Ladataan...
Kriisi(Ri)mi

Minulla on unelmatyöpaikka. Eräs työyksikkö, jossa tein aikoinani harjoitteluni ja jossa minulle seliytyi, että tätähän mun kuuluisi tehdä työkseni, tässä mä olen hyvä ja tänne mulla on jotain annettavaa. Valitettavasti tähän työpaikkaan - ylipäätänsä vastaaviin työpaikkoihin tällä alalla on todella vaikea päästä. Lähdin kuitenkin tekemään silloin kaksi vuotta sitten uhrauksia unelmani eteen.

Muutin pois PK-seudulta hakien työkokemusta alalta. Luovuin lähes koko elämästäni. Pääsin tekemeään samaa työtä, ainoastaan super pieneen yksikköön. Sieltä hakeuduin isompaan yksikköön, jossa yhtäkkiä sijoitukseni olikin aivan toinen. Kuitenkin alalta lisää työkokemusta kertyi jälleen. Jälkeen päin olen tästä sijoituskesta kiitollinen, sain näkemystä ja hyödyllistä kokemusta. Viime kesäksi pääsin työskentelemään lähes identtiseen yksikköön, mitä unelma työpaikkani on. Ja että nautin. Tuntui, että elämä on hyvää. Elämällä oli vihdoin sisältöä ja tarkoitusta. Valitettavasti kesäsijaiselle ei kuitenkaan löytynyt jatkoa.

Nyt työskentelen yksikössä, jossa saan lositavaa työkokemusta unelmatyöpaikkani kannalta. Laaja-alaisempaa, mutta tärkeää. Nyt minulla on kahden kuukauden työsuhde tähän yksikköön. Tavallaan toivon muutaman kuukauden vielä jatkoja, sillä työpaikkani on kerrankin samalla paikkakunnalla kuin yliopisto, mutta toisaalta. Jos loppuu, olen jälleen vapaa lähtemään kohti unelmiani. Kohti PK-seutua. Jospa joskus unelmayksiköstäni avautuisi myös ovet minulle. Toisaalta työsuhteen loppuminen saisi taas taloudellisen epävarmuuden nostamaan päätänsä.

Tiedän, että olen hyvä työssäni. En täydellinen - todellakaan! Minulla on paljon opittavaa vielä. Mutta minulla on myös paljon annettavaa. Teen työtä suurella sydämellä ja uskon tämän heijastuvan työhöni. Haluan uskoa, että tekemällä töitä unelmani eteen, pääsen joskus vielä töihin sinne, minne haluaisin, sinne, minne minulla olisi eniten annettavaa.

Share

Ladataan...
Kriisi(Ri)mi

Päätin kesällä eräille festareille ajaessani alkavani mieslakkoon. Ei mitään enemmän tai vahemmän sairaita ihmissuhdevirityksiä, ei huonoja yhden illan juttja tai ikäväksi kääntyviä vakkaripanoja. En tiedä mitä henkistä masokismiä tämä nyt on - sooloseksi kun ei ehkä ole se paras seksuaalisen nautinnon muoto (voittaa kuitenkin ne huonot yhdenillan jutut). Henkinen puoleni on vaan niin väsynyt kaikkeen vääntöön, että ajattelin, että on ehkä parempi olla hetki aivan tyystin yksin.

Mieslakko ei ole sujunut kuitenkaan ihan hirveän hyvin. Tietenkin tapasin kyseisillä festareilla ekan keikan aikana mahtavan tyypin. Homma kuitenkin on jäänyt tekstailun (sekstailun) tasolle ja tuskin tulee tästä kehittymään miksikään muuksi - vaikka myönnän itse kovasti haluavani enemmänkin. Yritin uskotella itselleni aluksi, että se on "ment to be" - juuri kun teet lupauksen mieslakosta tapaat elämäsi miehen, mutta voin sanoa, että on tässä aika monet kyyneleet vieritetty jo tämän chättikaverin vuoksi. Muut viritelmät ennen näitä festareita on myös pikkuhiljaa jäädytetty ja tinder vonkaajille kerrottu, että kiitos mutta ei kiitos.

Olen ollut kuusi vuotta sinkkuna. Tässä välissä enemmän ja vähemmän tapailuita, satunnaisia tuttuja, vakkaripanoja ja jopa seurusteluksi kutsuttu suhde. Olen nauttinut ajastani, mutta kokenut myös niin raastavia sydänsuruja ja ahdistusta, etten niitä enää ole halukas kokemaan. Luulen, että osittain tämä sydänsurjen pelkoni on myös taustalla mieslakkooni. Kun myös näin on ihan hyvä.

Tavoitteenani on olla vuoden vaihteeseen asti mieslakossa. Tämä tekstailu kaveri on nyt ainut, joka saa ajoittain piristää mieltäni - minun tuurillani tämäkin kuihtuu piakkoin omaan mahdottomuuteensa. Ehkä sitä saa sitten uutta energiaa ja jonkinlaisen valaistuksen, millaisen parisuhteen ja miehen edes haluaa elämäänsä. Tällä hetkellä kun tuntuu, että "kaikki käy", vaikkei se todellisuudessa niinkään ole.

Miltä kuulostaa? Oletteko olleet vastaavissa lakoissa sinkkuaikoinanne?

 

 

Share

Ladataan...
Kriisi(Ri)mi

Unelmien aarrekartta. Se A4 kokoinen lappunen, johon on piirretty, kirjoitettu tai leikattu lehdestä itselle tärkeitä asioita, joita haluaisi löytää elämäänsä. Aarrekarttaa säilytetään jääkaapin ovessa näkyvällä paikalla, toisen koulukunnan mukaan se taas pitäisi piilottaa. Tiedä sitten häntä, kumpi on toimivampi unelmien saavuttamiseksi. Itse säilytän aarrekarttaani jääkaapin ovessa, mutta piilotan sen toisinaan vieraiden saapuessa.

Aarrekartan tarkoitus on hahmottaa itsellesi, mitkä ovat elämässä tärkeitä ja tavoiteltavia asioita. Ja sitten mieli alkaa työstämään näitä asioita pikkuhiljaa, että vuosien saatossa huomaat saavuttavasi aarrekartan unelmat.

Oman aarrekarttani tein tasan kaksi vuotta sitten. Syksyllä 2014 kun lähdin pakenemaan jumiutuvaa uraa ja puuttuvaa parisuhdetta. Palasin koulunpenkille ja muutin pois pääkapunkiseudulta, missä on kotini.

Aarrekarttani jakautuu selkesti neljään osaan.

1) Rakkaus
- Onnellinen, kestävä parisuhde
- Tavallisen perheen poika, jonka kanssa on mukava jakaa arki ja juhla.
- Villiä ja vilkasta vaakamamboa
- Joskus lapsia

2) Työ
- Haluan työskenellä eräässä tietyssä työyksikössä
- Korkeakoulututkinto valmiiksi

3) Kroppa
- Puuterilumia koluten
- Surffijutut
- Hyvä fyysinen kunto
- Ulkonäkö joka mielyttää silmää

4) Mieli
- Armollisuus itseä kohtaan - jos joka päivä ei lähde rappustreenille se on täysin ok.
- Usko unelmoida ja toivoa
- Turhan mustasukkaisuuden pois jättäminen

Osa unelmistani on toteutunut ainakin hetkellisesti ja ne ovat kyllä olleet elämäni onnelisempia hetkiä. Osa unelmista melkein hävettää - kuten mustasukkaisuuden myöntäminen, mutta silti ne kaikki unelmat siellä ovat edelleen olemassa.

Miltä sinun aarrekarttasi näyttää?

Peace & Love: Rinimi
 

Share

Pages