Ladataan...
Kotiterapiaa

En ole vuoteen pystynyt kertomaan nettikiusan keskellä omaa puoltani asioista. Puolta, joka oli aina olemassa, mutta sitä ei vain ole kysytty. Näin ollen, tässä vastauksia kysymyksiin joita on eripuolilla internettia esitetty koskien minua.

1. Miksi nyt hyökkäät kiusaajiasi vastaan julkisesti? Etkö ymmärrä, että teet nyt itse samoin, kuin he tekivät sinulle?

Vastaus: En hyökkää ketään tahoa kohtaan. En missään nimessä. Nämä asiat ovat vain tulleet nyt uudestaan muiden ihmisten toimesta puheeksi erinäisissä paikoissa Facebookissa ja siksi ne ovat nousseet nyt pinnalle. Tämän lisäksi, olen itse vihdoin päässyt sen verran jaloilleni, että kykenen puolustautumaan toinen toistaan ihmeellisimpiä väitteitä kohtaan. Missioni on oman maineeni puhdistus - ikävä kun toimeni koetaan muuna. Ehkä sekin omalla tavallaan kertoo jo jotakin, sillä hehän juurikin julkisesti kiusaamiseni tekivät. Valheita minusta levisi pahimmillään käsittääkseni jopa n.100 000 ihmisen näkyville eripuolin nettiä.

2. Miksi et selvitä asioita privaatisti kiusaajiesi kanssa?

Vastaus: Olen lähettänyt kyseiselle taholle useita erilaisia yhteydenottoja. En saa vastausta viesteihini, tai sitten minut pistetään estolistalle ilman  vastausta niin, että en voi jatkaa yhteydenottoa. Viestini ovat olleet asiallisia.

Erään kiusaajani lakimies laittoi minulle sähköpostin vuosi sitten, kun olin sairaalassa ja viestissä  oli pitkä lista mitä ihmeellisempiä syytöksiä ja uhkauksia. Vastasin tuohon viestiin, että en ole yhteenkään syytekohtaan syyllistynyt. Tämän jälkeen ei ole juurikaan kommunikointia ollut. Kyse oli kuitenkin yritystä koskevista asioista, eikä suinkaan nettikiusaamiseeni liittyvistä. Eli kun on julkisesti sanottu, että sovittelutoimistoon on tarjouduttu mentävän, niin kyse on käsittääkseni ollut aivan muusta, kuin henkilökohtaisten välien selvittämisestä. Minua on nimittäin yritetty myös ihan uhkailla ties millä muullakin syytteillä kiusaamisen päälle. Tästä huolimatta olemme nyt lokakuusta lähtien yrittäneet kontaktoida ja selvittää näitä ristiriitoja uudelleen tuon toisen tahon kanssa. Siis henkilökohtaisella taholla. Emme kuitenkaan tämän noin puolivuotisen aikana ole saaneet kyseistä tahoa suostumaan asioiden selvittämiseen, vaikka olisimme olleet suostuvaisia siihen, että toinen taho ottaa tuekseen ulkopuolisen sovittelijan.

3. Perustitko Nordic Style & Beautyn?

Vastaus: Kyllä. Perustin nsbn ja pyysin muutamia henkilöitä mukaan tekemään sitä kanssani. Jossakin vaiheessa yksi näistä henkilöistä tuli hyväksi rakkaaksi ystäväkseni sekä oikeaksi kädekseni.

4. Miksi et tee videoita joissa kasvosi näkyvät?

Vastaus: Olen tehnyt useamman Instagramiin story -osioon. Tiliäni voi seurata nimimerkillä @tiia.henriksson

5. Onko yhteydenpitoa kiusaajiin ollut sovittelumielessä nyt lähiaikoina?

Vastaus: Kyllä. Olen lähettänyt nyt aivan lähiaikoina useamman viestin pyytäen asioiden selvittämistä. Tämän lisäksi kolme henkilöä ketkä olivat ydintiimissä kiusaamisen suhteen ovat pyytäneet minulta anteeksi ja kertoneet erilaisia seikkoja millä heidät manipuloitiin kyseisiin tekoihin. Anteeksi on heidän kanssaan pyydetty puolin ja toisin ja nykyään olemme hyviä ystäviä.

6. Oletko catfish?

Vastaus: En. Minut on kasvotusten tavannut myös henkilöt jotka minua kiusasivat. Koko syyte on naurettava.

7. Oletko varastanut?

Vastaus: En todellakaan. Olen kuullut että minua tälläisestä on eräs henkilö syytänyt ja tämä henkilö voi ihan itse soittaa arvonnan voittajille, että saivatko he huivinsa. ...olisi muuten ehkä kannattanut tehdä se ennen, kuin alkaa noin vakavia syytöksiä tekemään. Puistattava syytös kertakaikkiaan.

8. Onko totta, että kodistasi on salaa otettu kuvia ja niitä on levitetty muille?

Vastaus: Näin olen kuullut. Kotiani on näin "väijytty" ja kuulema työpaikkaanikin erään henkilön toimesta. Kiusaajien mielestä oli myös hyvä idea tulla soittelemaan ovikelloani ja vaatimaan minua ulos kodistani "tai seuraavaks me mennään sun työpaikalle". Tätä ennen ei ollut pyyntöä tapaamisesta tmv. Käsittääkseni oli vain ollut hauska idea tulla porukalla kotiini läyhäämään. Tämän jälkeen kotitielläni pyöri joka viikonloppuna erilaisia autoja ja he heittelivät pihalleni ties mitä. mm. ulosteita taloni seinään.

9. Sanoit, että sinua loukkaavia asioita on levitelty noin 100 000 ihmisen näkyville. Mihin tuo luku perustuu?

Vastaus: Kaikki lähti siitä, että haluttiin antaa minusta kuva, että olen kusettava huijari. Tämän tiedon levitykseen käytettiin mm. kahta ryhmää missä oli n. 20 000 sekä 40 000 henkeä, bloggateiden snäppejä joissa oli laaja seuraajakunta, vauva foorumia jne jne.

10. Oletko lomalla, kun sinulla on paljon kuvia uima-altaasta Instagramissa?

Vastaus: En ole. Olen siitä onnellisessa asemassa, että minulla on mahdollisuus käydä joka aamu spaassa. Töihin vuorostani palaan aikaisintaan vasta kesällä.

11. Miksi sinulla ei ole asukuvia blogissa, tai Ig:ssä?

Vastaus: Minulla on sairaus joka on vaikuttanut ulkonäkööni. Hermostovian vuoksi en ole voinut pitkään aikaan liikkua, kuin aivan todella lyhyitä matkoja kerralla, sekä samaan aikaan minulle tuli kilpirauhasen vajaatoiminta. Nämä kaksi tekijää nostivat painoani ja häpeän niin syvästi tätä asiaa, että en siksi mielelläni asukuvia laita ennen kuin pystyn laihduttamaan itseni jälleen normaaliksi. Tiedän. Typerää. Mutta en vain voi itselleni mitään.

12. Ihosi näyttää täydelliseltä. Millä hoidat sitä?

Vastaus: Teen tästä aivan oman postauksen lähiaikoina :)

xx

-Tiia

p.s Seuraa elämääni myös Instagramissa @tiia.henriksson

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kotiterapiaa

Syvällisten ja raskaiden aiheiden lomassa ajattelin, että teitä voisi kiinnostaa kuulla elämästäni myös positiivisia asioita. Ykköspaikalla elämässäni on ilon- sekä onnentuojana minun perheeni. Minulla ei ole lapsia, mutta niitä "korvaamassa" on kaksi koiraa sekä minipossu :) Esittelen heidät nyt teille jäsenneltynä.

Minipossu Albert Einschwein:

Albert, ystävällisemmin Allu, on kolmevuotias minipossu. Allu asuu sisällä talossani jossa hänellä on oma huone. On hyvin harvinaista, että minipossu viihtyy sisällä navetan tmv sijaan, mutta Allu on pienestä asti halunnut ehdottomasti asua meidän kanssamme samassa tilassa, vaikka hänellä on ulkona aitaus ja mökki.

Minipossu on lemmikkinä hyvin haastava, koska sen onnellisen elämän takaamiseksi elinympäristön on oltava hyvin sikamainen. Possut rakastaa tonkia ja etsiä ruokansa. He haluavat myös nukkua olkipesässä, sekä syödä heinää perusruokanaan. Tästä johtuen jokainen luonani vieraileva ei voi olla hymyilemättä sille, että kotini entinen sikarihuone on muuttunut sikalahuoneeksi. Sikalahuoneen katseenvangitsijana komeilee iso keko olkia, Allun oma divaani sekä hänen linnansa. Kyllä, luit oikein - linna. :) Linna pitää sisällään ison kasan erilaisia vilttejä joihin Allu rakastaa käpertyä talvipakkasilla.

Moni varmasti ihmettelee sitä, että miten sian kanssa voi asua saman katon alla. Tämä onnistuu kuitenkin oikein hyvin, sillä siat ovat hyvin siistejä eläimiä. Allullani on oma pissalaatikko johon hän tekee tarpeensa. Kesäisin hän tekee ulos tarpeensa lenkeillä, mutta talvisin häntä ei saa pihalle millään. On nimittäin liian kylmä herran sorkille. Tämän postauksen kuva Albertista lumihangessa on siis hyvin harvinaista herkkua. Albert on muutenkin aikamoinen hienohelma. Sateella jos ei ole lenkillä sateenvarjoa hänen yllään, niin lenkki loppuu siihen. Jos linnassa on likaantunut viltti, niin se kannetaan tyylikkäästi huoneen nurkkaan merkiksi siitä, että paas pesten orjani. :)

No mitenkäs sitten päädyin ottamaan sian. Kaikki lähti liikkeelle jo silloin kun olin pikkutyttö. Suurin haaveeni oli jo silloin saada oma lehmä sekä sika. Kun muutin omakotitaloon, niin ensimmäinen ajatukseni oli, että vihdoin ympäristö oli sellainen, että sian ottaminen olisi mahdollista. Aristelin muutamia vuosia, koska pelkäsin etten suoriudu niin vaativasta lemmikistä. Opiskeluaikanani kuitenkin tutustuin siankasvatukseen kouluni koe-eläintilalla ja se oli oikeastaan piste iin päälle. Oli saatava oma sika - ja sassiin.

Sian kanssa arki on hyvin erilaista kuin minkään muun eläimen kanssa joista minulla on kokemusta. Sika on älykkyydeltään noin viisi vuotias lapsi ja sen huomaa joka hetki. Sikaa ei voi mitenkään verrata esimerkiksi koiraan. Koira ei ole läheskään niin emotionaalinen kuin sika. Albertin lempipuuhaa on esimerkiksi tv:n katselu ja musiikin kuuntelu. Hänellä on lempiohjelmat ja lempimusiikit. Hän vihaa suomiräppiä ja rakastaa eläindokumentteja. Albertin suurinta huvia on jekuttaa minua. Milloin kengät on piilotettu hänen linnaan ja milloin hän illalla minun nukahdettuani änkee kärsänsä minun naamaani ja kun hätkähdän hän juoksee möpöttäen karkuun. Olihan se hauskaa herättää nukkuva mamma. Albertin hoitaminen on aikamoista puuhaa. Hänet pitää iltaisin peitellä ja huoneeseen ei saa tulla valoa mistään, tai kitinä on taattu. Eräänä iltana ihmettelin, kun en saanut häntä millään nukkumaan ja hän vaan kitisi ja kisiti. Lopulta syy kitinään löytyi ja se oli raolleen jäänyt ikkuna. Eihän nyt sika kestä sitä, että kärsään käy pieni tuulenviere öisin. Huoh.

Toy villakoita Bébé

Bébé on uusin tulokas meidän laumaan. Hän on kodinvaihtaja, koska piti kerrostalossa liikaa ääntä. Hänen lempipuuhaa on sylissäni istuminen sekä palloleikit. Myös possun jahtaaminen on mielekästä, sillä 25 kiloinen sika juoksee karkuun pikku puudelia.

Yllä Bébé koirakaverinsa Hipsu mäyräkoiran kanssa :)

Olen aina halunnut villakoiran niiden leikkisyyden sekä upean turkin vuoksi. Villakoirista ei myöskään lähde karvaa, eikä ne juurikaan allergisoi, joten sinällään villakoira on myös oiva valinta. :)

Jottei postauksesta tulisi ylipitkä, niin jätän seuraavaan kertaan Ian esittelyn :)

Millaisia lemmikkejä teillä on?

xx

-Tiia

p.s Lemmikkieni elämää voi seurata instagram -tilini kautta. Nimimerkkini on: @tiia.henriksson

Share

Ladataan...
Kotiterapiaa

Työnnän ostoskärryjä läpi ihmismassojen. Korviini kantautuu iloista joulumusiikkia kaupan kaiuttimista. Ihmiset hymyilevät ja kaikilla on hyvä mieli. On jouluaaton aatto ja moni tekee viime hetken ostoksiaan. Työnnän kärryäni päättäväisesti kohti liukuportaita päästäkseni kaupan yläkertaan. Kun vihdoin pääsen liukuportaisiin sydämeni pysähtyy ja kädessä ollut kännykkäni tippuu maahan.

Miten tämä on mahdollista.

Tuijotan portaita alastulevaa mieshahmoa suoraan silmiin. Mieleni täyttää puhdas viha. Tuo kyseinen hahmo katsoo minua takaisin silmiini ja hymyillen tervehtii. Aivan kuin ilkkuen.

Juoksen pukukoppiin ja saan paniikkikohtauksen. Itken, henkeni salpautuu sekä käteni tärisee niin kovin, että en saa koottua kännykkääni joka aiemmin hajosi osiin tippuessaan.

Ajantajuni hämärtyy. En tiedä kuinka kauan olen ollut pukukopissa ja huomaan kuinka pelko hiipii sydämeeni.

Mitä jos hän uusii tekonsa? Mitä jos olen seuraava uhri?

Kuin paniikinomaisesti hakeudun uudelleen ihmismassaan. Eihän hän voi tehdä minulle pahaa näin monen ihmisen edessä, eihän?

En ole koskaan aiemmin tuntenut kuolemanpelkoa näin vahvasti. En ole koskaan aiemmin katsonut suoraan silmiin murhaajaa.

Tämä on ensimmäinen kerta.

Kun pääsen kotiin, lukittaudun jälleen huoneeseeni. En voi ymmärtää miten tämä kaikki voi olla mahdollista. Miten murhaaja voi olla vapaana ihmisten keskellä? Miten murhaaja voi katsoa minua sadistisesti suoraan silmiin hymyillen? Miten kukaan ei ymmärrä kuinka kamalalta tuo tuntuu?

Hetken tapahtumia sulateltuani päätän kertoa vanhemmilleni tapahtumasta. Heidän reaktionsa on hyvin tyyni. Saan kuulla, että rikolliset - jopa murhaajatkin, pääsevät lomille vankilasta. Kyllä - lomille. Mieleni valtaa suuri epäoikeudenmukaisuuden tunne. Murhaajien oloa halutaan parantaa sillä, että kotiin pääsee jouluksi, mutta omaisten tuskaa ei ajatella yhtään. Sairasta.

Ahdistukseni on suuri, mutta en saa kerrottua siitä kenellekkään. Vedän jälleen kerran kaiken mitä tunnen sisääni - enkä päästä sitä enää ulos.

Juuri niin kuin kaikki muutkin lähelläni.

xx

-Tiia

p.s Muistathan seurata elämääni Instagramissa! Nimimerkkini on: @tiia.henriksson

*Postauksen kertomus sijoittuu menneisyyteen. Tapahtumien kertomisella alustetaan tähän hetkeen sijoittuvia postauksia, jotka saatte luettaviksenne myöhemmin.

Share

Pages