen tärkeämpään projektiin, kyllä me urakoitsijan kanssa teille talo rakennetaan. Eli ihan tarpeeksi oli tuota sutinaa jo näinkin. Tiedä tuosta, miten se tuohon lapsiprojektiin olisi sitten vaikuttanut jos olisi pitänyt huolehtia vielä tuosta muutostakin. Vaan nyt on ihana parivuotias tyttö meidän ilonamme!

koti rinteessä

Niinhän sitä sanotaan, että se onnistuu kun vähiten sitä odottaa :) Teillä on riittänyt sitten säpinää rakennuttamisen aikana, mutta ilmeisesti onneksi loppu hyvin kaikki hyvin :)

Yks vaan (Ei varmistettu)

Joo, pikku prinsessan kolme ensimmäistä kuukautta asuttiin melkein enemmän vauvateholla kuin kotona. Nyt on kaikki hyvin ja pikkunen vilistää minkä kerkiää. Ja ai sitä hymyn määrää, kun iskä tulee töistä!

Vierailija (Ei varmistettu) https://uuteenkotiin.wordpress.com/

Nyt liikkuu asuntokauppa tosi nihkeästi, joten hyvä kun meni! Pääsette edistämään taloprojektia nyt ihan täysillä.

koti rinteessä

Jep, iso kivi tippui hartioilta! :)

Scilla (Ei varmistettu) http://unelmillaon.blogspot.fi/

Meillä on talo ollut nyt vuoden myynnissä. Kaikenlaisia tunteita tosiaan koettu sen myymisen kanssa. Vähän hiljaista on ollut talomarkkinoilla. Näyttöjä on meilläkin ollut jonkinverran ja varsinkin tämän vuoden alusta on tuntunut vilkastuvan. Meillä oli välillä jo ostajat tiedossa, tarjous hyväksyttynä ja niin, mutta he sitten vetäytyivätkin lopulta pois. Nyt olisi taas yksi kiinnostunut pariskunta. :)

koti rinteessä

Voi pidän peukkuja teidän puolesta, että tuo pariskunta tekee teitä miellyttävän tarjouksen! :) Näytöt siivouksineen ja odotuksineen on kyllä rankkaa, varsinkin kun myyntiaikaa on jo reippaasti takanapäin. Tsemppiä!

Kommentoi