Kirjastokammo

Kultainen

Minä pidän kirjoista. Kirjojen fyysinen olemus viehättää ja graafiselle suunnittelijalle erilaisten kansien ja paperimateriaalien tutkiminen ja hypisteleminen on sormia kihelmöivän mukavaa puuhaa. Lukisin mieluusti paljon enemmän. Ongelma kirjarakkaudessani on vain se, että mieluummin omistan kirjoja kuin lainaan niitä (ja koska rahani hupenevat ensisijaisesti johonkin muuhun kuin kirjoihin, jää vuosittainen kirjasaldoni hävettävän pieneksi), sillä minulla on kirjastokammo

Kammo juontaa juurensa lapsuuteen saakka. Sain ensimmäisen oman kirjastokorttini seitsemänvuotiaani koulun aloitettuani. Sen jälkeen kannoin kotiin selkä vääränä kirjoja kirjastoautosta ja kirjastosta, kaikki tunnollisesti lukien ja informaatiota ahmien. Oltuani kirjaston aktiivikäyttäjä vuoden pari, minulla oli lainassa joku kirja. En kykene muistamaan, mitä kirja käsitteli, mutta sen kansi oli ehkä punainen. Luettuani sen, palautin kirjan kiltisti kirjastoon ajallaan. Myöhemmin kirjastosta otettiin yhteyttä vanhempiini, että kirja on myöhässä ja sakkoa pitäisi maksaa. Muistan vihaiset vanhemmat ja muistan hämmennyksen sekä epäoikeudenmukaisuuden tunteet. Minähän olin palauttanut sen! Kirjaa etsittiin kotoa, koko talo käännettiin ylösalaisin - eihän sitä löytynyt, koska se oli siellä hiton kirjastossa. Oli ollut koko ajan, pikkukaupungin kirjasto oli vain kämmännyt. 

Samankaltainen tarina toistui teini-iässä. Joskus taas minun väitettiin myös kastelleen kirjan, jonka sivut olivat kuprulla jo sen lainatessani. Pari muutakin surkeaa sattumusta muistan lainakirjoihin liittyen. En tiedä, onko minulla käynyt harvinaisen huono tuuri, vai ovatko vastaavat ongelmat yleisiä (pikaisen tuttavapiirissä tehdyn gallupin perusteella eivät). Tällä hetkellä minulla on lainassa vino pino typografiaan ja runouteen liittyviä kirjoja kolmesta eri kirjastosta, sillä minun on ollut pakko uskaltautua kirjaston ovien sisäpuolelle mm. opinnäytekirjallisuutta haalimaan. Toivottavasti tämä kevät kumoaa ikävät kokemukseni kirjastoista.

Tekstin inspiroijana toimi äsken bongattu HS:n uutinen Lukurauhan päivästäMikä kirja teillä on tällä hetkellä kesken? (Minä nappasin vastapainoksi opparikirjoille Hannu Pöppösen Designkuplia.) Hyviä lukuhetkiä toverit, sunnuntai-ilta on loistava ajankohta nauttia lukurauhasta.

Share

Kommentit

Torey
Näissä neliöissä

Itselläni ei ole ollut muistaakseni koskaan ongelmia kirjaston kanssa. Joskus nuoruudessa on saattanut olla että olen päivän myöhässä ehtinyt vasta palauttaa kirjan, mutta siinäpä sitten olen oman mokani kiltisti maksanut. 

Tyttäremme (3v) kanssa käytämme paljon kirjastoa. Tytölle lainataan muutama satukirja ja satulevy kuukausittain. Itse en ole nyt joulun jälkeen lainannut yhtään kirjaa kun sain lahjaksi viisi kirjaa. :D Nyt luen Vuoden mutsi 2:sta. Sitä ennen luin Härkösen Kaikki oikein-kirjan. Se oli myös hyvä! 

Kultainen

Hyvä kuulla, että ilmeisesti olen siis vain joku marginaalitapaus kirjasto-ongelmieni kanssa. :-D 

Kirjastot oli muksuna siistejä paikkoja. Varmaan tyttönnekin viihtyy ja myöhemmin vanhempana kiittää kirjallisesti rikkaasta lapsuudesta :-) Kirjat lahjana on kyllä supereita! Itse ostelen niitä tosiaan harvoin, mutta lahjaksi on aina tosi kivaa saada joku hyvä kirja. 

aannukka
Annukka Juulia

Siis mullakin on kirjastokammo! :-D Tai ei kammo, mutta en saa ikinä aikaiseksi mentyä sinne, vaikka kirjastot ovat kivoja ja lainaaminen olis järkevää. Niin materialistista kuin se onkin, niin tykkään omistaa kirjoja. Haaveena oliskin sellanen jäätävän iso kirjahylly täynnä mielenkiintosia kirjoja!! 

Mulla on itseasiassa tällä hetkellä kolme kirjaa kesken, enkä malta odottaa, että saan edes yhden niistä loppuun. Sitten aloitan kaikkien hehkuttaman Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. :-)

 

Kultainen

Samma här! Salaa kadehdin ihmisiä, joilla on hyllymetreittäin ihania kirjoja. Onneksi sellaisia löytyy ystäväpiiristä, heiltä voi lainailla kirjoja ilman, että tarvitsee pelätä myöhästymismaksuja.

Kerro toki, mitä kirjoja on kesken, kirjavinkit kiinnostaa aina! :-) Ja tuo Kankimäen kirja vaikuttaa arvostelujen ja bloggausten perusteella mielenkiintoiselta, se pitäisikin ottaa lukulistalle.

stella maria

Aaaah mie myös rakastan omistaa itse kirjoja. Se on vähän rasittavaa kun on tullut muutettua suunnilleen puolen vuoden välein ja joutuu roudaamaan niitä kirjapinoja kodista toiseen. Joskus haluan omistaa kanssa sellaisen jäätävän ison kirjahyllyn. Ja jos miulla on joskus lapsia haluisin että ne voisi löytää sieltä hyllystä kirjoja koulutehtäviin ja muuhunkin lukemiseen tietty.

Kirjastot on paikkoina ihania mutta lainaus on alkanut ahdistaa kun tälläkin hetkellä on sakkoa 12,50€ hups. Ja oon siis tuleva kirjastotäti kuitenkin ....

Kultainen

Voi muuttaminen kirjakasojen kanssa on pahinta! Minunkin kirjakokoelma on kahden vuoden paikallaan pysymisen aikana kasvanut puolella, en edes halua ajatella sitä hetkeä kun nuo kaikki pitää kantaa laatikoissa uuteen kotiin.... Itsekin olen säilyttänyt kaikkia vanhoja kirjoja, joista on toivottavasti iloa tuleville sukupolville jos sellaisia joskus sattuu tulemaan :-)

Mutta hei, tuleva kirjastotäti saa kai olla sakkojen suhteen poikkeus? Ei kai niitä silloin niin pahalla katsota? 

Ja kiva kun kommentoit Stella, kävin kattomassa blogiasi ja piti alkaa seuraamaan! :-)

Vierailija (Ei varmistettu) http://veeraswizardwheezes.blogspot.fi/

voi ei hassua että sulla on ollut noin huono tuuri kirjastojen kanssa.....mäkin välttelen yliopiston kirjastoa tällä hetkellä koska mulla kertyi sinne kesän aikana todennäköisesti aika suuri sakkosumma enkä uskalla mennä lainaamaan mitään koska en halua tietää paljonko oon sinne velkaa....pieni kirjastokammo mullakin siis, toki ehkä vähän itseaiheutettu hehhee

Kultainen

En tiedä, onko tämä enää edes hassua vai jotain kohtalon julmaa pilaa :-D Tuo on kyllä huonompi homma, jos sitä sakkomäärää ei saa edes netistä tsekattua ja sitä kautta maksettua. Se on jotenkin paljon helpompaa, kuin kohdata kirjastotäti ja nolona sitten maksella niitä sakkoja. Vaikka no, tuskin maan päältä löytyy kovin montaa kirjastossa asioivaa ihmistä, joka ei olisi ikinä saanut yhtäkään myöhästymissakkoa.

Nica
Klassikko viikossa

ettei ois ollu jossain maakunnan kirjastossa epäpätevää porukkaa töissä? mur heille. mulla on kyllä aina sujunut kirjastoasiat. 

asuin kerran vuokralla kustannusalan ihmisen nurkissa, siellä oli seinät vuorattu kirjahyllyillä. fiilis oli tunkkainen ja ähkyisä, monet kirjat olivat omana aikanaan hypetettyjä mutta sittemmin unohdettuja. tän takia vältän kirjojen ostamista nykyään, tykkään minimalismista. 

Kultainen

No luulen kanssa että se voi olla syynä! Toistaiseksi Helsingin kirjastoissa asioiminen on sujunut ongelmitta. (Tässä kohtaa pitänee koputtaa puuta.)

Liika on aina liikaa! Ymmärrän pointtisi, itsekin tykkään pitää kodin aika simppelinä. Mahdollisimman vähän pölynkerääjiä (jota kirjat tosiaan ovat...). Mutta ehkä sellaisia harkittuja, ajattomia opuksia kohtuullinen määrä :-)

glitterpony (Ei varmistettu)

Mulla on tällä hetkellä kesken Haruki Murakamin 1Q84:n viimeinen osa, niin hypetetty trilogia, että oli pakko itse lukea, että mistä tässä meuhkataan! Aika hyvin on kyllä imaissut mukaansa tuo :) Mulla on vain hyviä kokemuksia kirjastoista, ikinä en oo ees palauttanut mitään myöhässä! Kerran äiti tosin palautti mun kirjan myöhässä kun asuin vielä kotona ja olin reissussa, ja olin siitä aika vihainen hetkisen >:D Toivottavasti saat uusia, parempia muistoja kirjastoista! Jos et oo vielä käynyt Kallion kirjastossa niin kannattaa käydä, se on ympäristönäkin upea<3

Kultainen

Piti googlata tuo, vaikutti mielenkiintoiselta. Ehkäpä nappaan senkin lukulistalle. Oon aika pihalla kirjaskenestä kun tosiaan luen niin vähän, mutta pikkuhiljaa! Toivon todella samaa, tähän mennessä sujunut ihan hyvin kaikki. Toisaalta, yhtäkään kirjaa ei ole tarvinnut vielä palauttaa... Jännittää! Ja Kallion kirjastossa pitäisi ehdottomasti käydä, kiitos muistutuksesta! :-)

Kuvaputkessa

Tykkään myös hamstrata kirjoja – onneksi yleensä pokkareita, jotka eivät kevennä lompakkoa liikaa. Nyt on pidemmän aikaa ollut kesken Donna Tarttin The Goldfinch eli Tikli. Liekö tämä nykymaailman informaatioähky vai mikä malttamattomuus, mutta usein tulee kauhea himo päästä aloittamaan uusia kirjoja kesken edellisen. Nytkin, vaikka tuo Tartt hyvä onkin!

Kultainen

Pokkareita on kyllä helpompi ostaa, yleensä sorrun niihin lentokonetta tai junaa odotellessa. Minulla iskee vähän sama hinku nyt kun luen kaikkia suositteluja mielenkiintoisista kirjoista! Ja vitsit, en ole lukenut yhtäkään Donna Tarttin kirjaa. Haluaisin kyllä! Odottelen sitä hetkeä, kun voin palauttaa opparikirjat ja keskittyä kaunokirjallisuuteen täysillä.

Kommentoi