Ladataan...
Kriselda

 

Halloweenista on tullut yksi vuoden kohokodista ja seuraavan vuoden asua suunnitellaan jo aika pian kyseisen juhlan jälkeen. Itse olen hyvin viime tipassa omani kanssa, sillä pallottelin useampaa vaihtoehtoa mielessäni, eikä mikään tuntunut kuitenkaan omalta. Nyt päädyin kuitenkin siihen, mitä vastaan yritin koko vuoden taistella. Aina pitäisi kuunnella omaa sydäntäLOL.

 

Tulevana yönä onkin vähän ompeluhommia, sillä juhlat ovat jo huomenna! Eli saattaa pienimuotoinen kämänen tekele sieltä tulla, mutta parempi kuin ei mitään. Ja, jos käy niin että ompleutarvikkeet lentää ikkunasta ulos, niin pitää mennä oman vaatekaapin sisällöllä! 

Julkaisin vuosi sitten postauksen, jossa on helposti toteutettavia asuja Halloweeniksi. Ne ovat edelleen aika ajankohtaisia, joten siitä on varmasti apua, mikäli tulee tänka på oman naamiaisasun kanssa! Tsekkaa vinkit täältä.

 

Miksikä sinä aiot pukeutua tänä Halloweenina?

 

Viime vuoden asu: Beyoncé (Super Bowl 2016)

 

Lue myös:
5 x tyylikkäimmät Halloween-hahmot
DIY: Beyoncé hair

 

 

INSTAGRAM (@KRISELDA) / FACEBOOK / PINTEREST

 

Share

Ladataan...
Kriselda

 

 

Luin uusimmasta Ellestä ystäväni Lotan haastattelun, jossa hän avaa elämäänsä paniikkikohtausten kanssa. Ollaan Lotan kanssa tutustuttu, kun hän voitti Miss Suomi –kisat vuonna 2013 ja ollaan siitä asti oltu läheisiä. Meillä on paljon yhteistä ja valitettavasti paniikkikohtaukset ovat yksi niistä yhteisistä tekijöistä. 

 

Tasan kaksi vuotta sitten sain ensimmäisen kohtauksen. Olin juuri muuttanut pikku yksiööni ja saanut uuden työpaikan - kaikki oli paremmin kuin hyvin. Olin muistaakseni lähdössä töihin, kun rintaa alkoi puristaa, enkä saanut henkeä. Luhistuin asuntoni lattialle ja pelästyin sitä, etten saanut happea. Se johti itkuuiseen paniikkikohtaukseen.

Ei mennyt kauaa, kun sain toisen kohtauksen. Sitä seuraavan sain töissä, sitten ratikassa, sitten kuntosalilla, sitten taas töissä.

Viime keväänä tilanne meni niin pahaksi, että niitä tuli tiuhempaan. Lopulta sain kolme eri diagnoosia: uupumus, masennus ja paniikkihäiriö.

 

 

En tiedä välittyikö nuo diagnoosit täällä blogin puolella, mutta ne kuulostavat paljon vakavammilta, kuin mitä ne oikeasti olivat. Tai en ainakaan itse kokenut olevani masentunut - kyllä, olin uupunut ja mieli oli sen takia maassa, mutta masentunut en. Suomessa saa mielestäni vähän liian hepposin perustein masennus-leiman paperiin ja tilastothan ovat aika hälyttävät.
Enkä nyt yhtään vähättele kyseistä sairautta; sitä on perheessäni ja lähipiirissäni - tiedän mitä se on ja olen kokenut, mitä se voi pahimmillaan aiheuttaa.

Saamani paniikkikohtaukset olivat uuvuttavia, sen takia olin ”vähän väsynyt”. Häiriöt johtuivat myös täysin omasta syystä. Siitä, että koko ajan ylisuoritti ja oli stressaantunut. Oli koulua, päiväduunia, blogihommia ja treenejä. Onneksi muut hommat tajusin jättää pois. Mutta, ei mikään ihme, että hajotti.

 

 

Suomessa määrätään mielestäni liian helposti mielialalääkkeitä, sen sijaan että yritetään korjata tilanne. Toki ne auttavat selviytymään, mutta jos mikään ei muutu, niin pitkässä juoksussa ne eivät ole kovin kestävä ratkaisu.

Mielen voi korjata muilla tavoin kuin lääkkeillä. Psyykettä pystyy treenaamaan ja jos elämäntilanne sallii, niin muutoksia kannattaa tehdä. Duunia voi vaihtaa (eikä alanvaihto ole enää mitenkään epätavallista), uusi asuinpaikka on vain yhden muuton päässä ja huonosta parisuhteesta voi ja kannattaa lähteä. Vaatii rohkeutta tehdä isoja muutoksia omassa elämässä. Irtipäästäminen on haastavaa.

 

Usein käy kuitenkin niin, kun ulkoiset asiat on saatu korjattua, niin samat ongelmat nousevat pintaan taas jonkin ajan päästä. Väitän, että meillä kaikilla on traumoja, joiden kanssa on opittava elämään. Niistä ei välttämättä pääse kokonaan eroon, mutta niistä voi toipua ja selviytyä. Ne voi oppia hyväksymään. Ne ovat osa meidän oppimisprosessia ja jokainen kohtaa sellaisia tilanteita, jotka tekevät meistä vahvempia.

 

 

Olin viime keväällä niinkin onnellisessa tilanteessa, että sain ammattiapua. Useimmiten ystävien seura ja heidän kanssaan maailman parantaminen tuntuu tehokkaalta, mutta heillä ei välttämättä ole resursseja auttamiseen. Kyllä ystävilläkin on omat ongelmansa, eivätkä he ole oksennusämpäreitä, johon purkaa pahaa oloaan.

Ammattilaisen kanssa puhuminen antaa uudenlaisen perspektiivin asioihin ja, vaikka ei olisikaan mitään pahempia traumoja, niin suosittelen silti käymään tasaisin väliajoin terapiassa. Viime kirjoituksen jälkeen mieleeni juolahti lisää pomojeni antamia elämän neuvoja ja tällä kertaa ihan järkeviä sellaisia. Ammattilaisen kanssa puhuminen on yksi niistä. Varsinkin, ennen kuin alkaa kasvattamaan omia jälkeläisiä, olisi hyvä käydä omat traumat läpi, ettei niitä välitä omille lapsilleen.

 

 

Kirjoitimme yes girlissä hengittämisen tärkeydestä, ja miten solutasolla se on parasta mitä voit tehdä kehollesi. Syvät hengitykset rentouttavat sekä kropan että mielen. Nimittäin solutason hapenpuute aiheuttaa kipuja ja sairauksia, joita olemme tottuneet hoitamaan lääkityksellä.

Useimmiten huomaan itse, että paras stressinlievitysmekanismi ovat syvät puuskutukset. Ne ovat auttaneet merkittävästi pitämään paniikkikohtaukset loitolla. Toki olen myös tehnyt muutoksia omassa elämässä ja merkityksellisyyden löytäminen auttaa porskuttaamaan positiivisempana eteenpäin.

Myös se, että katsoo peiliin ja on rehellinen itselleen (kuten Lotta teki) on avain parempaan suuntaan.

 

 

Kuvat: Oleg Oksanen
Takki: & Other Stories
Huivi: Balmuir
Housut: H&M
Kengät: Vamos

 

Lue myös:
Oman ajan tärkeys
Miten välttää loppuunpalaminen?

 

 

INSTAGRAM (@KRISELDA) / FACEBOOK / PINTEREST
Share
Ladataan...

Ladataan...
Kriselda

 

 

Jos jostain olen kiitollinen, niin siitä että olen saanut viettää suurimman osan aikuisiästäni vahvojen naisyrittäjien seurassa - oikeiden boss ladyjen kanssa. Olen ollut suorastaan etuoikeutettu, kun olen saanut oppia ja myötäelää heidän yrittäjäelämäänsä. Se, jos mikä on ollut korvaamattoman antoisaa ja rikastuttavaa. Olen myös suurimmaksi osaksi ollut näiden yritysten ainoa työntekijä, joten olen näiden aikojen aikana lähentynyt sekä pomojeni että heidän perheiden kanssa, ja jokaisesta työpaikasta on ollut sydäntäsärkevää lähteä.

Nyt kun omassa elämässä duunikuviot muuttuvat, niin olen muistellut näitä aikoja heidän seurassaan. Olen oppinut heiltä aivan valtavasti. Elämän joka aspektista. Muutaman opin kokosin tähän, jotka eivät kuitenkaan liity mitenkään liiketoiminnan pyörittämiseen.

 

Lapsista: Elämän parasta aikaa, kun ne muuttavat pois kotoa.

Avioerosta: F*ck men. Ja eräs pomoni kävi ostamassa itselleen erolahjaksi ison timanttisormuksen. Ja Chanelin.

Vessapaperista: Kukaan alapäätään arvostava nainen ei pyyhi keltaisella paperilla.

Vaikeista asioista: Musta huumori ja alatyyliset ilmaisut auttavat oli tilanne kuinka vakava tahansa.

Kiroilemisesta: Yhtä tärkeää kuin hengittäminen. Ainakaan sitä ei kannata missään nimessä vähentää.

 

 

Miehistä: Ketään ei saa sääliä, varsinkaan miehiä.

Naisena olemisestaSitä pitää hyödyntää omaksi eduksi. Elämä on yhtä lirkuttelua.

ViinistäMaanantaiviini, kokkausviini, siivousviini, stressiviini, saunaviini, viikonloppuviini...

Vastuusta: Kannattaa vältellä vastuuta niin kauan kuin pystyy. Sitten kun on asuntolaina ja lapset, niin on yhtä köyhä kuin opiskelija-aikoina.

Pieruhuumorista: Naurattaa edelleen keski-iässä.

 

Nämä naiset ovat myös opettaneet minulle, miten eletään hyvää elämää. On hulppeita kaupunkiasuntoja, omakotitaloja, luksusautoja ja tietysti jokaisen naisen vaatekaappia voisi kuvailla hastagilla #goals. Lisäksi olen kulkenut heidän mukanaan kaupungin parhaimmissa ravintoloissa, näyttelyissä ja uskomattoman upeilla työmatkoilla.

Kaiken siistin ja hauskuuden lisäksi olen toki saanut nähdä ja kokea yrittäjyyden nurjan puolen. Sen kovan raatamisen, tuskan ja sairaudet, joita stressi voi aiheuttaa, sekä sen realismin, että taloudellisisia haasteita tulee. Puhumattakaan siitä, että työaikoja ei ole. Viestejä ja meilejä ei voi hiljentää edes yöksi tai viikonlopuiksi.

 

Heidän ansiosta en voisi ikinä kuvitella, että tyytyisin keskinkertaiseen elämään. Sellaiseen, jossa olisin mukavasti vakituisessa työpaikassa ja tekisin samaa duunia aamusta iltaan. Että elisin niin sanottua turvallista elämää. He ovat asettaneet itselleni riman aika korkealle.

 

 

Kuvat: Petra Korpi
Kylpytakki: Balmuir

 

Lue myös:
Miten välttää loppuunpalaminen?
9 asiaa ennen aamuyhdeksää

 

 

INSTAGRAM (@KRISELDA) / FACEBOOK / PINTEREST

 

 

 

Share
Ladataan...

Pages