Ladataan...

Sääntö numero 1: älä tuhlaa aikaa ja energiaa talon suunnitteluun ennen tontin hankkimista. Näinhän siinä kävi, että olimme katsoneet tonttialueelta naapurikunnan tonttiarvontaa varten suosikkitonttimme top 5, jotka kaikki sijaitsivat samassa korttelissa, kauniilla kallioalueella. Lukuisten talokirjojen selailujen, internetin syövereissä surffailujen sekä ajatusten ja ideoiden jakamisen jälkeen olimme luoneet mielikuvan ihannetalostamme. Ja kun arvontatilaisuudessa arpaonni osui kohdallemme niin kaikki menikin uusiksi. Nimittäin tontti, jonka saimme olikin rinnetontti. Etukäteen olimme siinä luulossa, että lähimpänä järveä sijaitsevat rinnetontit varmaan menisivät tonttiarvonnassa valintoja tehdessä ensimmäisinä. Ihmetys olikin suuri, kun kyseiset tontit jäivät viimeiseksi. Ja niistä viimeinen siis tuli meille.

Heti arvontapäivän jälkeisenä päivänä suuntasimme tontillemme ihmettelemään, että miltäs se nyt näyttikään. Jotenkaan kummallakaan meistä ei ollut edes tarkkaa muistikuvaa juuri kyseisestä tontista. Tonttialueelle päästessämme huomasimme miksi ei. Hassua miten muilla tonteilla puita tuntui kasvavan suhteellisen harvakseltaan, kun taas juuri meidän tonttimme oli niitä tupaten täynnä. Oli vaikea saada edes hahmotettua kokonaiskuvaa tontista kaiken sen puun keskellä. Lisäksi huomasimme, että tontissa rinnettä ei ollut pelkästään tontin etuosa vaan myös toinen sivu, joka kaartoi tontin takaosaa kohti aika jyrkästikin. Nopeasti katsottuna tontti tuntui hieman haastavalta. Näin amatööreinä emme osanneet edes lähteä arvailemaan mahdollista perustustapaa tai talon sijoittamista tontille. Ne selviäisivät kyllä aikanaan. Näimme kuitenkin myös tontin mahdollisuudet; rinteistä saisi näyttävän piha-alueen, tontilla oli vain yksi raja-naapuri, tontin "takapiha" oli metsään päin, jossa ei ollut muuta läpikulkua kuin alueen lenkkipolku, ja lisäksi tontti sijaitsi n.100m järveltä. Hyvällä tuurilla tontilta saattaisi nähdä jopa pilkahduksen järveä. Ei muuta kuin suunnittelemaan rinnetaloa!

 

Share

Ladataan...

Ja niinhän siinä kävi, että poistuimme naapurikunnan tonttiarvontatilaisuudesta tontti takataskussa, huojentuneina ja leveä hymy kasvoillamme. Unelma oli vihdoin käymässä toteen. Kaikki oikeastaan alkoi siitä, kun pari kesää sitten isäni tiedusteli meiltä, josko vielä olimme miettineet oman talon rakentamista. Toki ajatus oli käynyt usein mielessä ja siitä oli paljon puhuttukin, mutta asia oli jäänyt vain haaveen tasolle. Haaveen, joka tuntui kaukaiselta ja miltein mahdottomalta edes toteuttaa. Eihän meillä ollut osaamista ja tonttien hinnat pääkaupunkiseudulla tuntuivat hipovan pilviä. No isäni kuitenkin innosti meidät ottamaan asiasta enemmän selvää lupautumalla olemaan apunamme rakentamisessa mieheni isän kanssa. Kunhan ensin hommaisimme tontin ja talopaketin pystytysvalmiina. Eikä asiaa ainakaan vaikeuttanut se, että mieheni isällä on rakennusfirma. Tosin kaukana pääkaupunkiseudulta.

Siitä se ajatus sitten lähti. Ehkä talon rakentaminen ei olisikaan täysin mahdoton ajatus toteutettavaksi, kun meillä oli apujoukot ympärillämme. Aloimme katsomaan läpi tontteja pääkaupunkiseudulta ja aika pian valkeni, että tontti olisi ihanteellisinta saada joltain lähikunnalta. Yksityisessä myynnissä olevat tontit olivat usein isoja, mutta käytännössä yleensä keskellä ei mitään. Tai jos sijainti oli hyvä niin myös hinta oli sen mukainen. Tai sitten tontissa oli vain muuta vikaa. Aikamme tutkailtuamme eri vaihtoehtoja löysimme lähikunnan kaavoitetun alueen, joka oli laajenemassa usealla tontilla tulevaisuudessa. Ihastuimme alueeseen välittömästi siellä käydessämme. Alue sijaitsi kahden järven välissä, hyvien palveluiden läheisyydessä ja inhimillisen matkan päässä Helsingistä ja työpaikoiltamme. Lapsiperheen näkökulmasta alue oli idyllinen alue omassa rauhassaan, mutta kuitenkin lähellä aktiviteetteja, kouluja ja päiväkoteja.

Tuosta käynnistämme on nyt vierähtänyt aikaa kuta kuinkin 1,5 vuotta. Vuosi sitten alueelta tuli myyntiin tontti, jonka kauppakirjaa tontin varannut henkilö ei ollutkaan allekirjoittanut. Tontti meni sen ensimmäisenä varanneelle perheelle, joka valitettavasti oli minuutin meitä nopeampi. Tuolloin oli tiedossa, että seuraava tonttihaku alueelle olisi tiedossa vasta vuoden päästä ja ajattelimme, että emme jää odottelemaan sinne asti. Mutta niinhän siinä kävi, että jatkuva etsiminen ja tonteilla vierailu ei tuottanut toivottua tulosta eikä samaa ihastumisreaktiota, kuin kyseinen alue. Vuosi vierähti ja hakuaika lähestyi. Tulen muistamaan tonttiarvontatilaisuuden koko loppuelämäni. Sen innostuneen jännityksen, piinaavan epätoivon kun nimeämme ei sanotakaan ja sen huojentavan helpotuksen tunteen, kun vihoviimeisen meidän budjetillemme soveltuvan tontin kohdalla arpaonni osuu meidän kohdallemme. Meillä on tontti toivomaltamme alueelta. Vihdoinkin!

Share
Ladataan...

Pages