Ladataan...
Kriselda

 

 

 

Huhheijaa! Olen odottanut, että nämä kuvat täyttäisivät pyöreitä. Ihan vaan sen takia, että voin sanoa, että näistä on kymmenen vuotta :D Vuosi 2008 oli aika merkittävä monella eri tapaa. Olin juuri edellisenä vuonna muuttanut takaisin kotiin sisäoppilaitoksesta ja koin melkoisia sopeutumisvaikeuksia; murrosikä puhkesi (kyllä, melkoisen myöhään) ja olin lopettanut tanssiuran. Elämä oli melkoista hakemista, mutta onneksi oli opiskelupaikka vielä Suomessa, painoin kahta duunia ja lihoin 30 kiloa. Kaiken lisäksi täytin 18 sinä vuonna. Tein siis mitä halusin.

 

Olin aina ollut kilteimmästä päästä ja hyvä koulussa. Peruskoulusta päästyäni keskiarvoni oli reilusti yli 9. Silloisessa koulussani oli kova kilpailu numeroista, enkä missään nimessä edes ollut kärkisijoilla. Näin jälkikäteen mietittyäni, niin kilpailuhenkeni taisi jollain tavalla traumatisoitua noilta ajoilta.

Lukiossa keskiarvo tippui aika reilusti, kun koulu oli viimeisenä mielessä. Mutta, sain sitäkin arvokkaampia ystäviä, jotka ovat edelleen bestiksiäni. <3

 

Muistan ikuisesti, kun sain mummiltani 17-vuotissyntymäpäiväkortin, jossa luki, että ”neito on kauneimmillaan 17-vuotiaana”. Minun kohdalla se ei kyllä pitänyt yhtään paikkansa :D Voin niin huonosti omassa epävarmuudessani ja olin maailman hirvein teinipissis, joka ei välittänyt mistään. Ei edes itsestään.

Tekisi mieli rutistaa tuota kymmenenvuodentakaista Kriseldaa ja ehkä myös vähän läpsästä hereille tähän maailmaan. Vähän säälittää vanhempani, mitä kaikkea he ovatkaan joutuneet kestämään. Ei voi muuta kuin nostaa hattua heidän kärsivällisyydelle ja erityisesti äitini cooliudelle.

 

 

Vihdoin 18-vuotissynttärit saapuivat ja vietin ne Amerikassa. Sitä kuvittelee saavansa isot bileet, johon saa limusiinikuljetuksen ja skumppa virtaa aamuun saakka. Perheloma Vegasissa on ehkä suomalaisnuoren painajainen tuona maagisena synttäripäivänä. Ai että, se oli kans yks kokemus kun känniset turistit kopeloivat peliautomaateilla.

 

Kaikki ovat varmasti kokeneet pahoja murrosikävuosia, minulla se tapahtui vasta täysi-ikäisyyden tienoilla. En juurikaan käynyt alaikäisenä baareissa tai juonut tai tehnyt mitään muutakaan tuhmaa. Vuonna 2008 lähti irti niidenkin teinivuosien edestä. Eikä tilannetta yhtään helpottanut se, että olin silloin baarissa töissä. Ulkonakäymiset sijoittuivat pitkin viikkoa, eikä varmaan yhtäkään Sunnelaa tai Sikamaanantaita jäänyt väliin! :D

 

 

Muutin aika nopeasti pois kotoa täytettyäni 18 ja välit vanhempaani parani huomattavasti. Se oli varmaan jollain tapaa helpotus kaikille. Äitini piti kovempaa kuria, kun olin nuorempi, mutta hölläsi, kun tajusi ettei mitään ollut enää tehtävissä. Olinhan jo 18 ja aikuinen.

2008 loppuvuodesta rakastuin high school sweetheartiini ja se tavallaan pakotti “aikuistumaan”. Kirjoitin lopulta hyvät yo-paperit, oli kämppä, autot, koira ja hakupaperit oikikseen.

 

Enpä olisi silloin uskonut, millaista elämäni on nyt, kun 28-vuotissynttärit kolkuttelee ovella. Kaiken piti olla vesiselvää. Mutta niin se menee, unelmat muuttuu matkan varrella ja pitää olla avoimin mielin. Ikinä ei voi tietää mihin suuntaan elämä heittelee ja hyvä niin. Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut: teen edelleen mitä haluan. Tosin ihan erilaisella energialla.

 

 

Lue myös:
Ihan Hangon keksinä
Tähän aikaan ensi vuonna?

 

 

 

Ladataan...
Kriselda

 

(Kaupallinen yhteistyö: Valio Oddlygood)

 

Hyvää huomenta! Olen niiiin rakastunut uuteen aamiaispöytääni ja sen ääressä viettämiini hetkiin. Meillä ei ole ollut kotona kunnon pöytää, joten olen viettänyt aikaa marmoripöydän ääressä myös menetettyjen vuosien edestä.

Sitä ei ehkä tajua (ennen kuin elää ilman pöytää), mutta on luksusta syödä aamupalaa omassa kodissa, pöydän ääressä. Elämän pieniä asioita! Tämän luksuksen myötä vanhat suosikit, tuorepuurot, ovat löytäneet tiensä takaisin aamiaishetkiini.

 

Mikäli olet lukenut blogiani alkuajoista asti, niin saatat tietää rakkauteni tuorepuuroja kohtaan. Olen jakanut reseptiä jos toista, mutta parin viime vuoden aikana olen alkanut kyllästymään omiin tekeleihin. Ne ovat yksinkertaisesti alkaneet maistumaan puurolta. Kaupan hyllyiltä ja kahviloista on löytynyt valmiita, mutta ne ovat maistuneet vielä enemmän puurolta...

Annoin kuitenkin tämän yhteistyön myötä vielä yhden tsäänssin tuorepuuroille, sillä Valio Oddlygood -tuotteet ovat yllättäneet positiivisesti aiemminkin. Erityisesti söpösti brändätyt gurtit ovat olleet mitä mainioin välipala.

 

 

 

Maidottomien tuotteiden ystävänä olen äärettömän ylpeä siitä, että kaupasta löytyy kotimaisia (!) kasvipohjaisia herkkuja. Lyhykäisyydessään valitsen siis aina mieluiten kasvipohjaisen, sillä ne ovat hivenen ravinnerikkaampia ja terveellisempiä kuin oikeastaan mikä tahansa muu vaihtoehto. Kahviini lorautan kaurajuomaa ja välipalaksi + ruuanlaittoon taas valitsen ostoskoriini kaurapohjaisia gurtteja.

Onneksi annoin tsäänssin näille tuorepuuroille, sillä kyseessä on varsinainen kasviherkku! Makuyhdistelmät ja koostumus ovat jotain täysin uutta - erittäin oddly good!

Kyllä nyt Mustosta hemmotellaan, kun Valio toi kaupan hyllylle nämä tuorepuurot. Nämäkin ovat niitä elämän pieniä asioita, jotka ovat loppujen lopuksi aika isoja, kun hiffaa, että on elänyt ilman niitä. Noniin Valio, olisko seuraavaksi sitten vielä Oddlygood-jätskit?!

 

Toistaiseksi tuorepuurosta löytyy kaksi makua: mansikka-omena-kaura ja vadelma-päärynä-monivilja. Jälkimmäinen yllätti täysin ja siitä tuli aamiaispöytäni lemppari! Ohra-tattari-ruispohjainen tuorepuuro on ihan taivaallisen hyvää, kun sen vielä pimppaa tuoreilla marjoilla!

Pakkauksen mukana tulee myös kätevä lusikka, jolloin puuron voi nappasta mukaan kiireisimpinä aamuina.

 

Joko olette maistaneet Oddlygoodin tuotteita?

 

 

Lue myös:
8 asiaa, joita ei löydy keittiöstäni
Helppo ja kevyt marjapiirakka

 

INSTAGRAM (@KRISELDA) / FACEBOOK / PINTEREST

 

Ladataan...
Kriselda

Etsi 6 virhettä.

 

Olen asunut nykyisessä kodissani 2,5 vuotta. Se taitaa olla ennätykseni näin aikuisiällä missään kämpässä. Ennätykseni myös siinä mielessä, etten ole pitänyt mitään kiirettä sisustuksen kanssa.

Tänään olohuoneemme koki melkoisen muodonmuutoksen, kun sohvapöytä lähti vaihtoon. Musta arkku on Balmuirilta ja pakko myöntää, että voi mennä hetki, että tuohon tottuu. Odotin sitä puoli vuotta, joten tuntuu vähän jopa epärealistiselta, että tuossa se nyt on :D

Muutettuani laitoin poikaystävän vanhat sohvat vaihtoon ja tuo harmaa mötikkä on siitä asti ollut “väliaikainen”. Kesällä meille tulee uusi sohva ja uskon, että arkku tulee sopimaan paremmin sen kanssa.

Meillä on säilytystilaa rajallisesti, joten arkku oli järkevä valinta, eikä tavarat kerää pölyä toisin kuin edellisessä.
 
 

 

Myös viltti ja matto ovat uusia. Viltti on Jotexilta. Rakastan sen nukka-meininkiä ja olisin halunnut samantyylisen maton, mutta en löytänyt sopivan kokoista, jossa olisi ollut hyvä matsku.

Siispä uusi matto löytyi Finartelta. Kyseessä on design-kaksikon Saanan ja Ollin suunnittelema Aitta-niminen puuvillamatto, joka on käsintehty tekstiiliteollisuuden ylijäämästä! Matto on tässä kuussa vieläpä kantis-alennuksessa Stockalla, joten kävi hyvä tuuri sen kanssa.

Meillä ei ole ollut mattoa lainkaan, joten tähänkin varmaan kestää totutella.

 

 

Vielä on aika paljon tehtävää :D Jahka uusi sohva tulee, niin voin aloittaa sopivimpien sohvatyynyjen metsästyksen. Haluaisin myös sohvan viereen jonkun ison kasvin. Todennäköisesti sen täytyisi olla helppohoitoinen tai sitten täytyy panostaa johonkin kastelujärjestelmään. Seuraava retkeni tulee olemaan puutarhamyymälään, joten vinkkejä otetaan vastaan niiden suhteen! :)

 

Arkku ja huonetuoksu: Balmuir
Viltti, marmorialusta, minivaasi: Jotex
"Avec-kärry": hay
Matto: Finarte, Stockmann
 
Lue myös:
12 tarinaa kreisiltä kuukaudelta
Kotona

 

Ladataan...

Pages