Ladataan...
Kriselda

 

 

Tjäna ja terkut Ruotsista! Olen ollut täällä pikavisiitillä, ensin Göteborgissa Jotexin kanssa ja sieltä lensin Tukholmaan Vitamin Wellin tennisturnaukseen. Kävi hyvä tuuri näiden kanssa, kun olivat peräkkäisinä päivinä ja vieläpä samassa maassa. Olen viimeksi käynyt Ruotsissa varmaankin lukion ykkösristeilyllä (yli kymmenen vuotta sitten), joten oli jo aika.

                                       

Kun sain kutsun tennisturnaukseen, niin luulin pääseväni KATSOMAAN kyseistä lajia enkä suinkaan pelamaan. Se on minulle aika vieras laji, vaikka perheessämme onkin tennistaitureita. Olen aina ollut susipaska kaikissa pallopeleissä, joten olen jättäytynyt enemmän kuin mielelläni pois kaikilta urheilukentiltä.

 

 

Turnaukseen saapui Vitamin Well –jengiä, vaikuttajia ja urheilijoita ympäri Eurooppaa: Tanskasta, Saksasta, Itävallasta, Espanjasta, Ruotsista ja ofc Suomesta. Ensin meidät jaettiin taitojen mukaan ryhmiin ja saimme perusopetusta tenniksen ammattilaisilta. Turnauksessa oli kaiken tasoisia pelaajia; sellaisia, jotka eivät ole koskaan pelanneet (kröhöm täällä yks) ammattilaisiin saakka. Treenien jälkeen meidät jaettiin pareihin ja matsit pelattiin nelinpeleinä.

 

Onneksi Petra raahasi minut tenniskentille pari kertaa Suomessa ennen tätä reissua, sillä palloon osumisesta ei olisi muuten tullut yhtään mitään! En valitettavasti pärjännyt kisassa, mutta meidän Suomitiimi on enemmän kuin ylpeä siitä, että Sabina (ja hänen espanjalainen parinsa) ylsi finaaleihin ja toi pojan kotiin!

Kaiken kaikkiaan oli ihan huikeaa päästä tutustumaan uusiin ihmisiin ja uuteen lajiin tällä tavalla! En vieläkään osaa tenniksen sääntöjä, ymmärrä pisteenlaskua, saati muista lyöntitermejä, mutta oli sitäkin hauskempi kokemus. Saimme Petran kanssa Aimon annoksen motivaatiota jatkaa tennistä Suomessa ja ensi viikolle onkin jo buukattu tapaaminen koutsin kanssa. Tenniskesä 2018, täältä tullaan!



 

Kiitos Vitamin Well ihan huikeasta matkasta!

 

 

Lue myös:
Heippa topsit ja muovipillit!
Real talk: hikoilu ja häpeä

Ladataan...
Kriselda

 

 

 

Huhheijaa! Olen odottanut, että nämä kuvat täyttäisivät pyöreitä. Ihan vaan sen takia, että voin sanoa, että näistä on kymmenen vuotta :D Vuosi 2008 oli aika merkittävä monella eri tapaa. Olin juuri edellisenä vuonna muuttanut takaisin kotiin sisäoppilaitoksesta ja koin melkoisia sopeutumisvaikeuksia; murrosikä puhkesi (kyllä, melkoisen myöhään) ja olin lopettanut tanssiuran. Elämä oli melkoista hakemista, mutta onneksi oli opiskelupaikka vielä Suomessa, painoin kahta duunia ja lihoin 30 kiloa. Kaiken lisäksi täytin 18 sinä vuonna. Tein siis mitä halusin.

 

Olin aina ollut kilteimmästä päästä ja hyvä koulussa. Peruskoulusta päästyäni keskiarvoni oli reilusti yli 9. Silloisessa koulussani oli kova kilpailu numeroista, enkä missään nimessä edes ollut kärkisijoilla. Näin jälkikäteen mietittyäni, niin kilpailuhenkeni taisi jollain tavalla traumatisoitua noilta ajoilta.

Lukiossa keskiarvo tippui aika reilusti, kun koulu oli viimeisenä mielessä. Mutta, sain sitäkin arvokkaampia ystäviä, jotka ovat edelleen bestiksiäni. <3

 

Muistan ikuisesti, kun sain mummiltani 17-vuotissyntymäpäiväkortin, jossa luki, että ”neito on kauneimmillaan 17-vuotiaana”. Minun kohdalla se ei kyllä pitänyt yhtään paikkansa :D Voin niin huonosti omassa epävarmuudessani ja olin maailman hirvein teinipissis, joka ei välittänyt mistään. Ei edes itsestään.

Tekisi mieli rutistaa tuota kymmenenvuodentakaista Kriseldaa ja ehkä myös vähän läpsästä hereille tähän maailmaan. Vähän säälittää vanhempani, mitä kaikkea he ovatkaan joutuneet kestämään. Ei voi muuta kuin nostaa hattua heidän kärsivällisyydelle ja erityisesti äitini cooliudelle.

 

 

Vihdoin 18-vuotissynttärit saapuivat ja vietin ne Amerikassa. Sitä kuvittelee saavansa isot bileet, johon saa limusiinikuljetuksen ja skumppa virtaa aamuun saakka. Perheloma Vegasissa on ehkä suomalaisnuoren painajainen tuona maagisena synttäripäivänä. Ai että, se oli kans yks kokemus kun känniset turistit kopeloivat peliautomaateilla.

 

Kaikki ovat varmasti kokeneet pahoja murrosikävuosia, minulla se tapahtui vasta täysi-ikäisyyden tienoilla. En juurikaan käynyt alaikäisenä baareissa tai juonut tai tehnyt mitään muutakaan tuhmaa. Vuonna 2008 lähti irti niidenkin teinivuosien edestä. Eikä tilannetta yhtään helpottanut se, että olin silloin baarissa töissä. Ulkonakäymiset sijoittuivat pitkin viikkoa, eikä varmaan yhtäkään Sunnelaa tai Sikamaanantaita jäänyt väliin! :D

 

 

Muutin aika nopeasti pois kotoa täytettyäni 18 ja välit vanhempaani parani huomattavasti. Se oli varmaan jollain tapaa helpotus kaikille. Äitini piti kovempaa kuria, kun olin nuorempi, mutta hölläsi, kun tajusi ettei mitään ollut enää tehtävissä. Olinhan jo 18 ja aikuinen.

2008 loppuvuodesta rakastuin high school sweetheartiini ja se tavallaan pakotti “aikuistumaan”. Kirjoitin lopulta hyvät yo-paperit, oli kämppä, autot, koira ja hakupaperit oikikseen.

 

Enpä olisi silloin uskonut, millaista elämäni on nyt, kun 28-vuotissynttärit kolkuttelee ovella. Kaiken piti olla vesiselvää. Mutta niin se menee, unelmat muuttuu matkan varrella ja pitää olla avoimin mielin. Ikinä ei voi tietää mihin suuntaan elämä heittelee ja hyvä niin. Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut: teen edelleen mitä haluan. Tosin ihan erilaisella energialla.

 

 

Lue myös:
Ihan Hangon keksinä
Tähän aikaan ensi vuonna?

 

 

 

Ladataan...
Kriselda

 

(Kaupallinen yhteistyö: Valio Oddlygood)

 

Hyvää huomenta! Olen niiiin rakastunut uuteen aamiaispöytääni ja sen ääressä viettämiini hetkiin. Meillä ei ole ollut kotona kunnon pöytää, joten olen viettänyt aikaa marmoripöydän ääressä myös menetettyjen vuosien edestä.

Sitä ei ehkä tajua (ennen kuin elää ilman pöytää), mutta on luksusta syödä aamupalaa omassa kodissa, pöydän ääressä. Elämän pieniä asioita! Tämän luksuksen myötä vanhat suosikit, tuorepuurot, ovat löytäneet tiensä takaisin aamiaishetkiini.

 

Mikäli olet lukenut blogiani alkuajoista asti, niin saatat tietää rakkauteni tuorepuuroja kohtaan. Olen jakanut reseptiä jos toista, mutta parin viime vuoden aikana olen alkanut kyllästymään omiin tekeleihin. Ne ovat yksinkertaisesti alkaneet maistumaan puurolta. Kaupan hyllyiltä ja kahviloista on löytynyt valmiita, mutta ne ovat maistuneet vielä enemmän puurolta...

Annoin kuitenkin tämän yhteistyön myötä vielä yhden tsäänssin tuorepuuroille, sillä Valio Oddlygood -tuotteet ovat yllättäneet positiivisesti aiemminkin. Erityisesti söpösti brändätyt gurtit ovat olleet mitä mainioin välipala.

 

 

 

Maidottomien tuotteiden ystävänä olen äärettömän ylpeä siitä, että kaupasta löytyy kotimaisia (!) kasvipohjaisia herkkuja. Lyhykäisyydessään valitsen siis aina mieluiten kasvipohjaisen, sillä ne ovat hivenen ravinnerikkaampia ja terveellisempiä kuin oikeastaan mikä tahansa muu vaihtoehto. Kahviini lorautan kaurajuomaa ja välipalaksi + ruuanlaittoon taas valitsen ostoskoriini kaurapohjaisia gurtteja.

Onneksi annoin tsäänssin näille tuorepuuroille, sillä kyseessä on varsinainen kasviherkku! Makuyhdistelmät ja koostumus ovat jotain täysin uutta - erittäin oddly good!

Kyllä nyt Mustosta hemmotellaan, kun Valio toi kaupan hyllylle nämä tuorepuurot. Nämäkin ovat niitä elämän pieniä asioita, jotka ovat loppujen lopuksi aika isoja, kun hiffaa, että on elänyt ilman niitä. Noniin Valio, olisko seuraavaksi sitten vielä Oddlygood-jätskit?!

 

Toistaiseksi tuorepuurosta löytyy kaksi makua: mansikka-omena-kaura ja vadelma-päärynä-monivilja. Jälkimmäinen yllätti täysin ja siitä tuli aamiaispöytäni lemppari! Ohra-tattari-ruispohjainen tuorepuuro on ihan taivaallisen hyvää, kun sen vielä pimppaa tuoreilla marjoilla!

Pakkauksen mukana tulee myös kätevä lusikka, jolloin puuron voi nappasta mukaan kiireisimpinä aamuina.

 

Joko olette maistaneet Oddlygoodin tuotteita?

 

 

Lue myös:
8 asiaa, joita ei löydy keittiöstäni
Helppo ja kevyt marjapiirakka

 

INSTAGRAM (@KRISELDA) / FACEBOOK / PINTEREST

 

Pages