Milloin äiti urheilee?

Kunnon Mamma

Sain tänään viettää äitienpäivää jo toista kertaa. Tällä kertaa olimme mökillä, mukana myös oma äitini - mikäs sen hienompaa! Eilisen sadepäivän jälkeen aurinkokin jaksoi paistaa täydeltä terältä. 

Äitienpäivän hengessä muutamia ajatuksia äidin urheilusta - erityisesti siitä, milloin pienen lapsen äiti ehtii liikkumaan ja miten omat treenit saa sovitettua arkirumban ja kaikkien muiden menojen keskelle. 

Lapsen synnyttyä mulle tuli vähän yllätyksenä se, kuinka vähän sitä aikaa treenaamiselle jääkään (vaikka tarkemmin ajatellen tämän ei kyllä olisi pitänyt olla yllätys). Olin tottunut viikonloppuaamujen juoksulenkkeihin ja töiden jälkeisiin salitreeneihin, ja raskauden loppuvaiheessa odotin kiihkeästi paluuta "omaan kroppaan", että pääsisin taas kunnolla treenaamaan. Kun sitten tajusin, että mahdollisuus johonkin kodin ulkopuoliseen treeniin kuten salilla tai jumpassa käyntiin on useimpina viikkoina vain 1-2 kertaa, tulikin aikamoinen tenkkapoo - miten sitä liikuntaa saa lisättyä? 

Itselleni urheilu ja terveelliset elämäntavat ylipäätään ovat tärkeä voimavara, jolla sitä omaa arkea jaksaa pyörittää ja siitä myös nauttii enemmän. Toisaalta tuntuu, että treenaaminen on itsekästä - se kun on usein aikaa pois omalta perheeltä ja yhteisistä menoista. Toisaalta ajattelen, että kun voin itse hyvin, jaksan olla sata kertaa parempi äiti ja vaimo!

Tässä siis omat hyväksi havaitsemani vinkit ja oivallukset, joiden avulla olen saanut ihan mukavasti ujutettua urheilun osaksi jokapäiväistä elämää vauhdikkaan pikku taapertajan kanssa. 

1. KALENTERI KÄYTTÖÖN

Omat treenihetket kannattaa ehdottomasti merkata etukäteen kalenteriin, ja mieluiten vielä perheen yhteiseen. Itse merkkaan treenit yleensä viikoksi eteenpäin. Jos alkaisin miettiä mahdollisia urheiluja vasta miehen kotiutuessa töistä (hetki, johon ajoittuu myös mitä tänään syötäisiin -keskustelu), en pääsisi koskaan treenaamaan. Kun oma urheiluhetki on kalenterissa, olen osannut ajoittaa myös syömiset oikein, jolloin lenkkipolulle ei tule lähdettyä kurnivalla mahalla tai täysin ähkyssä.

2. HYÖDYNNÄ HYÖTYLIIKUNTA

Koska leipätyössäni istun päivät pääksytysten toimistossa koneen ääressä, on varsinaista luksusta, että näin hoitovapaalla ollessa saan päivisin liikkua ja ulkoilla mielin määrin. Pikkuvauva-aikana tuli käveltyä runsaasti vauvan nukutuspuuhien merkeissä, nykyisin yritän ylläpitää tätä hyvää tapaa kävelemällä mahdollisimman paljon joka paikkaan. Raitis ilma on tunkkaista bussia tai ratikkaa miljoona kertaa mukavampi vaihtoehto sekä itselle että muksulle. Ja mikä mahtavinta, hyötyliikunnalla oikeasti voi saada tuloksia: tänä vuonna juoksukauden aloittaminen ei tuntunut yhtään niin tahmealta kuin aiemmin, vaikken juossut metriäkään koko talvena. Sitkeillä kävelylenkeillä on siis ollut positiivinen vaikutus peruskuntooni!

3. MAHTAVAT MINITREENIT

Normaali arkipuuhailu lapsen kanssa pitää sisällään paljon loistavia jumppaliikkeitä: tulee kyykittyä ja nosteltua pientä useita kymmeniä kertoja päivässä. Tästä melkein huomaamatta kertyvästä treenistä kannattaakin ottaa tehot irti! Lasta nostaessa voi tehdä ohimennen pari ylimääräistä kyykkyä, ja muksun ilmaan heittely (vaikka kyykyn kautta) on sekä huippuhauskaa lapsen mielestä että supertehokasta treeniä äidille. Kun minitreenejä kertyy useampia joka päivä, niillä alkaa olla jo todellista vaikutusta. Omalla kohdallani esimerkiksi ojentajani ovat salakavalasti voimistuneet vaikken mitään varsinaista ojentajatreeniä olekaan käynyt salilla vääntämässä, vaan vain nostellut lasta syliin, syöttötuoliin, keinuun, liukumäkeen... You name it.

4. KÄTEVÄT KOTIJUMPAT

Aina ei vaan pääse salille/jumppaan/lenkille, mutta vartin pikatreeni omassa olohuoneessa mahtuu melkein jokaiseen päivään. Netti on kotitreenivinkkejä pullollaan, itse olen tykästynyt videomuotoon - tykkään, että joku "ohjaa". Treenivideoita löytyy loputtomasti YouTubesta (omia suosikkikanaviani on esimerkisi XHIT Daily), tai sitten voi rekisteröityä vaikka Yoogaiaan, josta löytyy laadukkaita ohjattuja tunteja pilateksesta kahvakuulaan.

5. VIIHDY VERKKAREISSA

Tämä vinkki menee ehkä kategoriaan älyttömät, mutta toimii minulla! Nimittäin kun päällä on sporttivermeet, on olokin urheilullisempi - ja tulee liikuttua enemmän. Pari kyykkyä siellä ja hyppyä täällä, ja hei, nyt kiristänkin vähän tahtia tässä ylämäessä niin saan sykettä nostettua. Kokeile, jos et usko. :)

6. VOITA VÄSYMYS

Jep, jos on nukkunut edellisen viikon ajan muutaman tunnin yöunia ja silmäpussit roikkuvat polvissa, on järkevämpää käyttää vapaa-aika univelan kuittaamiseen kuin urheiluun. Mutta jos väsymys ei ole mahdotonta, voikin pienestä urheilutuokiosta olla enemmän apua: uni tulee illalla helpommin ja on lisäksi yön aikana parempilaatuista.

7. RAUTAISET RUTIINIT

Mitä enemmän liikkuu, sitä enemmän liikkuu - rutiinissa on voimaa. Jos jäisin aina ennen treeniä miettimään, että huvittaako nyt lähteä, pääsisin jumpalle ehkä kerran kuussa. Nike sanoi sen parhaiten: just do it.

Näin siis meillä - hei hoi muut treenaavat äidit ja muuten vaan kiireistä elämää viettävät, kertokaa milloin ja miten te ehditte treenaamaan? Kaikki hyvät vinkit nyt jakoon!

Ja tietenkin: hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

 

Share

Kommentit

Intended Mum

Toi rutiini on kyllä uskomaton voimavara - kun ensimmäiset viikot pitemmän tauon jälkeen kroppa mielii vain laiskottelemaan, mutta sinnikkäästi vastustaa sohvan vetovoimaa, niin johan se hikoilun tarve sieltä kehittyy. Sitten onkin PAKKO päästä huhkimaan. No excuses!

Hyviä vinkkejä, saa nähdä mikä mieli mulla on sitten joskus jos/kun kaksi rääpälettä huutaa vieressä yötä päivää. :)

Aasara
Kunnon Mamma

Just näin! Mulle tosin tuntuu usein käyvän niin, että juuri kun on päässyt taas hyvään rutiiniin ja on oikein himo päästä liikkumaan, niin eiköhän sieltä taas joku flunssa pukkaa kulman takaa - ja sen jälkeen pitää taas vastustaa pari viikkoa sitä sohvan kutsua. :D Mutta kyllä sen kestää, kun tietää että sitten lähtee taas rullaamaan.

Ja kiitos, kiva kuulla. :) Mulla ainakin vaihteli vauvavuonna tilanne yhtenään. Välillä odotin ihan hulluna että pääsen illalla salille, vaikka väsytti - sitten taas välillä en jaksanut mitään. Uskon, että kun on kuitenkin tottunut joskus liikkumaan aktiivisesti ja ehkä osaa vähän tulkata sitä omaa kroppaa, niin tietää kyllä sitten milloin on liian väsynyt treenaamaan ja milloin se urheilu onkin just se mitä tarvitsee väsymyksestä selvitäkseen. Näin varmasti sullakin! 

Ja odotan jo nyt innolla, että pääsen sitten kuulemaan niistä fiiliksistä, KUN pian sompailet kahden pikkuisen kanssa! :)

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Hyvä kirjoitus!

Ainakin itselläni aikapulan lisäksi myös jaksamispula on yksi isoin este liikkumiselle pikkulapsiaikana. Vaikka sillä liikunnalla saa lisää sitä energiaa, niin henkisesti ja fyysisesti väsyneenä sen tunnin mittaisen vapaahetken viettää niin paljon helpommin sohvalla kuin salilla... Mutta kuten edelläkin kommentoitiin, rutiinit (ja etukäteen sopiminen) auttaa. Kahden vuorotyöläisenkin arkeen saatiin mahtumaan yksi säännöllinen salikerta äidille ja sählyharrastus isälle, ja nyt äitiyslomalle jäätyäni niiden järjestäminen on vielä helpompaa kun vuorotyöläisiä on vain yksi.

Hyötyliikunta on kyllä todella isossa osassa! Vauva-aikana vaunulenkeillä saa jo paljon aikaan. Ja ne vartin mittaiset jumppatuokiot joko hiekkalaatikon reunalla lapsen leikkiessä tai olohuoneen matolla päikkäriaikaan ovat yllättävän tehokkaita!

Aasara
Kunnon Mamma

Kiitos, kiva kuulla! :)

Jep, se sohvan kutsu on rankan päivän jälkeen välillä ihan vastustamaton - vaikka kuinka tietäisi miten hyvää se liikunta tekee. Onneks ihan joka päivä ei tarvitsekaan olla reipas. ;) 

Vautsi, ihailen kyllä teidän organisointikykyä! Välillä tuntuu, että meidän yhden hoitovapaalaisen ja yhden säännöllisessä päivätyössä käyvän perheessäkin tuo aikataulutus tekee välillä tiukkaa...

S.g
Sara G

Tosi hyviä vinkkejä! :) Niinkö ollaan ennenkin puhuttu tästä, niin miten se tosiaan tuli niin yllätyksenä, että ei se salille lähtö tai muu liikkuminen olekaan niin itsestäänselvyys, lapsen syntymän jälkeen. :D

Aasara
Kunnon Mamma

Kiitos! :) Ja älä muuta sano! :D Näin jälkikäteen ajatellen mä olin kyllä ennen lapsen syntymää niin pihalla niin monesta jutusta. Jotenkin sitä ei vaan osannut yhtään kuvitella elämää vauvan kanssa, kun ei ollut aiempaa kokemusta eikä useimmilla kavereillakaan ollut vielä lapsia. Mutta ehkä se olikin vaan hyvä asia, ettei sitä tiennyt mitä kaikkea tämä uusi elämä tuo tullessaan... ;)

Kommentoi