Lihaton lokakuu: helpot ja herkulliset falafelit

Kunnon Mamma

Olen Lähi-Idän keittiön makujen suuri ystävä, mutta vasta viime viikonloppuna tein falafelejä ensimmäistä kertaa kotikeittiössä ihan omin kätösin. Olin yllättynyt siitä, miten helppoa ja nopeaa se olikaan, joten halusin jakaa tämän simppelin reseptin - se löytyy jutun lopusta.

Innoittajana falalel-kokkailuihin oli tällä kertaa parhaillaan käynnissä oleva lihaton lokakuujo kolmas laatuaan, jonka tarkoituksena on muuttaa elintapojamme ympäristöystävällisemmiksi ja terveellisemmiksi lihansyöntiä vähentämällä. Pelkästään ympäristövaikutuksia ajattelemalla lihansyönnin vähentäminen on enemmän kuin perusteltua: Ilmasto-oppaassa kerrotaan, että Suomessa kulutuksen ilmastovaikutuksista ruoan osuus on yhtä suuri kuin esimerkiksi liikenteen. Lihoista suurin hiilijalanjälki on naudanlihalla, pienin broilerilla.

Omassa ajatusmaailmassani tärkeä painoarvo on myös terveysasioilla, erityisesti punaisen lihan runsaaseen syömiseen yhdistetyllä tiettyjen tautien esiintyvyydellä. Lisäksi omatuntoa kalvaa epätietoisuus ruoaksi tuotettujen eläinten kohtelusta, vaikka kuinka yrittäisi ostaa luomua, vapaana kasvatettua tai muuten vaan onnellista evästä. 

Näiden asioiden tiedostamisesta huolimatta on aivan liian helppoa kiireessä napata kaupan hyllyltä aina se sama jauheliha- tai broileripaketti, jonka tietää varmasti maistuvan koko perheelle ja ruoan kokkaamisen sujuvan vaikka ilman reseptiä (öö, tehtäisiinkö tänään lihapullia, makaronilaatikkoa vai jauhelihakastiketta?).

Pieni ryhtiliike oli siis totisesti paikallaan, ja koska olen muutenkin halunnut lisätä kasvisproteiinin määrää ruokavaliossani, tuli lihaton lokakuu juuri sopivaan saumaan! Pakko kuitenkin heti tunnustaa, että oma lihattomani ei ole aivan täysin lihaton. Vannoutunut sekasyöjä aloittaa pienin askelin - suunnitelmani vähälihaisemmalle kuukaudelle on seuraava:

- Ei punaista lihaa (nautaa, possua, riistaa). 

- Työpaikalla ensisijaisesti kasvisruoka, myös kala ok jos kasvisvaihtoehto on poikkeuksellisen huono.

- Kotona kasvis-, kala- ja kana-/kalkkunaruokia (ettei mene ihan mahdottomaksi kikkailuksi lapsen kanssa, tai ettei jouduta valmistamaan monia eri ruokia).

Kuukausi on pian jo puolivälissä, ja "lihattomuus" on sujunut ihan hyvin. Erityisesti töissä on ollut helppoa, kun on saanut valita valmiista vaihtoehdoista. Muutama poikkeuskin on kuitenkin tullut jo tehtyä, yksi vahingossa, yksi tietoisesti. Yllä listatuilla periaatteilla kuitenkin jatketaan loppuun saakka, ja niitä falafeleja aion tehdä joku ilta uudelleen.

Ja tässä vihdoin se luvattu ohje:

Falafelit

Pieni annos kahdelle (tuplaa ohje, jos on iso nälkä)

  • 250 g kypsennettyjä kikherneitä
  • 1 rkl jeeraa eli juustokuminaa - jeeran maku on voimakas, itse laitoin vähän vähemmän
  • 1 tl jauhettua korianteria
  •  tl paprikajauhetta
  • 1/2 tl suolaa
  • 1/2 sipuli hienonnettuna
  • 1 valkosipulin kynsi puristettuna
  • 1 nippua korianteria hienonnettuna
  • 2 rkl vehnäjauhoa
  • 3 1/2 rkl oliiviöljyä

Valuta kikherneet siivilässä ja huuhtele niitä kylmällä vedellä, kunnes huuhteluvesi on kirkasta. Murskaa haarukalla laakeassa kulhossa. Lisää kaikki muut ainekset, paitsi oliiviöljy, ja sekoita haarukalla. Lisää lopuksi oliiviöljy ja sekoita haarukalla, kunnes massasta tulee helposti muotoiltavaa (lihapullataikinan kaltaista).

Muotoile käsin falafel-pullia, huuhtele käsiä välillä kylmällä vedellä niin taikina ei tartu ihoon. Asettele falafelit öljytyllä leivinpaperilla päällystetylle pellille, ja sivele ennen paistoa myös falafelien pintaan hiukan öljyä. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia, käännä falafelit puolivälissä.

"Pro"-vinkkini yhden kokeilukerran perusteella: jauhoja ei kannata unohtaa taikinasta (falafeleistäni tuli hiukan... hajoilevaisia) ja öljyn määrässä ei kannata säästellä! Pirskottelin öljyä pullille ennen paistoa turhan kitsaasti, ensi kerralla laitan kunnolla ja saan toivottavasti vielä mehukkaampia falafeleja.

Falafelien kaveriksi tein nopean couscous-lisukkeen:

Couscous-"tabbouleh"

2 annosta

  • 1 dl couscousta (kypsentämätöntä)
  • 1/2 nippua korianteria
  • 1 iso tomaatti
  • 1/2 sipuli
  • sitruunan mehua
  • oliiviöljyä
  • suolaa

Kypsennä couscous kaatamalla sen päälle 1 dl kiehuvaa vettä ja antamalla tekeytyä noin 10 minuuttia. Silppua korianteri ja hienonna sipuli. Pilko tomaatti pieniksi kuutioiksi (käytä vain hedelmäliha, ei siemenosaa). Sekoita couscous, sipuli, korianteri ja tomaatti. Lisää joukkoon sitruunamehua, oliiviöljyä ja suolaa maun mukaan.

Molemmat reseptit ovat alunperin Vege!-kirjasta, mutta muokkasin niitä omaan makuuni/ruokakaapin sisältöön sopivaksi. Muita loppukuun varmoja nakkeja ovat ainakin kasvissosekeitto ja linssikeitto, ja lisäksi aion laittaa kokeiluun nämä Kolmen koto -blogista bongaamani hyvän mielen bataattipihvit!

Vietättekö te lihatonta lokakuuta? Olisi kiva kuulla tärpit parhaisiin (eli maistuvimpiin, helpoimpiin tai nopeimpiin - tai mielellään kaikkea tätä :)) kasvisruokaresepteihinne!

Share

Kommentit

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Meillä on ihan perusmeininkiä, että liha on pääasiassa hirveä tai poroa. Nautaa ei syödä kotona koskaan, possua hyvin harvoin (kerran parissa kuukaudessa korkeintaan, tosin nakkeja/makkaraa menee parin viikon välein), kanaa n. kerran viikossa tai vähän harvemmin. Kalaa syödään melkolailla aina itsepyydettynä ja harvakseltaan, ehkä noin kerran kuussa ostetaan kaupasta lohta. Tonnikalaa kerran parissa kuussa yleensä salaattina, kalapuikkoja, seitä yms. ei ikinä. Ja ihan puhtaasti kasvisruokaa kerran parissa viikossa, yleensä einespinaattikeittoa :) Joskus tehdään kasvispihvejä, joskus pinaattilättyjä, joskus kasvispastaa, mutta yleensä kyllä joka aterialla on lihaa tai kalaa.

Pääsyy meidän menettelyyn on ihan vaan maku. :D Naudan jauheliha ei vaan ole hyvää, sikanaudasta puhumattakaan. Selvästi huomaakin aina loppukesästä, kun omat lihat loppuu ja pitää ostaa kaupasta, että kasvisruokien osuus kasvaa hurjasti. Lohi ei ole niin hyvää kuin siika, ahven tai taien. Tonnikalaa en tykkää ostaa eettisistä syistä, eikä lapsi tykkää siitä myöskään yhtään. Toinen iso juttu on hinta; kun ei osta lihaa, kauppalaskut on hurjasti pienemmät.

Toki siis joo, eettisetkin syyt painaa jonkin verran ja esim. broilerin kulutusta ollaan tietoisesti vähennetty, mutta tosiaan meillä isoimmat syyt vältellä tehotuotettua lihaa on jossain muualla. Toisaalta syödään niin vähän tehotuotettua, ettei olisi homma eikä mikään vaihtaa ne viimeisetkin kasviksiin. Mutta kun se on muka niin kauhean hankalaa ööh... ihminen on kummallinen. Ehkäpä ens viikon kauppalistaan otan haasteeksi suunnitella vähintään kaksi kasvisruokaa :)

Aasara
Kunnon Mamma

Oi, hyvältä kuulostaa teidän ruokailut! Meilläkin oli joku vuosi sitten pakkanen täynnä peuraa koko talven, kun ostettiin sitä syksyllä suoraan metsästäjältä. Oli ihanan helppoa, kun sitä oli aina eri muodoissa valittavana (osa jauhettuna, osa paistina, vähän fileetä) ja makukin oli ihan huippu. Pitäisikin taas ostaa peuraa tai vaikka poroa pakkaseen.

Ja sanos muuta, ihmismieli on niin kummallinen! Vaikkei oikeasti ole temppu eikä mikään heittää pari kasvisruokaa viikossa ruokavalioon, niin silti se tuntuu vaan niiiin vaivalloiselta - tiedän tunteen! Mun tavoitteena vois jatkossa olla vaikka se yksi täysin kasvisruoka per viikko koko perheelle, kunhan nyt ensin vähän harjoittelen tätä "lihatonta" elämää. Aikalailla on kyllä vielä matkaa esimerkiksi tuohon teidän hyvään meininkiin, mutta pienin askelin... :)

Suvi K.
Sisunainen

Mä osallistun sillä, etten syö punaista lihaa. Parempi kuin ei mitään, eikä vedä ruokavaliota (muut rajoitteet huomioon ottaen) liian tiukaksi. :)

Aasara
Kunnon Mamma

Jes, huippua! Aika lailla siis samoilla meiningeillä mennään, mullakin punaisen lihan vähentäminen on pääjuttu tässä. Kirjoitit oman postauksesi kommentissa että ei aina tarvitse olla on tai off, ja olen niin samaa mieltä. Just tämä on niitä juttuja, joissa pienemmätkin askeleet vie oikeaan suuntaan. :)

minsu
Mainostaulujen takana

Meillä vietetään lihatonta elämää :) En ole itse syönyt punaista lihaa enkä siipikarjaa lähes kahteenkymmeneen vuoteen ja kuusivuotias lapsi on elänyt lihattomalla ja linnuttomalla ruokavaliolla koko elämänsä. En siis ihan ymmärrä - miksi lapselle pitäisi valmistaa erilaista ruokaa tai miksi ruuanvalmistus voisi mennä mahdottomaksi kikkailuksi? Oudot ja uudet maut voin ymmärtää, mutta tottumiskysymyksiä nekin ovat. Ei minunkaan lapsi kaikkea syö tai kaikesta tykkää (varsinkaan jostain uudesta), mutta mahansa se kyllä saa täyteen joka aterialla.

Aasara
Kunnon Mamma

Moikka minsu, kiitos kommentista!

Juuri tottumuskysymyksiä tarkoitinkin - kun tietyt (meillä erityisesti juuri lihaa sisältävät) reseptit tulevat selkäytimestä niin, ettei ruokaostoksiin tai ruoan tekemiseen tarvitse juuri käyttää liikaa ajatustoimintaa, niin niitä tulee valittua tosi helposti kiireisen arjen keskellä. Pienin askelin koitan nyt luotsata perheemme ruokailuja pois erityisesti punaisen lihan dominanssista, mutta koska kaiken tämänhetkisen arkielämän hässäkän keskellä tuntuisi liian kuormittavalta astua ihan täysin itselleni vieraaseen ympäristöön - kasvisruokavalioon - päätin helpottaa hommaa hiukan sisällyttämällä arki-iltojen ruokailuihimme myös kanan ja kalan, joita osaan valmistaa melko helposti ja tiedän myös lapsen varmasti tykkäävän. Muutama kasvisruokakin koitetaan kyllä ottaa mukaan ihan koko perheelle.

Pikkuhiljaa kasvispainotteisempaan suuntaan siis. Kiva kuulla rohkaiseva esimerkki, että lapsen kanssa myös ihan täysi kasvisruokavalio onnistuu hyvin - en sitä kyllä epäillytkään. :)

IitaIip
Kolmen koto

Oi! Reseptit vaihtoon, mä koitan näitä! :)

Aasara
Kunnon Mamma

Jee! :)

Kommentoi