Jokin selitys olisi kiva.

Kriisi(Ri)mi

Lopulta lomaromanssi laittoi radiolinjat hiljaiseksi. Ei tarvitse miettiä, onnistunko nyt viestittelyn jäihin laittamisessa.

Sen sijaan. Ihastukseni vuoden vaihteessa ilmoitti FB:ssä olevansa suhteessa, sen tytön kanssa, jonka arvelinkin tulleen kuvioihin silloin kun me vielä na(ä)imme. Kuitenkin hän edelleen juttelee esimerkiksi minun kanssa ja pitää yhteyksiä. Tästä olen hieman kummisani ja luulinkin yhdessä vaiheessa, ettei heidän jutustaan tullutkaan mitään. Ihastukseni alkoi Tindermätsistä, kiivaasta viestittelystä ja seksistä ensitreffeillä.

Ehdimme tapailla muutaman kuukauden. Kunnes jokin muuttui hänen käytöksessään. Hän tiesi, että olin kovin kiinnostunut, ehkä hieman ihastunut ja haluaisin nähdä tuleeko jutusta jotain. Hänen käytöksen muutokselle oli kuitenkin hyvä selitys: toinen nainen. Hän halusi katsoa sen kortin. Nyt kun tämän naisen kansa suhde on julkinen (FB-status) olen jäänyt miettimään kysymystä: miksi hän - enkä minä? Mies kun kuitenkin näytti selkeästi olevan valmis suhteeseen? Mikä teki siitä toisesta naisesta sen verran paremman, että hän kelpasi tyttöystäväksi ja minä vaan kaveriksi, jota oli kiva panna silloin kun oli vielä sinkku ja olen 100% varma että mies palaa vonkaamaan luokseni, mikäli tämä juttu menee puihin. (Sitä iloa en hänelle suo.)

Ei siinä. Olen iloinen, ettei välillemme syntynyt suhdetta. TAidamme arvostaa elämässä hieman eriasioita ja mielestäni mies on hieman sovinisti. Tällaisena piilo feministinä olisimme olleet varmasti konfliktissa aika-ajoin. Ehkä mies näki sen? En tiedä. En ikinä saanut selitystä. Enkä enää kehtaa kysyä. Vaikka olemmekin väleissä. Hän aina kyselee kuulumisiani ja kertoo työjuttujaan. Tuntuu oudolta. Oliko se ikä? Oliko se ulkonäkö? Oliko se luonne? Mikä minussa oli huonompaa kuin siinä toisessa.

Olen taas hieman allapäin sinkkuudestani. Mutta nyt eritavalla. En oikeataan ajattele asiaa ja silloin on hyvä - keskityn tähän hetkeen ja lähi tulevaisuuteen. Ajattelen, että annan itselleni viisi vuotta aikaa. Jos sen aikana ei tapahdu mitään, niin sitten mun on ihan oikeasti aika lähteä johonkin eristyksiin - pois. Tämä viisi vuotta tuntuu ihan ok:lta, nautin elostani, mutta. Mitä JOS viiden vuoden sisällä ei tapahdu sitä ihmettä. Se pelottaa. Mitä mä sitten teen.. Annanko taas toiset viis vuotta aikaa vai uskallanko olla niin rohkea ja lähteä.
 

Share

Kommentoi