Ladataan...
Kriselda

 

Kirjoitin aika lailla vuosi sitten siitä, että tasaisin väliajoin pitäisi pitää kehityskeskustelu itsensä kanssa. Kerran vuodessa on ihan hyvä, mutta puolen vuoden välein toimii paremmin ja jotkut pitävät jopa kvartaalittain checkin itsensä kanssa.

Itsensä kehittäminen on blogini tärkeimpiä teemoja ja näin syksyn tullen on hyvä pohtia tulevaa.

 

Omasta “kehityskeskustelustani” on jo vuosi ja nyt olisi taas hyvä aika reflektoida miten on mennyt ja mihin suuntaan tästä mennään. Olen aika duuniorientoitunut, mutta haluan myös käydä läpi asioita, mitä haluan kehittää yksityiselämän puolella. Esimerkiksi sitä, millainen ystävä tai puoliso olen.

 

Uudelleenkirjoitin vuoden takaiset kysymykset huomattavasti selkeämpään muotoon. Tässä "kehityskeskustelussa" pohditaan sekä mennyttä, että tulevaa, mutta fokuksessa on kuitenkin itsensä kehittäminen, eli keskitytään tulevaisuuden suunnittelemiseen.

Lisäksi pitäisi pohtia mitkä asiat ovat itselleen tärkeitä. Samalla luodaan näkemys omista tavoitteista, mihin ollaan menossa ja mitä keinoja tarvitaan tulevalle matkalle.


Muista myös pohtia asioita, jotka ovat mukavuusalueesi ulkopuolella ja heikkouksiasi. Ennen kaikkea, ole rehellinen itsellesi. Kehityskeskustelun tarkoituksena on kuitenkin kehittää itseään.

 

 

MENNYT JA TULEVA

 

Viimeisen vuoden kolme huippuhetkeä?

 

Mitkä asiat ovat edistäneet huippujen saavuttamista?

 

Viime vuoden kolme epäonnistumista?

 

Mitä olisin voinut tehdä toisin?

 

Kolme tärkeintä tavoitetta seuraavalle vuodelle?

 

 

TAIDOT JA KEHITTYMINEN

 

Miten voit hyödyntää vahvuuksiasi tavoitteiden saavuttamisessa?

 

Vastaako nykyiset taitosi sitä, mitä haluat saavuttaa?

Jos tarvitset uutta osaamista, niin tee suunnitelma niiden suhteen.

 

Millaista tukea tarvitset tavoitteiden saavuttamiseen? Tarvitsetko kenties jonkun mentorin tai valmentajan?

 

Mitkä asiat ovat tavoitteiden tiellä?

 

 

HYVINVOINTI JA JAKSAMINEN

 

Miten arvioisit omaa hyvinvointiasi tällä hetkellä?

 

Mitä konkreettisia toimia voit tehdä parantaaksesi tilannetta?

 

Miten palkitset itseäsi onnistumisista?

 

Mikä on työssäsi/elämässäsi palkitsevinta?





 

Merkityksellinen elämä motivoi ja auttaa jaksamaan myös haastavina aikoina - kun itselle on selvät sävelet tulevaisuuden suhteen (oli se sitten seuraavan kuukauden tai viiden vuoden), on huomattavasti helpompaa navigoida kohti konkreettista päämäärää. Eikä huolta, jos mieli muuttuu matkan varrella. Tämä on iänikuinen prosessi.

 

Harva täällä pärjää yksinään, joten pyydä palautetta kollegoilta, asiakkailta tai mikäli olet bloggaaja, niin pyydä palautetta myös lukijoilta.

Toisin sanoen, nyt saa antaa kommentti- AKA palauteboksin paukkua! Kaikki risut & ruusut ovat tervetulleita.

Myös postaustoiveita otetaan vastaan. Mitä haluaisitte lukea näin loppukesästä/alkusyksystä? <3

 

 
Kuvat: Olof M.
 
Lue myös:
Mentor cirlce: Optimistisuuden voi oppia
Mitä sinä haluaisit osata?
Vahvuudet voimavaroina

 

 

Ladataan...
Kriselda

 

Hello blogikansa! Pahoittelut radiohiljaisuudesta - täällä ollaan oltu ns. out of office.

Viime viikolla oli tarkoitus kirjoittaa kolme postausta, mutta aivot eivät totelleet. Mulla oli mitä parhaimpia ideoita, mutta samantien kun avasin läppärin, niin aivot löi tyhjää.

Täytin viime viikolla vuosia ja oli tarkoitus kirjoittaa perinteinen vuotta vanhempi, muttei viisampi -postaus. Sain kirjoitettua A4:lle yhden lauseen. Yhden kämäsen lauseen!

Taidan olla niin lomamoodissa, että aivotoiminta on hidastunut entisestään! Kirjoja ja jopa kavereiden tekstareita on ollut haastava ymmärtää.

 

Senpä johdosta olen haaveillut pakomatkasta - tai noh, reissusta, johon lähtisin yksin. Joko johonkin ihanaan vuoristokylään kirjoittelemaan ja juomaan viiniä tai sitten hoitamaan kulkukoiria ja joogaamaan. Toisaalta, miksi en voisi tehdä näitä kaikkia? Olen aina kuvitellut, että tekisin nuo asiat joskus vanhempana ja nyt taitaa olla hyvä hetki sille.

 

 

Aivotoiminnan ja keskittymiskyvyn heikkenemisestä huolimatta olen onnellinen siitä, että tein tällä viikolla yhden tärkeän oivalluksen.

Nimittäin priden kunniaksi saimme yes girlissä kunnian julkaista rohkean vieraskynän, jossa tuttavamme Karo kertoo omasta kasvutarinastaan sekä pohtii kuulumistaan seksuaalivähemmistöön.

Ensinnäkin, iso kiitos Karolle rohkeudesta avata omaa tarinaansa. Ei ole varmaankaan ollut maailman helpoin asia myöntää itselleen ja läheisilleen, että on erilainen kuin muut. On hemmetin rohkeaa avata sydämensä ja vieläpä kuuluttaa siitä julkisesti.

Toiseksi, tuli kylmät väreet tekstistä ihan pelkästään siitä syystä, että kirjoitukseen liittyy paljon tunteita ja ne välittyvät itselleni varsin voimakkaasti. Aika sanattomana oikoluin tekstiä, kun niin monta tunneskaalaa tuli koettua yhden postauksen aikana. Kannatti keskittyä.

 

 

On äärimmäisen taianomaista, kun ihminen ilmaisee itseään sydämellä. Ihan sama millä tavalla - se koskettaa. Rakkaus on universumin vahvin voima ja sen avulla voidaan saavuttaa asioita, joista ei olisi ikinä pystynyt edes kuvittelemaan. What is done in love is done well.

 

Tarinan opetuksena on se, että on aivan turhaa toimia omien arvojensa vastaisesti tai olla jotain muuta kuin mitä on. Vaikka merkityksellisyys on subjektiivista, niin olen silti sitä mieltä, että jokaisen kannattaisi löytää sisäinen rohkeutensa tehdä sellaisia asioita, joiden puolesta uskaltaa ottaa riskejä ja joiden takana voi seistä ylpeänä. Ne asiat tunnistaa useimmiten siitä, että ne pistävät mahan ja pään aivan sekaisin. Ne ovat juuri niitä asioita, jotka haastavat, mutta lopulta kasvattavat. Mitä ne ovat sinulle?

 
 

Kuvat: Olof M.
Neule: Bikbok
Housut: Lindex
Kengät: Freedom Moses

 
 

Lue myös:
Mentor Circle: Optimistisuuden voi oppia
Youtube- ja podcast-suositus: Dream Catchers

 
 

INSTAGRAM (@KRISELDA) / FACEBOOK / PINTEREST

 

 

 

Ladataan...
Kriselda

 

Olin reilu vuosi sitten Pilots Helsingin järjestämällä Design Your Roadmap -kurssilla. Kurssin tarkoituksena oli valjastaa sisäiset supervoimat ja löytää merkityksellisyyttä omaan elämään. Siitä on tosiaan yli vuosi aikaa ja on tässä aika paljon ehtinyt tapahtumaan sen jälkeen.

Olen ikuisesti kiitollinen Rosalle ja kurssilaisille niin mahtavasta kokemuksesta.

 

Viime viikonloppuna Pilotsilla järkättiin ensimmäinen Mentor Circle, mentorointitapaaminen, joka on tarkoitettu Design Your Roadmap -kurssin käyneille. Kahden ja puolen tunnin pituisen tapaamisen aikana keskitytään ajattelun kehittämiseen ja erityisesti optimistisen asenteen vahvistamiseen.

 

 

 

Olen aina pitänyt itseäni optimistisena tyyppinä ja tietääkseni A-lehtien myyntipresessä kuvailen itseäni ikuiseksi optimistiksi :D Joka tapauksessa, kurssilla käytiin läpi optimistista vs. pessimisitistä ajattelutapaa. Teimme myös testin siihen liittyen ja kävi ilmi, että olin väärässä itseni suhteen. En siis olekaan niin optimistinen, mitä kuvittelin.

 

Mentor Circle -tapaamisen virallinen kurssinimi on Prepare for take off. Se tosiaan valmistaa nousemaan siiville. Tapaamisen tavoitteena on joustava ajattelu, eikä “ongelma” ole niinkään ajatuksissa vaan selitystyylissä.

Omat kompastuskiveni ovat ehdottomasti niissä ja tunnistin itseni aivan liian monessa mallissa. Oikeastaan kaikissa. Muun muassa putkinäköisyydessä, jossa keskityn liian usein epäolennaisiin yksityiskohtiin tai ulkoistamisessa, jossa näen muiden ihmisten toimintatavat tapahtumien perustana - oli se sitten positivista tai negatiivista, mikään ei koskaan ole mun ansiota tai johdu musta.

 

 

Miten optimistisuutta voi sitten harjoitella?

 

Se että harjoittaa kiitollisuutta ja viettää hyvää elämää. Hyvä elämä on toki aika subjektiivinen käsite, mutta kunhan elää itselleen mielekästä elämää.

Optimistisuutta voi ennen kaikkea kehittää uudelleenohjaamalla sisäistä puhetta.

Siinä missä pessimistinen sanoo “sinä aina valitat”, niin optimistinen valitsee sanansa tarkemmin “valitat, koska olen aiheuttanut sinulle pettymyksen”.

Täytyy oppia erottamaan faktat omista ajattelumalleista. Valittaako toinen ihminen ihan oikeasti aina? Vai voiko valituksen aiheen suhteen tehdä jotain loogisia ratkaisuja?

 

Uskallan väittää, että kaikki me suomalaiset joskus hairahdumme ajattelemaan jonkun pessimistisen mallin mukaisesti. Viimeksi tänä aamuna onnittelin poikaystävääni, kun hän sai vihreää valoa eräälle jännittävälle työprojektille. Hän tyrmäsi onnittelut ja sanoi, ettei vielä saa onnitella, koska kaikki voi mennä pieleen. Tottakai voi. Kaikkihan voi mennä pieleen jopa projektin jälkeen, vaikka muuten hommat olisivat sujuneet mukavasti.

Päädyin myös siihen, että tottakai voi ja pitää onnitella, sehän on jo iso homma, kun saa toteuttaa jännittäviä prokkiksia ja omia unelmiaan.

 

Se, että on optimistinen ei tarkoita sitä, etteikö koskaan kohtaisi negatiivisia tilanteita. Päin vastoin, silloin nimenomaan uskaltaa kohdata haasteita. Etenkin, jos projekti on vasta alkamaisillaan.

 
Haluaisin haastaa sinut tunnustelemaan omia selitystyylejäsi. Löytyykö sieltä optimistisia vai pessimistisia malleja?
 
 

Kuvat: Elisa Lepistö
Mekko: Monki
Laukku: Balenciaga
Kengät: Nelly.com
 
Lue myös:
Blogin tulevaisuus?
Negatiivisuus on välttämätöntä

Pages