Ladataan...
Kultainen

 

Tänään helmikuun aurinko paistoi Helsingissä siniseltä taivaalta jo toista päivää. Aamulla seisoin bussipysäkillä, suljin silmät ja käänsin kasvot aurinkoon. Ajattelin aurinkolaseja, Ultra Brata ja luovaa prosessia. Askel oli kevyt. Maailma on täynnä mahdollisuuksia, eikä mikään tunnu saavuttamattomalta. Kiitos valo, minä olen niin sinua tarvinnut.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kultainen

Minä pidän kirjoista. Kirjojen fyysinen olemus viehättää ja graafiselle suunnittelijalle erilaisten kansien ja paperimateriaalien tutkiminen ja hypisteleminen on sormia kihelmöivän mukavaa puuhaa. Lukisin mieluusti paljon enemmän. Ongelma kirjarakkaudessani on vain se, että mieluummin omistan kirjoja kuin lainaan niitä (ja koska rahani hupenevat ensisijaisesti johonkin muuhun kuin kirjoihin, jää vuosittainen kirjasaldoni hävettävän pieneksi), sillä minulla on kirjastokammo

Kammo juontaa juurensa lapsuuteen saakka. Sain ensimmäisen oman kirjastokorttini seitsemänvuotiaani koulun aloitettuani. Sen jälkeen kannoin kotiin selkä vääränä kirjoja kirjastoautosta ja kirjastosta, kaikki tunnollisesti lukien ja informaatiota ahmien. Oltuani kirjaston aktiivikäyttäjä vuoden pari, minulla oli lainassa joku kirja. En kykene muistamaan, mitä kirja käsitteli, mutta sen kansi oli ehkä punainen. Luettuani sen, palautin kirjan kiltisti kirjastoon ajallaan. Myöhemmin kirjastosta otettiin yhteyttä vanhempiini, että kirja on myöhässä ja sakkoa pitäisi maksaa. Muistan vihaiset vanhemmat ja muistan hämmennyksen sekä epäoikeudenmukaisuuden tunteet. Minähän olin palauttanut sen! Kirjaa etsittiin kotoa, koko talo käännettiin ylösalaisin - eihän sitä löytynyt, koska se oli siellä hiton kirjastossa. Oli ollut koko ajan, pikkukaupungin kirjasto oli vain kämmännyt. 

Samankaltainen tarina toistui teini-iässä. Joskus taas minun väitettiin myös kastelleen kirjan, jonka sivut olivat kuprulla jo sen lainatessani. Pari muutakin surkeaa sattumusta muistan lainakirjoihin liittyen. En tiedä, onko minulla käynyt harvinaisen huono tuuri, vai ovatko vastaavat ongelmat yleisiä (pikaisen tuttavapiirissä tehdyn gallupin perusteella eivät). Tällä hetkellä minulla on lainassa vino pino typografiaan ja runouteen liittyviä kirjoja kolmesta eri kirjastosta, sillä minun on ollut pakko uskaltautua kirjaston ovien sisäpuolelle mm. opinnäytekirjallisuutta haalimaan. Toivottavasti tämä kevät kumoaa ikävät kokemukseni kirjastoista.

Tekstin inspiroijana toimi äsken bongattu HS:n uutinen Lukurauhan päivästäMikä kirja teillä on tällä hetkellä kesken? (Minä nappasin vastapainoksi opparikirjoille Hannu Pöppösen Designkuplia.) Hyviä lukuhetkiä toverit, sunnuntai-ilta on loistava ajankohta nauttia lukurauhasta.

Share
Ladataan...