Negatiivisuus on välttämätöntä

Kriselda

 

Aloitin viime viikolla Pilotsin Design your roadmap –workshopilla, jonka tavoitteena on koulia yksilön vahvuudet esille ja kenties sitä kautta löytää jonkinlaista (ammatillista) suuntaa elämälle. Rosa antoi meille kotiin pohdittavaksi liudan kysymyksiä ja oli yllättävän haastavaa vastata kysymyksiin ”Kuka olet?” ja ”Mikä tekee sinusta sinut?”. Riippuu nimittäin, mistä näkökulmasta sitä tarkastelee.

 

Miellän itseni hyvin positiiviseksi ja iloiseksi tyypiksi, mutta viime aikoina olen alkanut kyseenalaistamaan tätä. Kerrottakoon, että muutamia vuosia sitten olin koukussa self-help –kirjoihin ja elin varsin hyvää elämää.  Tukahdutin kaikki negatiiviset tunteet ja eliminoin elämästäni kaikki energiasyöpöt. Vedin puoleeni pelkästään taianomaisia juttuja, enkä kärsinyt huonoista päivistä.

Olin ylionnellinen.

 

 

Lähes maaninen onni kääntyi laskuun, sillä Universumi kyllä keksii keinot tasata energiat. Pikkuhiljaa pilvilinnani murenivat: ensin maailman rakkain, oma koira, kuoli yllättäen. Sen jälkeen jäin työttömäksi, siitä seurasi ero seitsemän vuoden suhteesta ja luonnollisena jatkumona jäin lopulta kodittomaksi.

Elämässä tapahtui isoja muutoksia ja uuteen tilanteeseen mukautuminen ei missään nimessä ole käynyt käden käänteessä. Toisaalta taas, en olisi nyt tässä, mikäli asiat olisivat menneet toisin. Optimistisuus ja hyvä tukiverkosto kannattelivat.

 

 

Mitä opin omasta tarinastani on se, ettei negatiivisia tuntemuksia saisi ylenkatsoa tai tukahduttaa. Rosa sanoi viime viikon luennolla, että jatkuvasti onnellisena oleminen ei ole tavoiteltavaa - että se on jopa vähän vaarallista. Kun heijastin tätä ajatusta omaan elämään ja kokemuksiini, niin it all makes sense.

Negatiivisuus on välttämätöntä oman psyykkisen tasapainon kannalta. On tieteellisesti jopa tutkittu, että 3:1 olisi optimaalisin suhde (critical positivity ratio). 

 

En siis missään nimessä väitä, että positiivisuudesta pitäisi luopua. Nimenomaan optimistinen elämänasenne haastavissa tilanteissa osoittaa luonteenlujuutta ja hyviä johtamistaitoja. Negatiiviset asiat vaan pitää hyväksyä ja meidän on opittava käyttämään niitä hyväksemme, jotta kykenisimme ohjaamaan kurssiamme parempaan suuntaan. 

 

 

Photos: J. Tuliniemi
Styling: Patisse A Lody
Dress: Never Denim/Bik Bok
Harness: Karolina LaskoWSKA
Shoes: Nelly.com

 

 

Lue myös:
Mitä sinä haluaisit osata?
Kun stressi muuttuu uupumukseksi

 

Share

Kommentit

blurredesquisse

Mahtava oivallus! Sulla on muutenkin tosi kiva tyyli kirjoittaa ja tehdä postauksia :)

Mä oon aina ollut juurikin sitä mieltä, ettei tunteita saisi tukahduttaa. Välillä oikein ahdistaa sellainen positiivisuuskuplassa eläminen, jota näkee ympärillä tuon tuosta. Negatiiviset tunteet kuuluvat elämään siinä missä positiivisetkin, ja omaa oloa helpottaa kummasti, jos nekin pystyy hyväksymään. Niin kuin sanoit, optimistisuus kantaa pitkälle, mutta niitä negatiivisempiakin tunteita tarvitaan - ja nämä kaksi eivät missään nimessä sulje toisiaan pois.

Kirjoitin jokin aika sitten tekstin "brändätystä positiivisuudesta", jossa pyörittelin vähän samoja juttuja. Et todellakaan ole ainut, joka on alkanut kyseenalaistaa liiallista positiivisuutta!

Kriselda
Kriselda

Kiitos ja ihanaa, jos teksti upposi :) Omien kokemusten myötä sen vasta tajuaa, ettei ikäviä tunteita saisi tukahduttaa. Ne pitää oppia käsittelemään, muuten jossain vaiheessa tulee räjähdyspiste.

Homma kulkee kuitenkin myös toiseen suuntaan: pitää muistaa olla silminnähden onnellinen, jos siltä tuntuu!

Elisa_beth (Ei varmistettu)

Tää kirjoitus oli juuri sitä mitä kaipaisin!
On aivan kamalaa syyllistää itsensä siitä että "en ole tarpeeksi positiivinen" kun samalla käy läpi eroa, ja sitä myötä elämän muutosta. Optimistisuus on eri asia. Sitä pitää olla, mutta myös terveellisin määrin.

Ruotsalaiset ovat sen jo hoksanneet: "Lagom är bäst!"

Kiitos Kriselda tästä!

Kriselda
Kriselda

Todellakin, kaikkea kohtuudella! Negatiiviset jutut pitää ottaa "puhdistavina" tekijöinä. Ja varsinkin eron jälkeen saa (ja pitää) tuntea surua ja vihaa. Kyllä se vielä iloksi muuttuu ajan myötä - sit taas tuntee aidon onnen ihan uusin nahoin!

naked truth

Tosi hyvä kirjoitus! 

Mä oon viimeiset 3 vuotta yrittänyt olla superonnellinen ja positiivinen, vaikka väkisin! Kuukausi sitten romahdin - en enää jaksanut olla niin optimistinen ja ylionnellinen, ei vaan enää yhtäkkiä onnistunut... Rajansa kaikella siis, jopa sillä positiivisuudella. Nykyään ymmärrän, että välillä saa olla hieman tavallista negatiivisempi. 

Kiitos tästä muistutuksesta :)

 

www.anifrei.com

Kriselda
Kriselda

Kiitos Ani <3 Sitä se on, kun pakottaa itsensä Stepford-henkiseen positiivisuuteen. Me ollaan vaan ihmisiä ja tunteita saa olla.

Koko tunneskaalan läpikäyminen onkin aika hienoa. Mikä rikkaus! :)

Pyjama
Pyjamapäiviä

Hyvä kirjoitus, kiitos!

Itse ajattelen, että onnellisuus ei edes tarkoita negatiivisten asioiden puuttumista. Tietenkin on vaikeaa olla onnellinen, jos tapahtuu isoja pahoja asioita (kuolema tms), mutta sopivan kokoiset haasteet ja vastoinkäymiset kehittävät meitä ja itseni kehittäminen on minulle onnellisuuden edellytys. Tosin olen lakannut tavoittelemasta onnellisuutta ja puhun mieluummin tyytyväisyydestä. :D

Kriselda
Kriselda

Nimenomaan, vastoinkäymiset ja negatiiviset jutut pakottavat meitä kehittymään! Ja sehän vasta hienoa onkin, että elämä on jatkuva oppimisprosessi. Kukaan meistä ei taatusti ole sama ihminen, kuin vuosi tai pari sitten. Yleensä omat kokemuksemme ja koettelumksemme haastavat ja muovaavat meistä astetta viisaampia ihmisiä ;)

 

emiliakeijusofia

Hyvä kirjoitus! :) mullakin on kokemusta tosta "ylionnellisuudesta", mutta eihän se kestänyt (koko loppu elämääni tasaisesti, kuten olisin halunnut :D). Tällä hetkellä on elämässä taas ihan uudenlaisia haasteita, mistä ei olisi joskus aiemmin osannut kuvitellakaan. Onneksi kuitenkin kaikki opettaa, ja vaikka mitä kävisi, niin elämällä on tapana kannatella, ja ainakin kaikki haastavammatkin elämän kokemukset opettaa, ja saa jalat pysymään tukevasti maassa ja mielen (sopivasti) nöyränä :) otsikkosi on oikeastaan tosi hyvä, meillä kaikilla on joskus negatiivisia tunteita, ja niiden peittämisen sijaan ne kuitenkin kannattaa hyväksyä, käsitellä, ja ihan kuten sanoit, niitäkin on opittava käyttämään hyväksi.

Kauniita kuvia myös! <3

Kriselda
Kriselda

Kiitos Emilia! Kommenttisi perusteella olet pysynyt optimistisena haastavienkin aikojen yli ja hyvä niin :) Tasaisuus on niin tylsää! Elämässä pitää olla ups and downs. Ja mitä enemmän opettelemme käyttämään hyväksi kokemiamme vaikeuksia, niin sitä rohkeampia meistä tulee. Tulevaisuus näyttää hyvinkin valoisalta, kun emme pelkää mitä se tuo tullessaan. Saatamme edelleen kohdata esim. pettymystä ja surua, mutta niiden käsitteleminen tekee meistä entistä vahvempia :)

Kommentoi