Ladataan...

Oletko koskaan ollut siinä tilanteessa että tuntuu kuin junnaisit samoissa kuvioissa ja vaikeuksissa jatkuvasti? Että jokin tilanne, ongelma tai muu asia palaa luoksesi aina uudelleen? Luulit jo ratkaisseesi asian kunnes viikon, kuukauden tai vuoden päästä löydät itsesi saman pulman ääreltä. Ärsyttävää, eikö totta? Mitä sellaisessa tilanteessa voi tehdä? No ei ainakkaan sortua samaan ratkaisuun jonka teki aiemmin, eihän silloin mikään muutu. Milloin pitää uskaltaa pistää kaikille kampoihin ja tehdä niinkuin sydän sanoo vaikka se loukkaisi? Onko junnaus SE hetki?

Entä onko sinulla ympärilläsi ihmisiä jotka lupaavat aina samoja asioita mutta mitään ei ikinä tapahdu? Miten heihin tulee suhtautua? Saanko suuttua tai pettyä heidän seurassaan? Onko oman tahdon ja mielipiteen esille tuomisessa mitään hyötyä heidän kanssaan? Miten juuri sellaiset ihmiset saavat sinut tuntemaan itsesi liian julmiksi tai vaativiksi vaikket sitä todellisuudessa olisikaan? Voiko aina vain jäädä odottamaan sitä parempaa aikaa? Minusta ei. Aika on nyt ja se on rajallista. Jokainen kellon lyönti on sinulta pois, mennyttä aikaa jota ei saa takaisin. Seuransa voi valita ja kaikki ihmisuhteet ovat vapaaehtoisia. Mitä jos oma sydän kuiskii sinulle jotain sellaista jota et haluaisi toteuttaa? Jotain todella suurta ja radikaalia muutosta elämääsi jota pääsi ei ymmärrä tai hyväksy? Pitääkö silloin kuunnella tunnetta vai järkeä? Ehkä tilanne kohtainen kysymys.

Mielenkiintoisia ja samalla niin ärsyttäviä kysymyksiä.

Junnaillen

-K

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Meillä on ongelma johon me ei saada ratkaisu noin niinkun pariskuntana. Se on n.4kg painava, musta ja nelijalkainen. Jep, meidän Minni.

Minni on purrut poikaa. Jo kuusi puremaa tai "hälväisyä" on poika saanut pikku hampaista. Olen kauhuissani, ei tämmöistä ole koskaan ennen tapahtunut. Minni on alkanut myös pissimään lattioille ja on vähän arvaamaton. Murisee ja vahtii esim. ruokiaan tosi tarkkaan. Elämä on käynyt hankalaksi kun neliöitä ei kovin paljon ole ja piha puuttuu. Päät kolisee pojalla, minulla ja koiralla. En hyväksy puremista ja haluan että koira lähtee. Viimeisin purema tuli pojan poskeen, punoittava jälki jäi ja se oli minulle liikaa. Vaadin että koira lähtee koska se on vaaraksi pojalle. Eihän tuollaisen tarvi kuin kerran purra niin voi jäädä jo arpi tai jopa tulla syvä, lääkärihoitoa vaativa, haava. Henki voi mennä jos hampaat osuvat kaulaan. Yksi yö poika nukkui kuumeisena meidän välissä ja havahduin kun koira tuli (ilman lupaa!!) sänkyyn ja murisi. Pelottaa että koira tekee jotain oikeasti kamalaa josta ei ole enää paluuta..

Minun mielipide on selvä mutta mies on eri mieltä! Miten voi olla? En ymmärrä mikä voi olla oman lapsen terveyttä tärkeämpää, varsinkaan tuollainen karvapallo! Olen niin tosissani että uhkaan vaihtaa jo osoitetta ellei yksimielistä päätöstä synny. Taustalla on myös koiran hoitoon liittyviä asioita jotka ovat suurilta osin minun vastuullani. Kun syksy koittaa ja työt alkaa miten minä jaksan? Nyt tämä käy vielä jotenkuten mutta entäs sitten ... Mietityttää.

Mitä tässä nyt sitten tehdään, saa nähdä.

Miettien

-K

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tänään oli aamupäivällä pojan 1v. neuvola. Jännitin ihan sikana sitä, en tosin tiedä miksi. Odotimme ensin väärässä aulassa mutta onneksi kävin varmistamassa missä tarkastus pidetään, täällä kun pidetään kahdella eri käytävällä joten en ollut varma minne tällä kertaa mennään. No oikeassa paikassa kun oltiin niin pian päästiin sisään. Aluksi höpöteltiin perus mukavat kuulumiset ja puhuttiin mahdollisista allergioista ja uni-ruokajuttuja ja miten nukkumiset nykyään menee. Parisuhdeaikaan kannustettiin koska vauvaaikana puolison voi kuulemma hukata (henkisellä tasolla) sinne vauva-arjen sekaan. Poika mitatattiin ja senttejä oli tullu 3kk aikana lisää 3cm ja painoa vain 0,5kg! Menee pituuteen, hoitaja sanoi lohduttavasti ja heti toiseen sivulauseeseen sai lisättyä että ruokaa saa syödä niin paljon kuin jaksaa ja napa vetää. Poikahan syö kuin hevonen, siis ihan jäätäviä määriä.  Hoitaja ihmetteli kovin miten hyvin poika ymmärtääkin puhetta. Mies käski poikaa yskäisemään kun lima rohisi ja poika yskäisi ja hoitaja ihmetteli että miten ymmärtääkin noin hyvin. Juu poika taputtaa kun sanotaan "hyvä" , "hienosti" tai "taputtaa" ja yskäisee pyydettäessä ja ymmärtää mitä ei tarkoittaa. Hoitaja sanoikin että ei se koska oppii puhumaan vaan että miten hyvin sitä ymmärtää. Olen samaa mieltä.

Sitten tuli ikävä osuus eli rokotukset. Kaksi tuikattiin reisiin ja yksi jäi parin viikon päähän otettavaksi käsivarteen, sillä tuo rokote nostattaa aina kuumeen ja meillä on ylppärit tulossa. Menemme heti juhlien jälkeisenä maanantaina. No eka pistos reiteen meni ihan ok mutta toinen oli farssi. Poika sai keploteltua kätensä irti ja huitaisi piikin pois jolloin piikki viilsi pistohaavaa vähän ja osui hoitajaa sormeen.. hups. Loppu aine piikitettiin sitten päälle ja sanoivt että voi tehdä mustelman. Mutta ei siinä sen ihmeempiä. Ohi oli. Sitten menimme kotiin ja nukuttiin pojan kanssa 3h päikkärit, oli se niin rankka kokemus :D

Tilasin pojalle juhlareleet.. ja vähän leggaria ja t-paitaa kesäkeleille. Päädyin lopulta siihen että ei ole mitään järkeä ostaa kallista juhlapukua kerran käytettäväksi, pihi-ämmä kun olen, joten ostin tummat housut, vaal.sinisen kaulusbodyn, vaal.sinisen bleiserin ja sävyihin sointuvat rusetin. Ei tarvi stressata enää. Ja loppupeleissä mitä väliä? Vähän jännittää että onko muut lapset puettu jotenkin öky-hienosti ja saadaanko kuulla että kommenttia että asu ei ole sopiva. Ehkä pitäisi vain päästää sisään ja ulos jo tuollaista kuulee. Lapsihan se on, ei mikään egonjatke tai oman asun koristeosa. Ihan vaan lapsi. Muistan omasta lapsuudesta miten juhla-asut oli ihan hirveitä pitää : ne hiosti, kutitti ja olivat aina edessä. Poika nyt ei osaa, vielä, kävellä mutta voihan vaate silti kutittaa ja hiostaa ja olla edessä. Joten pelasin mukavuuskortin, olen niin mukavuudenhaluinen kasvattaja vaate-asioissa. Ja käytännöllisyys on plussaa. Ja mieluiten hinta alhainen, kiitos.

Kesäillasta isosti nauttien ystävänne

-K

 

Share
Ladataan...

Pages