Ladataan...
Kultainen

kuva: Marianne Ahonen

 

Toimitus kyseli kymmentä asiaa, jotka aion vielä elämäni aikana toteuttaa. Mietin tätä pitkään ja hartaasti, sillä tähän listaan olisi mukava palata myöhemminkin. En sitten keksinyt mitään tajunnanräjäyttävää, kaikki kohdat ovat aika maanläheisiä ja toteutettavissa olevia. Olenkohan menettänyt jotain, kun en oikein osaa enää haaveilla ihan päättömiä?

Oli miten oli, elämäni aikana haluan...

1. Kreisibailata festareilla. Ylemmässä kuvassa heilun viime kesänä Puruvesipopissa, sen sijaan perinteinen Ilosaarirock jäi välistä yksien ihanien häiden takia (ei haitannut). Vaikka jokaisten musiikin riemujuhlien ja viikonlopun telttailun jälkeen olo kuin katujyrän alle jääneellä, niissä on vaan sitä jotain taikaa. Bajamajoineen päivineen. Festaroida minä vielä aion ja paljon, ulkomaillakin olisi kiva käydä hankkimassa elämyksiä - milloin ihminen muuten on liian vanha festareille?

2. Juosta maratonin. En ensi vuonna, enkä vielä seuraavanakaan, mutta joskus. Menisi nyt eka vaikka se kymppi. Se itsensä ylittämisen tunne tuollaisen tempauksen jälkeen on varmaan jotain uskomatonta. 

3. Ostaa asunnon. Tällä hetkellä asumme poikaystäväni ostamassa asunnossa, mutta jonain päivänä se talonomistaja aion olla minä. Niinpä avasin kevättalvella asuntosäästötilin ja siirtelen sinne kerran kuussa hieman rahaa. Tulee jotenkin hirveän aikuinen olo, kun seuraa summan tasaista kasvua ja laskeskelee, paljonko pitäisi vielä säästää, jos haluaa ostaa x hintaisen asunnon. (Aikuisuuden tunnetta kompensoin sitten katsomalla muumeja ja askartelemalla glitterjuttuja.) Ja siinä asunnossa on sitten ainakin korkeammat huoneet, leveämmät ikkunalaudat ja enemmän valoa. Nämä ovat nykyisen asunnonomistajan mielestä asioita, jotka eivät ole ihan ykköskriteereitä asuntoa ostettaessa. No mutta mitkäs sitten?

4. Opetella laulamaan. En osaa laulaa, se on valitettavasti kuultu monesta suusta (vaikka toki itse pidän omaa suihkutulkintaani Oasiksen Wonderwallista aika koskettavana), mutta minua kiinnostaisi tietää, onko kenen tahansa mahdollista oppia laulamaan. En tiedä, mitä sillä laulutaidolla tosin tekisin. Varmaan laulaisin karaokessa sitä Wonderwallia sitten.

5. Perustaa yrityksen. Tämän kirjoitin vähän arkaillen, koska en tiedä, haluanko tätä oikeasti, vai kuvittelenko vaan haluavani. Todennäköisesti yrittäjänä oleminen on toisinaan myös kaikkea muuta kuin hauskaa, mutta joku siinä oman itsensä herruudessa viehättää. 

6. Hankkia koiran. Olen kissaleidi henkeen ja vereen, mutta rakkautta riittäisi jaettavaksi myös haukulle. Sellainen joku pieni kissankokoinen pörröinen otus. Ja rauhallinen, ehdottomasti rauhallinen ja yhtä laiska aamuherääjä kuin minä.

7. Matkustaa ulkomaille vähän pidemmäksi aikaa. Jonnekin meren rannalle vähän rauhoittumaan. Olisin siellä sen verran, että uutuudenviehätys katoaisi ja tulisi ikävä Suomeen. Mutta sitä ennen ajelisin polkupyörällä rantaviivaa pitkin, söisin paljon paikallista ruokaa, uisin meressä ja opettelisin sukeltamaan.

8. Opetella rullaluistelemaan tai potkimaan jollain laudalla (en ole kauhean hyvä alan termistössä, kuten huomaatte). Näyttää hauskalta, mutta en tiedä onko tämä kohta millään tavoin järkevä. Minut kauemmin tunteneet tietävät, että olen melko altis tapaturmille.

9. Olla parempi siinä, mitä teen. Haluan kehittyä ammatillisesti ja tulla niin taitavaksi, kuin mahdollista. 

10. Olla zensaavuttaa sisäisen rauhan sekä tulla täydellisesti sinuiksi itsensä ja maailman kanssa. Haluaisin oppia näkemään kaikessa hyvää ja uskomaan enemmän ihmisiin. 

 

ps. Sain tänään valmiiksi ensimmäisen oman fonttini! Käytin sitä tuossa kuvassa, koska olen vähän innoissani.

Share

Ladataan...
Kultainen

Tänään minä kävin pitkästä aikaa juoksemassa. Vetäisin trikoot jalkaan, päälle toppi, huppari, no vielä toinenkin, siellä on vähän vilakka, pitäisi varmaan ostaa joku juoksutakki, alennusmyynneistä sitten, jalkoihin pinkit Adidakset noin, napit korville, Sports Tracker ja Spotify päälle, ulos ja juoksemaan. Lenkin jälkeen puhelimen näytöllä näkyi lukema 5,61 km ja minä olin tyytyväinen. Väsynyt ja hengästynyt, mutta tyytyväinen.

Kuulostaa varmaan aika tavalliselta suoritukselta. Että mitäs ihmeellistä tuossa oli, niinhän ne muut pinkoo puolikkaita ja kokonaisia tuosta noin vaan. 

Tehdään selväksi yksi juttu: olen aina inhonnut liikuntaa. Olen onnettoman hidas juoksija enkä jaksaa vetää yhtäkään leukaa. Joukkuelajit ovat sietämättömiä, sillä olen myös maailman huonoin häviäjä (ne, jotka ovat pelanneet lautapelejä kanssani, tietävät mistä puhun). Minulla ei ole minkäänlaista rytmitajua, joten voitte kuvitella, kuinka vitsikäs näky olen ollut yläasteen aerobic-tunneilla. En pidä hikoilusta enkä siitä, miten naamani loistaa kirkkaanpunaisena pienenkin urheilusuorituksen jälkeen.

Huolimatta näistä tosiasoita, minulla on ollut salikortti pari vuotta ja kalleimmat omistamani kengät ovat juurikin edellä mainitut pinkit Adidaksen juoksulenkkarit. Kuntosalin ja lenkkien jälkeen otan punanaamaisia kuvia itsestäni peilin kautta (älkää huoliko, en aio julkaista niitä missään koskaan), pullistelen hauistani ja mietin, onko mitään muutosta tapahtunut edelliskertaan verrattuna. Pinterestissä minulla on salainen board, johon keräilen motivoivia healthylifestyle-juttuja.

Silti koen olevani erittäin liikuntakielteinen. Kun facebook-kaverini jakavat päivityksissään saavutuksia kuntosalilla ja lenkkipoluilla sekä hehkuttavat maitorahkaa, pyörittelen silmiäni ja otan vähää lisää karkkia. En ole päässyt eroon liikunnanvihaajaidentiteetistäni, jota olen tyytyväisenä kantanut vuosikausia. Jos ei vielä tullut selväksi, minulla ei ole minkäänlaista liikuntataustaa peruskoulun liikuntatunteja lukuun ottamatta. Olen joutunut aloittamaan kaiken pohjalta, mikä tietenkin syö motivaatiota, kun kaikki kehitys tapahtuu niin h i t a a s t i. Vei noin puolitoista vuotta, ennen kuin aloin ihan oikeasti tykkäämään salilla käymisestä ja juoksulenkeistä, mutta koskaan ei ole näköjään liian myöhäistä aloittaa liikunnallista elämäntapaa. Se vaatii vain aikaa, sisua ja kivoja urheiluvaatteita.

En haluaisi käyttää ilmaisua se tunne, kun, mutta nyt kyllä aion, koska tänään koin niin hienon hetken lenkillä: se tunne, kun liihottelet menemään (mielestäsi) sairaan kovaa, kuulokkeissa soi Don Johnson Big Bandin Running Man, you're running on ice, you're running on fire, ruuunnning man, ja olet niin iloinen, että kyyneleet meinaa tulla silmiin. Parin kilometrin päästä tästä kyyneleet meinasi tulla silmiin sitten ihan muista syistä, mutta tuollaiset huippuhetket ovat niitä, jotka saavat lähtemään liikkeelle aina uudestaan.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kultainen

 

Se on taas kaikkien huulilla, syksy nimittäin. Päivät lyhenevät, Instagram täyttyy kuvista punaisenkirjavista lehdistä ja minä olen alkanut haalia vaatekaappiini lämmintä päällepantavaa (tänä talvena en aio palella!). Entinen työkaverini Johanna kokosi blogiinsa asiallista listaa syysaiheista ja sai minutkin tekemään samoin. Katjan tämän hetken kuumimmat ja ajankohtaisimmat jutut, olkaa hyvät.

 

Chai-tee vaan kuuluu pimeään vuodenaikaan. Nykyisin tilaan kahviloissa ainoastaan chai-lattea ja omat pussiteevarastot on täydennetty. Makujen täydellinen harmonia lämmittää sisältä päin ja tuo mieleen joulun (jota voikin alkaa salaa odottelemaa jo heti, kun elokuu vaihtuu syyskuuksi).

Spotifyssani soi päivittäin Bon Iver. Sopii kuulaisiin aamuihin ja synkkiin iltoihin. "What might have been lost..."  (Se onkin jännä juttu, miten jotkut yhtyeet ja artistit vain kuuluvat tiettyihin vuodenaikoihin; esimerkiksi Lana Del Rey on minulle ihan silkkaa heinä- ja elokuun musiikkia.)

Jenkkisarjat ovat palanneet kesätauolta. Tervetuloa takaisin, Jessica Day, Dunphyn perhe, Sheldon Cooper ja monet muut! Ankeasta ja harmaasta syyssäästä on vaikeaa keksiä mitään positiivista, mutta juuri tällaisina päivinä voi hyvällä omatunnolla jäädä kotiin kuluttamaan sohvaa pieruverkkareissa ja tuijottamaan sitcomeja, sen sijaan, että lähtisi ulos tuulen ja sateen riepoteltavaksi. 

Kesällä Barcelonasta ostettujen Adidaksen ZX Fluxien kuvituksessa näkyy muun muassa paljaita puita. Nämä ovat olleet tämän syksyn käytetyimmät kengät; niin mukavat jalassa ja joka kerta vilkaisu jalkoihin piristää. Pahimpien loskakelien saapuessa nämä toistaiseksi valkoisina hohtavat kaunokaiset pitää kyllä siirtää kaappiin odottelemaan kuivia säitä.

Semi-spoiler alert! "I'll see you again in 25 years", sanoi Laura Palmer Dale Cooperille vuonna 1991, ja samana vuonna meikäläinenkin saapui maailmaan. Siis sen lisäksi, että kahden vuoden päästä minä nostan maljaa neljännesvuosisadan kunniaksi, Twin Peaks saa jatkoa! En malta odottaa (siis sarjaa, vanhenemisella ei niinkään väliä).

Share
Ladataan...

Pages