Ladataan...
Kultainen

Joulu on aina ollut minulle ihmeellinen. Vaikka suurin osa joulun taiasta on jäänyt lapsuuteen 90-luvulle, odotan edelleen jouluaattoa kuin kuuta nousevaa. En tiedä tekeekö sen yhdessäolo, ruuat, joululaulut, piparitaikina, paketoiminen (rakastan paketointia ja haluaisin aina hankkia kaikki lahjat mahdollisimman nopeasti, että pääsisi jo paketoimaan ja olen jopa tarjoutunut paketoimaan kaverienkin joululahjoja) terästetty glögi, joulukuusen koristelu, joulusauna vai näiden kaikkien kombo, mutta kyllä minusta on ihanaa herätä jouluun. Tai ehkä se on vain se odottaminen ja tieto siitä, että jotain on tapahtumassa.

Suureksi ilokseni tänä vuonna minun ei ole tarvinnut nolostella jouluintoilua, vaan blogeissa ja ystävien puheissa on vilahdellut jos jonkinlaista jouluasiaa, jes! Alla muutamia helppoja ja melko nopeita jouluaskarteluvinkkejä. En ole itse turhan joulukrääsän, ylitsepursuavan tyylin enkä sesonkisisustamisen ystävä, mutta tänä vuonna ajattelin jotain pientä kivaa puuhailla kotia somistamaan, vaikka ei pyhiä kotona vietetäkään. Ostin jopa pienen huonekuusen! Näiden diy-koristeiden kanssa ei tosin edes haittaa, vaikka ne jäisivät osaksi sisustusta vielä loppiaisenkin yli. 

 

kuva

Paperisia tähtiä voi ripustaa vaikka kuusen oksille tai sitoa lahjapakettien koristeeksi. Home by Linn -blogista löytyy tarkat kuvalliset step-by-step -ohjeet.

 

 

kuva

Paperitimanteista saa tehtyä kivoja kollaaseja ikkunaan tai kuuseen roikkumaan. Netistä löytyy ohjeita ja pohjia lukuisiin eri mallisiin timskuihin. Yllä olevien ohje täällä.

 

 

kuva

No tämä on helppo. Käy metsästä oksa ja tökkää maljakkoon. Hifistelijät voivat vaikka maalata oksan, pyöritellä glitterissä tai laittaa koristeita ja jouluvaloja roikkumaan.

 

 

kuva

Himmelin tekemisestä olen haaveillut jo kauan. Eilen kävin viimein hakemassa kaksimillisiä messinkiputkia. En tiedä, onko pelkkien kulmioiden himmeleiksi kutsuminen oikeiden, monimutkaisten himmeleiden rienaamista, mutta liikkeelle voi lähteä ihan yksinkertaisimmista muodoista.

 

 

kuva

Kynttilät kuuluvat pimeään vuodenaikaan. En ole koskaan tehnyt kynttilöitä itse, mutta ei kai se vaikeaa voi olla? Pesto- ja pilttipurkit kiertoon.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kultainen

Eilen illalla ajattelin keittää teetä. Äiti oli ostanut minulle Indiskasta pussin Chaita, ja juuri kun olin saanut pakkauksen auki, se lipesi käsistäni ja irtoteet levisivät pitkin keittiön lattiaa. Normaalioloissa olisin kurtistanut kulmia ja ryhtynyt siivoushommiin, mutta eilen en osannut tehdä muuta kuin purskahtaa itkuun.

Kuten edellisessä postauksessa avasin, loka- ja marraskuu ovat olleet aikamoista pyöritystä. Kulunut vuosi on muutenkin ollut henkisesti hyvin raskas; on ollut suruja, vastoinkäymisiä, romahduksia, hidasta eteenpäin ryömimistä ja näiden aiheuttamaa itsesäälissä kierimistä. Tiedättekö sellaisen olotilan, kun tarmokkaasti yrität tehdä uusia asioita ja parantaa elämänlaatua, niin sitten nurkan takana vaanii joku, valmiina kaatamaan sinut maahan?

Siihen kaatumisen pelkäämiseen väsyy. Niin, ettei lopulta enää edes viitsi yrittää. Pienetkin vastoinkäymiset saavat valtavat mittasuhteet ja niistä yli päästäkseen joutuu ponnistelemaan valtavasti. Pikkuhiljaa alkaa epäilemään kaikkia valintoja elämässä ja ennen kaikkea itseään. Jos tuntee antaneensa kaikkensa, eikä se riitäkään, mitä täytyy tehdä? Itseensä uskominen ja toisten saavutuksista iloitseminen on hyvin vaikeaa (vaikka en koekaan olevani mitenkään kateellinen ihminen), kun makaa naamallaan maassa, elämä ympärille levinneenä. Vähän niin kuin se chaiteepussi.

En usko mihinkään uuden vuoden magiaan, mutta nyt kovasti toivon, että ensi vuosi olisi vähän suotuisampi. Vuoteen 2014 on mahtunut paljon kivoja juttujakin, sitä en kiellä, mutta valitettavasti ne huonot kokemukset ovat jyränneet hyvät hetket alleen. Mutta sellaistahan se elämä on, rapatessa roiskuu ja tekevälle sattuu. Onneksi rinnallani on ihminen, joka kuulee nyyhkimiseni ja saapuu paikalle, halaa minua lujasti ja siivoaa sitten teemuruset kanssani. Onneksi kaikesta ei tarvitse selvitä ihan yksin.

 

"What if I fall? 
Oh but my darling, what if you fly?"
- Erin Hanson

(Tämä lainaus on mielestäni hirveän lohdullinen. Aika pinterest, mutta haluaisin kuitenkin melkein tulostaa tämän seinälle muistuttamaan, että joskus vielä onnistaa, kun vaan jaksaa yrittää.)

Share
Ladataan...