Ladataan...
Kriisi(Ri)mi

Terve pitkästä aikaa!

Kamala kiire ollut elämässä niin ei ole ehtinyt tänne blogiin kirjoitella.

Edellinen Havaintoja Tinderistä postaus saikin paljon kommentteja. Jännä huomata, että blogia lukee noinkin moni ihminen. Itselleni kun tämä on ollut lähinnä "terapia päiväkirja". Pakko vielä todeta, että vaikka kategorisoin Tinder miehet, ei yksikään kategoria ole kohdallani automaattisesti poisulkukriteeri deiteille, vaikka loppukadenssi ehkä saikin sen kuulostamaan siltä.

Sitten itse aiheeseen. Universumiin ja keskarin heilutteluun.

Oletteko seuranneet Idols- tv ohjelmaa? Onko koskaan käynyt mielessä, että jos tuomarit olisivat todella ilkeitä, he näyttäisivät "kultaista lippua" (jatkoon pääsylippua) hakijalle ja sitten olisivatkin - nääf, tää olikin vaa vitsi - ei jatkoon! Mulla on elämältä jut nyt tollanen olo.

Mun unelma olisi miksata kahta duunia. Toista teen nyt jo 100% ja toiseen opiskelen. Olen nykyisestä työstäni todella kiitollinen, mutta sen jatkumisesta ei ole varmuutta (määräaikaiset sopimukset alallamme on hyvin yleisiä), siksi olisi hyvä rakentaa siltoja muuallekin. Noh, opintojen tiimoilta mulle sitten tarjottiin tästä mun toisesta undelmaduunista osa-aikaista työtä. Lähiesimieheni kannusti minua ottamaan työtä vastaan, yritetään järjestää niin, että saan päätyöstäni osa-aikaista myös. Oli aivan fiiliksissä viikonlopun, suunnittelin jo toista työtä ja sisältöä siihen, kunnes iso kiho ilmoitti maanantaina, että osa-aikaisuutta ei päätyöstäni heru. Eli se siittä sitten.

Samana viikonloppuna mun luokse tuli jatkoille mun märkäpäiväuni. Sii tää kundi on ollu mulle tosiaan vaan päiväuni tähän asti. Ajoittain ollaan vaihdettu viestejä snäpissä, mutta lähinnä seurattu vaan toistemme mystoreja. No pikkupäissäni laitoin hänelle bootycallin (oon ennenkin usein laittanut ja ei hän oo niihin tarttunut), mutta tällä kertaa aamu neljältä mulla oli humalainen mies olohuoneessani. Ja hän oli niin ihana, mitä olin fantasioissani hänestä kuvitellut, myös seuraavana päivänä. Jälkikäteen juttu ei kuitenkaan ole lähtenyt lentoon. Homma on niin, että haluaa hänkin nähdä uusiksi, mutta sitten taas.. ei ole aikaa, mielenkiintoa tai halua (tämä luettu rivienvälistä). Ja minähän roikun.. Koska olen tottunut siihen.

Olen miettinyt paljon omaa roikkumistani. Kai se on sitä, että toivoo. Järki sanoo, että oot tyhmä, mutta toivoo, että omat tulkinnat ovat vääriä ja toisen sanat totta.

Monta iltaa olen taas vollottanut tyypin perään. Harmittaa. Mutta kai mä olen niin paska ihminen, etten ole onnea ansainnut. Ajattelen väärin tai jotain ja siksi saan ansioni mukaan.

 

Share

Ladataan...
Kriisi(Ri)mi

Pelaan tinderiä aktiivisesti. Etsin miehiä ikähaarukalla 25-39 vuotta. Etäisyyssäde maksimissaan, olisikohan tuo siis joku 300km. Miehet voi karkeasti jakaa neljään kategoriaan.

1) Lyhyet miehet

2) Elämänkoulu miehet

3) Toisen kierroksen väki (lapselliset)

4) Satunnaiset "mallipojat", jotka ovat täynnä itseään (kaikista pienin ryhmä. Nämä eivät vaivaannu edes keskustelemaan, eikä heidän kanssa päädy ikinä oikeasti deiteille).

 

No. Yritäpä siinä sitten 175cm pitkänä, akateemisena naisena, jolla ei ole omia lapsia luoda uutta ihmissuhdetta. Onnea ja menestystä.

Ei jatkoon.

Share

Ladataan...
Kriisi(Ri)mi

Oman elämäni amor. Taas se tapahtui. Kolme viikkoa sitten mulla oli vielä 5 sinkku ystävää. Nyt on enää ystäviä parisuhteissa. Miten mulla onkaan näin paska tuuri itselläni? Totta kai olen yhtäaikaa valtavan onnellinen  heidän puolestaan, mutta heidän onnistuminen ei poista omaa epäonnistumista.

Mulla on tällä hetkellä olo, että kaikki mihin mä oon ryhtynyt on kaatunut niskaan takaisin. Epäonnistun kaikessa. Olo, että miksi edes enää yritän.

1) Kaikki mun mieskuviot menee aina perseelleen. En  voi sille mitään, mutta tulen varmaan aina rakastamaan lomaromanssia niin, että itken illat ja itken aamut hänen peräänsä.

2) Multa ei ole varmaan lähtenyt kiloakaan pois. Punkero mikä punkero.

3) Mun gradu ei valmistu ikinä.

4) Mietin omaa osaamistani työssäni.

 

Mä en tällä hetkellä jaksa mitään. Haluaisin vaan jäädä vaikka autonalle ja lopettaa olemassaolon. Vituttaa tää ikuinen turpaanottaminen.

Share

Pages