Ladataan...
Kriselda

 

Juhannus oli jälleen muy bueno kylmästä säästä huolimatta. Lähdimme jo torstaina köröttelemään kohti Padasjokea, jossa vietimme keskikesää ystäväporukan kesken. Sateesta huolimatta määränpäässä odotteli lämmin sauna, sitäkin lämpimämpi mökkitunnelma ja seura!

Mulle on siunaantunut ihania ystäviä, jotka tykkäävät hifistellä ruuan kanssa. Ajattelin jakaa meidän juhannusviikonlopulta kolme safkaa, mutta en liittänyt näihin sen tarkempia ohjeita tai mittoja. Päädyimme viikonloppuna siihen, että omaamme aikalailla rennon mentaliteetin keittiön puolella, emmekä sen liiemmin kaipaa ohjeita, vaan menemme oman makumaailman mukaan. Siinä missä joku haluaa laittaa pataan 2 chiliä, toiselle riittää puolikas (jos sitäkään).

Mikäli innostut tekemään jotain näistä, haluan haastaa sinut testailemaan omia makunystyröitäsi. Kuuntele intuitiotasi, testaile ja maistele! Itse tiedät parhaiten, mistä tykkäät.

 

 

Kesäbreku: Grillattuja voileipiä, värikäs darraplatter, löysä (tryffeli)munakas ja maailman paras aamulatte

Kerran tai kaksi vuodessa poikaystävä tekee hänen kuuluisia grillattuja voileipiä. Tällä kertaa niiden väliin päätyi cheddar-juustoa, meetwurstia ja jalopenoa. Vegeversioissa on tomaattia, avokadoa ja jalopenoa. Näiden voileipien salaisuutena on se, että leivät valellaan kauttaaltaan majoneesilla ja ne paistetaan valkosipulivoissa(!). Syntisen hyvät voileivät ovat muodostuneet legendaarisiksi mökkireissuilla.

Lisäksi brekupöytään kuului granolaa, munakasta ja meikäläisen astetta terveellisempi “darraplatter”, eli hedelmälautanen, josta löytyy mahdollisimman paljon väriä ja vitamiineja. Sitruuna on keittiön kingi, joten puristan siitä mehut hedelmien päälle aina kun saan siihen mahdollisuuden. Erityisesti vesimeloni tykkää siitä!

Munakkaan teen niin, että erottelen ensin valkuaiset ja keltuaiset. Ensin paistan valkuaiset tryffeliöljyssä ja sen jälkeen heitän keltuaiset ja vähän suolaa sekaan, ja jätän ne löysäksi. Jos tykkää löysemmästä keitetyistä munista, niin tykkää varmasti myös tästä munakasversiosta. Alkuperäinen ohje on ystävältäni Kialta, joka vielä heittää lopuksi sekaan voinokareen. Ihan mieletön comfort-munakas, mutta jos haluaa hifistellä tryffelillä, niin voi lopuksi vielä heittää sekaan tryffeliöljyä.

Aamiaispöytään mökkireissuilla kuuluu myös maailman paras aamulatte, joka syntyy espressosta ja kauramaidosta. Espresson voi ihan hyvin keittää tavallisessa kahvinkeittimessä suodatinkahvin tavoin, mikäli mestoilla ei ole mitään kättä pidempää. Tällaisina aamuina lämmitän kauramaidon kattilassa ja vispaan sen kuohkeaksi. Kun tätä tekee isommalle porukalle, heitän kahvin maidon sekaan kattilaan ja värin perusteella voi arvioida tarvitseeko se lisää maitoa vai kenties kahvia.

 

 

Koftapöytä

Viimeisenä päivänä valmistimme koftapöydän kaikilla herkuilla. Itse koftapyöryköihin tuli naudan j-lo:ta (lammas olisi kaiketi kaikkein toivottavin koftiin, mutta sitä ei ollut saatavilla), fetaa, valkosipulia, korianteria, mausteita, kananmunaa, korppujauhoja ja chiliä. Sen jälkeen ne pyöryköiden pinta paistettiin pannulla kiinni ja laitettiin uuniin kypsymään.

Pöydän ”muut herkut” koostuivat ohrarieskoista (joiden päälle kofta-annoksen voi kasata), kurkku-tomaatti-avokado-salaatista, tsatsikista, sriracha-majosta, grillatusta halloumista ja salsa churrista (eli salsa verden ja chimichurrin sekoituksesta). Lisukkeina toimii mikä tahansa välimerellinen ja tarkoituksena oli tehdä tähän lisäksi kurpitsa-kvinoa-salaatti, mutta kvinoa kypysi yli, joten teimme viikonlopun jämäsalaateista tuon kurkku-tomaatti-avokado-salden. Raikas ja yksinkerainen toimii aina!

Tsatsiki: Raastettu kurkku, josta valutetaan tai puristetaan nesteet pois. Turkkilaista jugurttia, espanjalaista valkosipulia (tämä siksi, koska se on hieman makeampaa), suolaa ja pippuria.

Salsa churri: Korianteria, ruohosipulia, minttua, valkosipulia, makeaa sipulia, punasipulia, chili, mausteita, limenmehua, valkoviinietikkaa ja oliivilöljyä.

 

 

Pankokana-bunit

Isäntä- eli emäntäpariskunnan mökkibravuurina ovat uppopaistetut pankokanat. Viimeksi niitä tehtiin tortilloihin ja tänä vuonna juhannusillallisella ne laitettiin bao bunien väliin. Saimme käsiimme samoja buneja, mitä on Gaijinissa, joten yksi tekovaihe eli sämpylöiden tekeminen jäi välistä. Luksusta! Kyseessä on siis aasialainen höyrytetty sämpylä ja täältä löytyy niiden tekoon suomenkielinen ohje.

Kanat pyöräytetään panko-, korppujauhoissa, mausteissa (suolaa, pippuria, piri piriä, jauhettua srirachaa, kuivattua korianteria, valkosipulia ja paprikaa. Käytännössä siis kaikkea.) ja piimässä. Sen jälkeen kanat uppopaistetaan rasvassa; minuutit riippuu kanojen koosta ja siitä, kuinka monta paistaa samaan aikaan. About viidellä minuutilla on hyvä aloittaa ja pankopinta saa olla kullan ruskea. Tilanne kannattaa tsekata ekasta satsista. Keittorasvassa saa ja pitää olla mausteita: ainakin kokonaisia pippureita, chiliä ja valkosipulia.

Bunien sisälle tuli kanojen lisäksi mummon kurkkua, thai slaw:ta, sriracha- ja tryffelimajoneesia. Vain taivas on rajana näiden kanssa ja sämpylän väliin voi nyt laittaa mitä tahansa: lihaa, tofua, katkarapuja - you name it.

Mummon kurkku: Avomaan kurkkua, valkoviinietikkaa, tilliä, suolaa, pipuuria ja sokeria.

Thai Slaw: tuorekaalia, porkkanaa, paprikaa, makeaa sipulia, korianteria ja kastike (seesamiöljyä, valkoviinietikkaa, limeä, ruokosokeria, suolaa ja pippuria).

Sriracha-majoneesi: srirachaa, majoneesia, suolaa, korianteria ja limeä.

 

Toivottavasti saatte näistä inspistä kesän safkabileisiin ja yhdessä tekeminen on kuulkaa parasta! Kaikkia aineksia pitäisi löytyä ihan perus marketeista ja vastaan kommenttiboksin puolella, mikäli näiden suhteen herää kysymyksiä :)

 

 

Lue myös:
Grillikauden avajaiset
Ravintolasuositus Tukholmassa: Asian Post Office

 

 

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Kriselda

 

Olin reilu vuosi sitten Pilots Helsingin järjestämällä Design Your Roadmap -kurssilla. Kurssin tarkoituksena oli valjastaa sisäiset supervoimat ja löytää merkityksellisyyttä omaan elämään. Siitä on tosiaan yli vuosi aikaa ja on tässä aika paljon ehtinyt tapahtumaan sen jälkeen.

Olen ikuisesti kiitollinen Rosalle ja kurssilaisille niin mahtavasta kokemuksesta.

 

Viime viikonloppuna Pilotsilla järkättiin ensimmäinen Mentor Circle, mentorointitapaaminen, joka on tarkoitettu Design Your Roadmap -kurssin käyneille. Kahden ja puolen tunnin pituisen tapaamisen aikana keskitytään ajattelun kehittämiseen ja erityisesti optimistisen asenteen vahvistamiseen.

 

 

 

Olen aina pitänyt itseäni optimistisena tyyppinä ja tietääkseni A-lehtien myyntipresessä kuvailen itseäni ikuiseksi optimistiksi :D Joka tapauksessa, kurssilla käytiin läpi optimistista vs. pessimisitistä ajattelutapaa. Teimme myös testin siihen liittyen ja kävi ilmi, että olin väärässä itseni suhteen. En siis olekaan niin optimistinen, mitä kuvittelin.

 

Mentor Circle -tapaamisen virallinen kurssinimi on Prepare for take off. Se tosiaan valmistaa nousemaan siiville. Tapaamisen tavoitteena on joustava ajattelu, eikä “ongelma” ole niinkään ajatuksissa vaan selitystyylissä.

Omat kompastuskiveni ovat ehdottomasti niissä ja tunnistin itseni aivan liian monessa mallissa. Oikeastaan kaikissa. Muun muassa putkinäköisyydessä, jossa keskityn liian usein epäolennaisiin yksityiskohtiin tai ulkoistamisessa, jossa näen muiden ihmisten toimintatavat tapahtumien perustana - oli se sitten positivista tai negatiivista, mikään ei koskaan ole mun ansiota tai johdu musta.

 

 

Miten optimistisuutta voi sitten harjoitella?

 

Se että harjoittaa kiitollisuutta ja viettää hyvää elämää. Hyvä elämä on toki aika subjektiivinen käsite, mutta kunhan elää itselleen mielekästä elämää.

Optimistisuutta voi ennen kaikkea kehittää uudelleenohjaamalla sisäistä puhetta.

Siinä missä pessimistinen sanoo “sinä aina valitat”, niin optimistinen valitsee sanansa tarkemmin “valitat, koska olen aiheuttanut sinulle pettymyksen”.

Täytyy oppia erottamaan faktat omista ajattelumalleista. Valittaako toinen ihminen ihan oikeasti aina? Vai voiko valituksen aiheen suhteen tehdä jotain loogisia ratkaisuja?

 

Uskallan väittää, että kaikki me suomalaiset joskus hairahdumme ajattelemaan jonkun pessimistisen mallin mukaisesti. Viimeksi tänä aamuna onnittelin poikaystävääni, kun hän sai vihreää valoa eräälle jännittävälle työprojektille. Hän tyrmäsi onnittelut ja sanoi, ettei vielä saa onnitella, koska kaikki voi mennä pieleen. Tottakai voi. Kaikkihan voi mennä pieleen jopa projektin jälkeen, vaikka muuten hommat olisivat sujuneet mukavasti.

Päädyin myös siihen, että tottakai voi ja pitää onnitella, sehän on jo iso homma, kun saa toteuttaa jännittäviä prokkiksia ja omia unelmiaan.

 

Se, että on optimistinen ei tarkoita sitä, etteikö koskaan kohtaisi negatiivisia tilanteita. Päin vastoin, silloin nimenomaan uskaltaa kohdata haasteita. Etenkin, jos projekti on vasta alkamaisillaan.

 
Haluaisin haastaa sinut tunnustelemaan omia selitystyylejäsi. Löytyykö sieltä optimistisia vai pessimistisia malleja?
 
 

Kuvat: Elisa Lepistö
Mekko: Monki
Laukku: Balenciaga
Kengät: Nelly.com
 
Lue myös:
Blogin tulevaisuus?
Negatiivisuus on välttämätöntä

Ladataan...
Kriselda

 

Olin pari viikkoa sitten Tukholmassa Vitamin Wellin tennisturnauksessa ja päivän päätteeksi mentiin porukalla syömään Asian Post Office -nimiseen raflaan. Kiitän itseäni ikuisesti siitä, että päätin ottaa kameran mukaan, sillä tätä raflaa voin suositella käsi sydämellä kenelle tahansa, jotka diggaa aasialaishenkisestä ruuasta. Must go.

 

Ilta alkoi Thai Basil -cocktaileilla, joka heti alkuun voitti huomioni. Drinkkivalinta meni aivan nappiin, sillä giniä, sitruunaa ja thai-basilikaa sisältävä drinkki, joka oli vielä päällystetty kookoskermavaahdolla, oli niin hyvää ettei oikein sanotuksi saa. Ihan napakymppi, eikä giniä maistunu drinkissä yhtään. Olisin varmaan pärjännyt koko illan sillä. Vaarallinen siis!

 

 

Meillä oli poikkeuksellinen tilanne, kun illallisseurue koostui yli 20-hengestä ja listalta tuotiin eteemme vähän kaikkea. Toisaalta ihan fantastico, sillä nyt voin kertoa teille, mitä listalta kannattaa ja PITÄÄ tilata.

Omiksi lemppareiksi nousi suussa sulavat Popcorn Shrimpit, eli fritatut katkaravut jotka on uitettu gouchujang + vaahterasiirappi -soossissa. Nimesimme ne cheetos-tempura-ravuiksi, koska siltä ne maistuvat. Toiseksi ylivoimaiseksi lemppariksi nousi Chicken Bao Sliderit, eli itsetehdyt bao-bunit, jonka täytteenä on fritattua kanaa, pikkelöityä kurkkua ja kimchimajoneesia. Siis huhhuh! Nää oli next level!

Lihattomia lemppareita oli Crispy Beets, eli punajuurta sumakkikastikkeella ja Veggie Dumplings Mimi’s secret saucella (ilmeisesti paikan oma salainen soossi). Nämäkin olivat next level.

 

 

Täällä nousee tunteet pintaan, kun edes muistelen näitä safkoja! Hands down, yksi parhaimmista ravintolakokemuksista koskaan. Koko ilta yhtä succéeta alkumaljoista asti ja meikäläinen meni jälkkärin jälkeen niin sippiin, että jouduin hyvästelemään koko porukan ja poistuin hotellille nukkumaan ennen aikojani. Nukuin kuin vauva.

Matkustan Tukholmaan ensi viikolla ja aion tehdä kaikkeni, että pääsen tuonne taas! Toivottavasti kokemus on vähintään yhtä hyvä, kuin ekalla kerralla :D

 

 

P.S. Mulla ei ole mitään muistikuvia, mitä söimme jälkkäriksi. Ehkä emme syöneet mitään? Olin tosiaan jo niin täynnä ja väsynyt siinä vaiheessa, että en ihmettele, mikäli skippasin jälkiruuan. Ihan hassua, koska oon aina ollut jälkkäri-tyttö, mutta nyt kaikki suolainen menee makean edelle. Niin se makuaisti kehittyy iän kanssa!

 
 
Asian Post Office: Regeringsgatan 66, 111 39 Stockholm
 

 
Lue myös:
Tennistä Tukholmassa
Grillikauden avajaiset
 

 

Pages