Melkein rakastuin

Kriisi(Ri)mi

Epäonnistuneiden FB-deittien jälkeen menin lohdutus Tinder deiteille. Ja mikä yllätys olikaan, että vastapäätä istui fiksu, kivan näköinen ja kaikinpuolin mukava kundi. Alettiin hengailla enemmänkin ja aika tiiviisti. Hänen kanssa oli helppo olla, pystyttiin puhumaan mitä vain.

Aluksi löysin hänestä paljon piirteitä, mitkä häiritsi mua (en ollut varma oliko meillä yhteinen huumorintaju, kuuntelemme erilaista musiikkia sekä pidämme erilaisista elokuvista. ja no, hän on todella pieni). Hän kertoi mulle aika pian tapaamisen jälkeen, että ei taidakaan olla vielä yli eksästään. Olin siinä vaiheessa jo, että no kannattaako meidän enää sitten edes nähdä, en halua olla mikään laastari. Hän kuitenkin koki, että nähdään vaan, en ole laastari. Joten jatkettiin tapailua.

Häiritsevät piirteet alkoi hävitä ja aloin nähdä tyyppiä enemmän "partner in crime"-potentiaalisena kaverina. Molemmilla sydäntä lähellä matkustelu ja laskuhommat.

Yhtenä iltana deiteillä, tuli olo, että nyt tässä hommassa ei ole kaikki ok, että tää on ehkä vika kerta ku nähää. Kerroin, että saatan olla tykästymässä häneen ja se pelottaa mua. Ja no, hänellä ei ehkä ole samanlaiset fiilikset mua kohtaan. Joten. Se kai sit siitä tapailusta. Tyyppi sanoi et mul on huono itsetunto ja voisin käydä vaikka terapiassa (hän siis käsittelee omaa menneisyyttään psykologin vastaanotolla). Mietin, että onko tässä terää? Kyllä, koen epävarmuutta ulkonäöstäni ja pelkään työn sekä ihmissuhteiden menttemäistä. Sekö luo huonon itsetunnon? Luulis, että nää on ihan normaaleita asioita.

Nyt vaan mietin, että miksi jälleen näin. Miksi sama kaava toistuu? Kiva tyyppi, kiva hengailla-> mietin negatiivisuutta->silti kiva hengailla->alan tykästyä-> ja siinä vaiheessa kun mä tykästyn ni mut dumbataan. Jinxaanko itseni (itseään toteuttava ennuste) aina näihin tilanteisiin?

Mua itkettää taas niin valtoimenaan tää juttu, että ei mitään rajaa. Miten mä taas onnituin?

 

Share

Kommentoi