Ladataan...
Kriselda

(Kaupallinen yhteistyö: WSOY)

 

En yhtään osannut odottaa tulevaa, kun sain tämän yhteistyökyselyn WSOY:n kanssa inboxiini. Ensimmäinen ajatus mikä silloin pyöri mielessäni oli se, että kaikki äidinkielenopettajani varmasti pudistelisivat päätään, jos lukisivat tätä tekstiäni tai ylipäätään blogiani. Jotenkin niinä aikoina ei olisi ikinä uskonut, että saan myös välillä kirjoittaa työkseni. Niin se maailma ja tyttö muuttuu kymmenessä vuodessa.

 

Huippumalli ja näyttelijän Cara Delevingnen Mirror, Mirror -esikoiskirja kieltämättä houkutteli ja onneksi otin tehtävänannon vastaan, sillä kirja oli todellinen matka omaan nuoruuteen. Hassua, että ensiajatusten jälkeen hyppäsin ihan totta kymmenen vuotta nuoremman minän saappaisiin. Mieleen muistui monet, monet omaa nuoruutta koskettaneet aikuiset (äidikielenopettajien lisäksi) sekä omat teiniajan kamppailut kaikkine syvine vesineen. Ei ollut helppoa olla teini. Ei todellakaan.

 

Mirror, Mirror on koulubändin nimi ja kirja kertoo sen jäsenistä, heidän ystävyys- ja perhesuhteistaan, ja kun yksi bändikaveruksista löydetään puolikuolleena joesta, kirjan päähenkilöt lähtevät rohkeasti ratkomaan mysteeriä.

He ovat nuoria, jotka ovat omalla tavalla hylkiötä ja heidän taakkansa ovat melko äärimmäisiä. Silti - silti se teiniajan tuska ja ne kasvukivut ovat niin samaistuttavia. Vaikka kaikilla on omat kokemuksensa ja haasteensa, niin silti tunteet ovat kutakuinkin samat.

Tarina oli yhtä tunteiden vuoristorataa ja tunteet poukkoilivat ilosta ja ihastuksista epävarmuuteen ja vihaan ja lopulta taas onneen. Teemallisesti kirjojen Skam.

 

 

 

Kirjan jännittävä rikosmysteeri piti huolen siitä, ettei kirja vaipunut kokonaan teinidraamailuksi ja tärkeistä asioista puheen ollen: loppupäätelmässä tuli esille hyvin painava yhteiskunnallinen ongelma, joka on valitettavasti liian lähellä neniämme, emmekä sitä huomaa.

Tarina pisti myös miettimään sitä, jos tosielämässä kävisi samalla tavalla; jos yksi ystävistä katoaisi ja hänet löydetään puolikuolleena, kuinka moni oikeasti lähtisi ratkaisemaan tapausta niin rohkeasti jopa virkavaltaa uhmaten?

Kirjan yhtenä tärkeimpänä teemana oli ystävyyssuhteet, kuinka tärkeitä ne ovat - oli sitten minkä ikäinen tahansa. Emme voi ikinä tietää, minkä asioiden kanssa kukin kamppailee, ja ainakin oman kokemukseni perusteella ystävät ja tukiverkko ovat ne, jotka kannattelevat haastavina aikoina. Silloin, kun olemme itse kadoksissa parhaat ystävät osaavat auttaa löytämään oikean suunnan.



Kirjan nimen takana on paljon muuta kuin pelkkä koulubändi. Itse nimi ja tarina hiljaa kannustaa meitä tunnustelemaan omaa todellista minäämme. Olemme paljon enemmän kuin se, keitä olemme somessa tai koulussa taikka töissä. Puhumattakaan siitä, millaisia olemme kotona ja ystäviemme seurassa. Ja vaikka omista teinivuosista on jo aikaa, niin kamppailemme näiden samojen asioiden kanssa jatkuvasti läpi elämän. Caran sanoin: tarvitsemme vain yhden version itsestämme.

 
 

 
Ja lopuksi vielä: vaikka kirja on helppolukuinen, niin sen monimutkaiset teemat ja tunteiden vuoristorata todellakin saa pysähtymään ja tyrkkää meidät aikamatkalle omaan nuoruuteen. Oli se sitten kenenkin mielestä nostalgista tai traumaattista, niin mielestäni silti tarpeellinen matka näin aikuisiällä käydä läpi. Ainakin voi todeta itselle, että onpahan niistä ajoista on selvitty.
 
 

KIRJA LÖYTYY MM. SUOMALAISESTA KIRJAKAUPASTA
 
Kuvat: Didem
Mekko: Nelly.com

 

Lue myös:
Laske rimaa
3+1 kirjasuositusta

 

 

INSTAGRAM (@KRISELDA) / FACEBOOK / PINTEREST

 

 

 

Share

Ladataan...
Kriselda

 

Kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen on varmasti monelle tuttua. Muutamia vuosia sitten kirjoittelin päivittäin puhelimeeni 10 asiaa, joista olin kiitollinen. Huomasin nopeasti, että kun päivät muistuttavat toisiaan, niin tuli kirjoitettua samoja listoja kerta toisensa jälkeen.

Sen jälkeen vähensin jutut kolmeen ja fyysisen kirjoittamisen sijaan, pohdin niitä mielessäni ennen nukkumaanmenoa. Tapa on toiminut ikään kuin iltarukouksen tavoin ja rutiinin ansiosta menen nukkumaan rauhallisena ja vähintäänkin kiitollisin mielin. Tapa auttaa huomattavasti niinä päivinä, kun kaikki menee päin helvettiä. Nimittäin myös jokaisesta huonosta päivästä löytyy aina jotain mistä olla kiitollinen.

 

 

Kirjoittelimme yes girlin puolelle rutiineista ja miten omia tapoja kannattaa haastaa. Kokeilin ystävän vinkistä koko viime viikon kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittamista heti herättyäni sen sijaan, että harjoittaisin kiitollisuutta pelkästään iltaisin. Uusi aamurutiini teki melkoisen eron ja päivät lähtivät käyntiin ihan erilaisella energialla.

Vetovoiman lain puolestapuhuja Rhonda Byrne on joskus kirjoittanut, että kiitollisuutta voi käyttää myös tulevaisuuden manifestoimiseen. Kun kiittää valmiiksi jostain, mikä ei ole vielä tapahtunut, niin todennäköisyys sen toteutumiselle voimistuu. Silloin näemme jo lopputuloksen mielessämme. Tätä voidaan rinnastaa affirmointiin.

 

 

Taitaa olla ensimmäinen vuosi ikinä, kun en ole ostanut paperista kalenteria. Opettelin viime vuonna vihdoin ja viimein käyttämään iKalenteria, joka on osoittautunut varsin järkeväksi ratkaisuksi, kun on pitänyt jakaa koti- ja työkalentereita muiden ihmisten kanssa. Myös koulu- ja blogikalentereiden eritteleminen on pitänyt elämän järjestyksessä.

En kuitenkaan osaa olla ilman vihkosta, johon kirjoittaa ajatuksia ja mietteitä ylös, joten otin käyttööni mini Moleskinen. Kirjoittelen siihen aamuisin kiitollisuudenaiheita, kuten sitä, että saan nukkua yöt mukavassa sängyssä, keittiöstä löytyy lempikahviani ja pääsen kävellen kuntosalille. Lisäksi kirjoittelen siihen tulevan päivän tapahtumia, joiden toivon sujuvan hyvin. Kiitän valmiiksi onnistuneista kuvauksista, palavereista ja siitä, että saan kaikki to-do-listan tehtävät tehtyä. Tapa kieltämättä avittaa tulevan päivän energiaa ja tapahtumia. Kaiken lisäksi kiitollinen fiilis kulkee helpommin mukana koko päivän ja on helpompaa kohdata päivän mahdolliset haasteet olankohautuksella.

 
Ihanaa alkavaa viikkoa tyypit!

 

 

P.S. Kiitos Vilmalle ja Roots Helsingille hauskoista akrojooga-kuvauksista! Ihan hyvin suoriuduttiin pelkällä itselaukaisimella, vai mitä? ;)

 

 

Treenivaatteet: adidas

 

Lue myös:
9 asiaa ennen aamuyhdeksää
Vahvuudet voimavaroina

 

INSTAGRAM (@KRISELDA) / FACEBOOK / PINTEREST

 

 

 

Share

Ladataan...
Kriselda

 

Olen tällä viikolla pohtinut paljon parisuhdetta ja sitä, mikä on pitkän suhteen salaisuus. Edellinen parisuhde kesti lähes seitsemän vuotta ja nykyisen poikaystävän kanssa on kolmas vuosi käynnissä. En siis ole mikään expertti, en missään nimessä, mutta tällä viikolla on parisuhdeasiat ovat olleet aikalailla tapetilla omissa lempparipodcateissä ja keskusteluissa ystävien kanssa.

 

 

Jokainen suhde on erilainen, sillä olemmehan kaikki yksilöitä. Koskaan ei saisi verrata omaa suhdettaan jonkun muun näennäiseen “täydelliseen parisuhteeseen”. Sitä se ei todennäköisesti ole, vaan kaikilla on omat ongelmansa. Joillekin ensimmäinen riita saattaa tulla vasta vuoden tapailun jälkeen ja joillakin taas parisuhde voi syttyä tulisesta kinastelusta. Joissain parisuhteissa riitely on kommunikointitapa, kun taas jotkut päättävät suhteensa ensimmäiseen konfliktiin.

 

 

Olen aina ollut sitä mieltä, että hyvä parisuhde vaatii työtä. Sitä on vaalittava ja kasvien tavoin, sitä on kasteltava, jotta se pysyy hengissä. Kuitenkin, on olemassa koulukunta, joka on sitä mieltä, että aito rakkaus ei vaadi duunia. Vaan silloin kaikki loksahtaa paikoilleen ja elämä muuttuu vaivattomaksi. Ehkä aluksi joo, mutta edelleen, olemme kaikki yksilöitä. Minulla ei ole kuin yksi pitkä parisuhde takana, joten en voi puhua kuin sen kokemuksen perusteella ja meillä taas meni viimeiset vuodet effortlessly, kun tunsimme toisemme jo erittäin hyvin. Mutta, kyllä sen eteen tehtiin duunia.

 

 

 

Tätä asiaa kukaan ei ole koskaan minulle opettanut, eikä se ole myöskään koskaan käynyt mielessäkään, mutta oman arvon tuntemisella on valtava vaikutus siihen, miten näemme itsemme parisuhteen osapuolena. Mikäli toisella osapuolella on epävarmat oltavat, parisuhde ei todennäköisesti ole täysin tasapainoinen, vaan aikalailla mennään vahvemman puoliskon pillin mukaan.

Aina sanotaan, että pitäisi opetella rakastamaan itseään ennen, kuin voi rakastaa ketään muuta - sanoisin, että pitäisi opetella arvostamaan ja kunnioittamaan itseään ennen, kuin voi arvostaa ja kunnioittaa ketään muuta.

 

Tähän liittyy vahvasti myös luottamus ja pettäminen. Itse en ole koskaan ollut pettämistilanteessa, mutta uskoisin, että siihen tilanteeseen ajaudutaan vahvasti silloin, kun kunnioitus toista kohtaa puuttuu. Rakkaus ei sitä estä, mutta kunnioittamisen piiriin pettäminen ei kuulu.

 

 

Olen aina luullut, että hyvä parisuhde perustuu toisen hyväksymiseen ja kommunikaatioon. Toki niillä on iso merkitys, mutta vielä tärkeämpi asia on se, että parisuhteen osapuolet omaavat samanlaiset arvot. Ei tarvitse olla tismalleen samat, mutta kunhan ne eivät ole ristiriidassa keskenään. Arvot ohjaavat meitä päätöksissämme ja siitä, miten olemme yhteydessä ympäröivään maailmaan. Mikäli puolisolla on aivan erilaiset arvot kuin meillä, voi syntyä isompia konflikteja tai ainakin valtavaa tyytymättömyyttä. Olen myös pyörtynyt tuon hyvksymisasian kanssa, sillä kaikkea ei todellakaan tarvitse hyväksyä, mikäli ne eivät kohtaa omien arvojen kanssa.

 

 

 

Tämän viikon keskusteluiden perusteella tärkeimmäksi ominaisuudeksi nousi läheisyys. Moni vannoo makkarihommiin ja kun siellä puolella kaikki luistaa, niin asiat ovat hyvin. Joillekin taas pelkkä halailu ja pikku pusuttelu on täysin riittävää läheisyyttä. Oli miten oli, niin hyvässä parisuhteessa kummatkin osapuolet kokevat itsensä tyydytetyiksi ja mikäli halut eivät kohtaa, on löydettävä muita keinoja tähän.

 

Lopuksi vielä koin pienen epiphanyn tällä viikolla. Muistan ikuisesti erään keskustelun ripsiteknikkoni kanssa (kyllä, meikällä oli tekoripset joskus vuonna 2010), jonka johdosta parisuhde alkoi rullaamaan 150% paremmin kuin koskaan aiemmin - ja kuulin saman muistutuksen tällä viikolla: Odotukset aiheuttavat kerta toisensa jälkeen pettymyksiä. Älä siis odota mitään. Älä odota kukkia, romantiikkaa tai mitään muutakaan, sillä tulet vain pettymään, mikäli ne eivät tule toteen. Ikävää, mutta niin helpottavaa ja jotenkin tuon keskustelun jälkeen olen aina itse ostanut omat kukkani. Odotukset ovat bensaa tuholle.

 

 

 

Pitkällä tähtäimellä arvot, läheisyys, oman arvon tunteminen, odotukset, toisen kunnioitus ovat kaikki sellaisia asioita, jotka kannattelevat parisuhdetta noin niin kuin teoriassa. Sitten on olemassa sellaisia asioita, kuten geenit ja hormonit, jotka vetävät ihmisiä puoleensa. Vetovoimaa ei pysty huijaamaan, vaan se on joku primitiivinen vaisto, joka perustuu puhtaasti psykologiaan ja kemiaan. Geneettinen yhteensopivuus määritellään heti parisuhteen alussa ja ihastumishormonit alkavat hyrräämään.


Pitkän parisuhteen salaisuus on varmasti jokaiselle eri juttu. Olisi mielenkiintoista tietää mitä mieltä sinä olet, mikä on sinun mielestäsi kannatteleva juttu parisuhteissa?

 
 

Kuvat: Petra Wettenranta

 

 
INSTAGRAM (@KRISELDA) / FACEBOOK / PINTEREST

 

 

 

Share

Pages