Juoksuohjelma: viikko 1 takana

Ladataan...
Kunnon Mamma

PT:n laatimasta juoksuohjelmasta on nyt juostu ensimmäinen viikko ja toisen viikon ensimmäinen lenkki. On tuntunut mukavalta ja tervetulleelta vaihtelulta heittäytyä jonkun toisen asiantuntemuksen varaan ja itse vaan juosta siten, kuin ohjeissa käsketään. 

Vaikka olen juossut melkein aina ja kuluttanut lenkkitossuja varmaan tuhansien kilometrien verran, en ole ikinä onnistunut merkittävästi parantamaan juoksukuntoani. Kyse ei niinkään ole tiedon puutteesta - tiedän, ettei aina samalla vauhdilla juostu sama viiden kilometrin lenkki voi viedä minua kovinkaan paljon eteenpäin. Pitää olla vaihtelevia harjoituksia, rakentaa peruskestävyyttä rauhallisilla lenkeillä (luin jostain, että ammattikestävyysjuoksijoiden treeneistä ainakin 70% olisi pelkkää peruskestävyysharjoitusta!), hioa tekniikkaa ja koordinaatiota, kasvattaa vauhtikestävyyttä spurteilla ja mäkivedoilla, huolehtia lihaskunnosta ja kehonhuollosta. 

Toteutus on kuitenkin sitten eri juttu! Tossut kääntyvät niin helposti aina samoille reiteille, tulee juostua liian kovaa. Stressattua, että jos juoksen nyt liian hitaasti tai liian lyhyen lenkin, niin onko siitä edes mitään hyötyä (miten typerä ajatus!). Sitten tulee jotain muuta, unohdan juoksun pariksi kuukaudeksi ja tauon jälkeen se tuntuu taas älyttömän tahmealta. 

Asiantunteville neuvoille ja tarkkaan suunnitellulle ohjelmalle on siis todella tarvetta. Juoksuohjelmassani on kolme juoksukertaa jokaiselle viikolle. Ainakin näiden ensimmäisten neljän viikon ajan noista kolmesta kerrasta kaksi on tasavauhtista juoksua (joko kevyttä pitää pystyä puhumaan -periaatteella tai kohtuullisesti rasittavaa, noin 70-80% maksimivauhdista) ja yksi lenkki sisältää intervalli-osuuden, siis spurttailua.

Nähdessäni ensimmäisen viikon ohjelman olin pudottaa silmät päästäni. Ensimmäisen lenkin pituus oli 20 minuuttia, seuraavienkin vain puoli tuntia. Ohjeistuksena se kevyt hölkkäily (plus viikon toisen treenin lyhyt intervalliosuus). Ihmiselle, joka on tottunut siihen, että lenkin päätteeksi henki ei meinaa kulkea ja  juoksun lopettaminen tuntuu taivaan lahjalta, oli aivan uusi elämys kun lenkin jälkeen pinnassa oli vain kevyt hiki eikä puuskutuksesta ollut tietoakaan. Ja mikä ihmeellisintä - olisin halunnut jatkaa vielä juoksemista.

Eikö ollutkin kivaa, että lenkin jälkeen jäi vielä juoksunnälkä? kysyi PT. No oli! Niin kivaa, että olin aivan innoissani kun kävin eilen illalla juoksemassa kakkosviikon ensimmäisen lenkin ja sain ihan luvan kanssa painella vähän kovempaa. Sateisessa kesäillassa oli paljon happea ilmassa, ihmiset istuivat Mattolaiturin ja Ursulan terasseilla varjojen alla sateelta suojassa, minä juoksin. Oli mahtavaa.

facebook / bloglovin / blogipolku

Share

Kommentit

Intended Mum

Nyt vasta ehdin lukea tän viikon kirjoituksia ja tämä oli loistava postaus ja olisi hyvä lukea kaikille tavoitteellisempaa juoksemista aloitteleville. Toi sata lasissa silloin tällöin on varmaankin se tyypillinen kaikille satunnaisille juoksijoille ja tuo sun koutsin lähestymistapa oli ihan loistava! Parasta tosiaan on sellainen ihanan hapettunut olo lenkin jälkeen, kun voimia on vielä ihan venytellä ja laittaa ruokaakin lenkin päätteeksi, eikä vaan lösähtää kaikkensa antaneena sohvalle. Tsemppiä reeneihin! :)

Aasara
Kunnon Mamma

Kiitos todella ilahduttavasti kommentista ja tietty myös tsempistä (sitä tarvitaan!). 

Tällainen juokseminen on kyllä ihan uutt mulle. Oon aina ajatellut että juoksu nyt vaan on raskasta - oho, ei se olekaan jos juoksee tarpeeksi hitaasti! Ehkä yllätyksenä tuli, että miten hitaasti sitä todella pitääkin juosta... :D 

Tää tuntuu toimivan kyllä todella hyvin! Nyt kahden viikon jälkeen oon aivan fiiliksissä ja odotan jokaista lenkkiä innolla.

Kommentoi

Ladataan...