Ladataan...
Kriselda

 

Tätä vuotta on enää muutama hassu päivä jäljellä ja sen kunniaksi paljastan yhden erikoisen harrastukseni, josta en oikeastaan ole koskaan täällä blogin puolella kirjoitellut. Meikäläisen dirty little secret, josta vain parhaimmat ystäväni tietävät: tarot. Luennat ovat tyttöjen illoissa hauska viihdenumero ja joskus korteista on ihan apuakin. Ainakin itselleni, kun elämässä on tullut vastaan kinkkisiä risteyksiä.

Uskon vahvasti siihen, että vedämme puoleemme sitä mitä sisäinen äänemme sanoo. Joskus emme kuitenkaan osaa hiljentää hälinää tai tulkita sitä, mitä todella haluamme. Silloin kortit ovat olleet apuna ja toimineet tienviittoina.

 

Päätöksenteko ei kuitenkaan ole aina helppoa, eikä kaikkiin kysymyksiin voi kysyä korteilta apua. Tietenkään. Mutta silti, ne isoimmat päätökset elämässä on tehtävä kuunnellen sydäntä. Silloin harvemmin kadumme mitään päätöstämme. Ja vaikka asiat eivät mene kuin olimme kuvitellut, niin sillä hetkellä olimme sentään täysin rehellisiä itsellemme. Silloin harvemmin jäämme jaarittelemaan ”mitä jos?” –kysymyksellä.

 

Sydän tietää mitä tarvitsemme, eikä sitä voi aina ymmärtää. Entisenä perfektionistina opettelen edelleen antamaan itselleni anteeksi siitä, etten ole sellainen kuin toivoisin olevani. Hälinän, etenkin sen oman pään sisäisen melun hiljentäminen tässä maailmassa on haastavaa. Oman sisäisen äänen tunnistaminen on kuin opettelisi uuden kielen, eikä mikään ei ole vapauttavampaa kuin se, että osaa kuunnella ja kunnioittaa itseään. 

Oli sitten tarot-kortit tai ei, täytyy muistaa, että ohjat ovat aina omissa käsissämme ja omaa intuitiotaan kannattaa hyödyntää. Tulevana vuonna lupaan toimia yhä rohkeammin sydämeni äänen mukaan ja rakastaa enemmän.

 

 

Kuva: Julia Toivola

 

Lue myös:
Mitä sitten, kun on löytänyt oman juttunsa?
Täydellinen lopputulos?

 

INSTAGRAM (@KRISELDA) / FACEBOOK / PINTEREST
Share

Ladataan...
Kriselda

 

Täällä ollaan jo ihan joulutunnelmissa! Tätä pyhää ollaan odotettu melkein kaksi kuukautta ja nyt se vihdoin realisoituu. Kaikki ei kuitenkaan ole sujunut kuin Strömsössä. Ylläri.

Tyttöjen perjantain pikkujoulut hieman venähtivät, joka sitten rokotti viime hetken jouluostoksista. Kylmä hikiotsalla ja silmät aivan ristissä sitä mentiin vielä ympäri kaupunkia. Nyt on kaikki kimpsut ja kampsut pakattu, ja ollaan vihdoin valmiita lähtemään joulunviettoon! 

 

Lähdemme pienellä ystäväporukalla poikaystäväni perheen luokse ja jouluyö vaihtuu perinteisissä mökkitunnelmissa pelaten lautapelejä! Ihan parasta. Eniten odotan myös tyttöjen saunavuoroa ja 2,5 kg karkkipussia (!), jonka vien juhlapöytään. Jee!

 


 

 

Ihanaa joulua muruset! Muistakaa levätä ja rakastaa <3

 
 

Minun joulupusero: Kappahl
Tuijan asu: L​idl
Joulutekstiilit: Hemtex
Kalusteet: Ellos
 
Lue myös:
Happy Waffle Helsinki
Kyllä täällä tarkenee vol. 2

 

INSTAGRAM (@KRISELDA) / FACEBOOK / PINTEREST

 

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kriselda

 

 

Siivoilin kovalevyäni ja kävin läpi kaikkia tämän vuoden kuvia. Jotenkin havahduin niihin hetkiin ja tunnelmiin, mitä niinä ajankohtina oli. Näiden kuvien taustalla muistan tuskailleeni pientä ahdistusta ja stressiä tulevasta. Viime kevät meni suorittaessa, eikä mikään tuntunut merkitykselliseltä. Annoin itselleni deadlinen, että syksyyn mennessä löydän uuden työpaikan ja teen töitä omien unelmieni eteen. Tosin, silloin en tiennyt yhtään mitä ne olivat.

 

Tuntuu siltä, että näistä kuvista on ikuisuus, vaikka ne on otettu alle vuosi sitten. Maaliskuussa ei ollut tietoakaan siitä, missä sitä nyt on. Ja miten hurjaa ajatella, että ei yhtään tiedä mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Toivottavasti yhtä hyviä asioita, kuin tämä vuosi!

Viime kevään ahdistukseen sain hurjasti apua Pilotsin Design your roadmap –kurssilta. Neljän viikon jakso antoi ison sysäyksen oman jutun löytämiseen. En oppinut kurssilla varsinaisesti mitään uutta, mutta sain sieltä hyvät työkalut rohkeudelle kuunnella itseäni ja vaalimaan vahvuuksiani.

 


 

Universumi toi minulle vastauksen ikuisuuskysymykseen vähän odottamattomasti (kuten sillä on tapana) ja nyt saan tehdä töitä sellaisten asioiden parissa, jotka kiinnostavat, innostavat, mutta samalla haastavat. Kerroin tässä postauksessa, että elän joka päivä mukavuusalueeni ulkopuolella. Ja tottakai tiedostan sen, että oma blogini, oma henkireikäni kärsii siitä, että käytän kapasiteettini muualla. Toivon, että vuosi 2018 toisi enemmän selkeyttä tähän ja rytmiä oman blogin tekemiseen. Sillä onhan tämä minulle silmittömän tärkeä kanava ilmaista itseäni.

 

Vuosi kulminoituu tähän, että löysin oman juttuni. Löysin uuden työpaikan syksyyn mennessä. Työllistän itse itseni ja vaikka olen aina sanonut, ettei musta yrittäjää tule, niin tässä sitä vaan ollaan. Olen aika mukavuudenhaluinen tyyppi, mutta samalla kuitenkin rakastan haasteita ja haluan jatkuvasti kehittyä. Vapaus ei tule helpolla, mutta se on todellakin sen arvoista. Kun päämäärä on löytynyt, niin nyt voi vihdoin opetella nauttimaan matkasta.

 

 

P.S. Onko kukaan katsonut Netflixistä sitä sarjaa (vai olikohan se elokuva?), jossa ihminen kokee kokonaisen vuoden minuutissa? Kannattaako katsoa?

 

 

PHOTOS: J. TULINIEMI
STYLING: PATISSE A LODY
 
SILMÄLASIT: CHRISTIAN DIOR
TAKKI: MONKI
KENGÄT: ZALANDO

 

Lue myös:
Täydellinen lopputulos
Millaisen mielenlaadun sinä haluaisit?

 

 

 

INSTAGRAM (@KRISELDA) / FACEBOOK / PINTEREST

 

 

 

Share

Pages