Ladataan...
Kriisi(Ri)mi

Huh!

Huomaan kirjoittavani tänne blogiin aina kun olen ahdistunut. No ei sillä ole väliä, pääasia että jotenkin puran tunnettani.

Olen tapaillut "melkein rakastuin" kirjoituksen tyyppiä tässä reilun kuukauden. En yhtään tiedä missä tyypin kanssa mennään. Omat fiilikset vaihtelevat jo yhden päivän sisällä: saatan uskoa että "asiat järjestyy" aamulla ja illalla olen repimässä hiuksia päästäni kun "tää on niin epäselvää ja oon ihan pihalla".  Ja saatika ne omat tunteet. Saatan hengata tyypin kanssa ja olla aivan rikki kun "ei tää tunnu siltä et oisin ihastunu tai rakastunut" mut yhtä aikaa on "hirveen kivaa ja mukavaa" ja on tyyppi kai jollain ttavalla "tärkeäkin". Olepa siinä sitten.

Ehkä tää on vaan sitä omaa pelokkuutta jälleen. Toisaalta, jos se fiilis on että ei ole kivaa nii miksi silti hengaan?

Huoh! NYt peukut, varpaat, sormet ja munat pystyyn. Asiat järjestyy kyllä.

 

Share

Ladataan...
Kriisi(Ri)mi

Epäonnistuneiden FB-deittien jälkeen menin lohdutus Tinder deiteille. Ja mikä yllätys olikaan, että vastapäätä istui fiksu, kivan näköinen ja kaikinpuolin mukava kundi. Alettiin hengailla enemmänkin ja aika tiiviisti. Hänen kanssa oli helppo olla, pystyttiin puhumaan mitä vain.

Aluksi löysin hänestä paljon piirteitä, mitkä häiritsi mua (en ollut varma oliko meillä yhteinen huumorintaju, kuuntelemme erilaista musiikkia sekä pidämme erilaisista elokuvista. ja no, hän on todella pieni). Hän kertoi mulle aika pian tapaamisen jälkeen, että ei taidakaan olla vielä yli eksästään. Olin siinä vaiheessa jo, että no kannattaako meidän enää sitten edes nähdä, en halua olla mikään laastari. Hän kuitenkin koki, että nähdään vaan, en ole laastari. Joten jatkettiin tapailua.

Häiritsevät piirteet alkoi hävitä ja aloin nähdä tyyppiä enemmän "partner in crime"-potentiaalisena kaverina. Molemmilla sydäntä lähellä matkustelu ja laskuhommat.

Yhtenä iltana deiteillä, tuli olo, että nyt tässä hommassa ei ole kaikki ok, että tää on ehkä vika kerta ku nähää. Kerroin, että saatan olla tykästymässä häneen ja se pelottaa mua. Ja no, hänellä ei ehkä ole samanlaiset fiilikset mua kohtaan. Joten. Se kai sit siitä tapailusta. Tyyppi sanoi et mul on huono itsetunto ja voisin käydä vaikka terapiassa (hän siis käsittelee omaa menneisyyttään psykologin vastaanotolla). Mietin, että onko tässä terää? Kyllä, koen epävarmuutta ulkonäöstäni ja pelkään työn sekä ihmissuhteiden menttemäistä. Sekö luo huonon itsetunnon? Luulis, että nää on ihan normaaleita asioita.

Nyt vaan mietin, että miksi jälleen näin. Miksi sama kaava toistuu? Kiva tyyppi, kiva hengailla-> mietin negatiivisuutta->silti kiva hengailla->alan tykästyä-> ja siinä vaiheessa kun mä tykästyn ni mut dumbataan. Jinxaanko itseni (itseään toteuttava ennuste) aina näihin tilanteisiin?

Mua itkettää taas niin valtoimenaan tää juttu, että ei mitään rajaa. Miten mä taas onnituin?

 

Share

Ladataan...
Kriisi(Ri)mi

Hei vaan!

Uusimpana villityksenä olen löytänyt FB:dein sinkkuryhmät. Tähän asti olen ollut pääsääntöisesti keskustelujen seuraaja, mutta nyt koin ensimmäiset FB-sinkkuryhmä deitit. Ja nämä deitit oli kyllä ehkä yksi elämäni pohjanoteerauksista.

Piti mennä elokuviin. No ei saatu miehen mielestä hyviä paikkoja, joten ei sit mentykään. Mentiin bisselle. Olin 5 min (mies huomautti 6min) myöhässä, vaikka ilmoitin olevani tulossa/matkalla silloin kun piti alunperin nähdä - tyyppi luuli et tein oharit. Juotiin bisseä 45min, mä käytännössä vedin keskustelua all the time, osittain jopa monologisesti, yhtäaikaa kun tyyppi napitti mua kun koiranpentu. Sillee WTF. Tää on varmasti sellanen kaveri, jonka kanssa ois kiva tehdä jotain, mut keskustelua ei kyl saatu aikaseks. Ja sit viel miettii et meneekö jatkoon tää tyyppi. Noh.. ei!?

Muutama huomio myös näistä FB:n deittiryhmistä:

1) Suurin osa ryhmänjäsenistä on naisia

2) Suurimmalla osalla on lapsia.

3) Deittejä yritetään sopia, mutta ilmeisen harvoin ne toteutuvat (?)

4) Näissäkin kiima kukoistaa

Ei mulla enää ole toivoa näillä sinkkumarkkinoilla. Tykästyn vääriin tyyppeihin. Ehkä parempi mun on ollakin yksin. Tällä hetkellä odotan taas vaan kuolemaa niin helpompaahan se on yksin lähteä kun kukaan ei jäisi suremaan. Tällä mielenlaadulla todennäköisesti tulen poistumaan täältä ennenaikaisesti! :D (Ja nyt rakkaat random lukijat. En ole tekemässä itselleni mitään.)

Share

Pages