Onni on nyt, älä sitkuttele

Ladataan...
Kunnon Mamma

Luin jokin aika sitten lehdestä jutun sitten kun -ajattelusta, joka tuntuu vaivaavan aikamme kiireisiä - ja ihan erityisesti ehkä naisia. Sit ku -ajattelijalle on tyypillistä, että nykyhetkeä suoritetaan, ja onnellisuus tai vähintään tyytyväisyys ovat riippuvaisia jostain tulevaisuuden (mahdollisesta) tapahtumasta. Sitten kun olen laihtunut viisi kiloa, sitten kun olen siivonnut kodin. Sitten kun loma alkaa, lapsi menee nukkumaan, jaksan vetää viisi leukaa. Sitten kun. 

Tunnistin vähän itseäni, valitettavasti.

Tavoitteissa sinänsä ei tietenkään ole mitään vikaa. Selkeästi määritelty tavoite konkretisoi halutun lopputuloksen ja motivoi vaikkapa lenkkeilemään kolme kertaa viikossa, kuten menneenä kesänä itse tein puolimaratonin kiilto silmissäni. (En muuten päässyt koskaan sinne puolikkaalle, mutta siitä lisää toiste.)

Ongelma onkin siinä, jos lykkää omaa onnellisuuttaan tai elämästä nauttimista sinne tavoitteen saavuttamiseen saakka. Entä jos sitä tavoitetta ei koskaan saavutakaan? Tai entä jos sen saavutettua olo ei taikaiskusta muutukaan onnellisemmaksi?

Omalla kohdallani sit ku -ajattelun (eli sitkuttelun, kuten vanhaa tuttua nimitän) määrä vaihtelee päivittäin, mutta tuntuu vuositasolla pysyvän vakiona. Ehkä se liittyy siihen, että tykkään suunnitella asioita pitkälle tulevaisuuteen, enkä ole luontaisesti erityisen spontaani. (Jos mies ehdottaa esimerkiksi sovitun ravintolan muuttamista toiseksi, olen vain hiukan kärjistäen pienoisessa kriisissä.)

Tyypillisinä sit ku -päivinä töissä on kiirettä, lapsi kiukkuaa ja arki ylipäätään ketuttaa. Sitkuttelu tuo hetkellistä lohtua: ajattelen, että kunhan nyt selviän tästä päivästä ja pääsen kaatumaan sänkyyn.

Pahempina sit ku -päivinä - onneksi harvemmin - koko elämän laatu tuntuu riippuvan jostain sellaisesti asiasta, jonka ajankohdasta tai tapahtumisesta ylipäätään en edes voi olla varma. Kuten siitä, että lapsi alkaisi nukkua yöt keskeytyksettä, ja saisin vihdoin kunnolla levätä. Tai vaikka siitä, että meillä olisi sellainen ja sellainen koti. 

Sit ku -elämän sijaan haluaisin muistaa nauttia perusarjestani mielellään ihan joka päivä. Aina ei tietenkään voi olla kivaa, on hässäkkää tai ollaan kipeinä, tai muuten vaan surkeina. Silloin on lohdullista ajatella, että kyllä tämä vielä tästä paremmaksi muuttuu. Mutta normaalien arkikiireiden keskellä haluaisin myös osata arvostaa ihan niitä perusasioita.

Muistaa työkiireiden keskellä, että mulla on todella mielenkiintoinen työ ja loistokollegat. Huonosti nukutun yönkin jälkeen ajatella, miten mahtavan mukava ja pääsääntöisesti hyväntuulinen napero meillä on, ja mitä hauskoja asioita tähän pikkulapsiaikaan myös kuuluu (eikä vain niitä rikkonaisia öitä).

Ihastella upeaa syyssäätä, ilahtua hyvästä ruoasta työpaikan ruokalassa, nauttia täysillä pienestä omasta hetkestä lehden kanssa sohvalla kun lapsi hetkeksi rauhoittuu katsomaan Pikku Kakkosta.

Arvostaa niitä muutamaa minuuttia aamulla, kun tulipalokiirettä uhmaten istun pöytään juomaan aamukahvia Hesarin kanssa. 

Paras aseeni sitkuttelua vastaan onkin yrittää ainakin kerran päivässä rauhoittua hetkeksi ja miettiä edes muutama asia, joka sillä hetkellä ilahduttaa - olivat ne sitten pieniä tai isoja juttuja. Nämä ovat asioita, joiden olemassaolon kyllä järjellä tiedän – mutta voi kun ne vain aina kiireenkin keskellä muistaisi. Se kun auttaa jaksamaan arjessa niin paljon paremmin kuin sitku-ajattelu. Tätä on onni, ja se on nyt, eikä vasta sitten kun.

Onnellista alkavaa viikkoa! <3

Kuvat mökiltä eräältä syyssunnuntailta, jonka aikana muistin poikkeuksellisen monta kertaa pysähtyä miettimään, mitä kaikkea ihanaa elämässäni onkaan.

Share

Kommentit

Elisa / @minajamorris (Ei varmistettu)

Se on just näin. Kiitti muistutuksesta! ;)

Aasara
Kunnon Mamma

:) Tässä asiassa kyllä tarvitsee aktiivista muistuttamista!

Mia K.

Meissä itsessämmehän on jo kaikki. Ei se onni tai rakkaus mihinkään "katoa"! Ne ovat meissä, mutta välillä ne asuvat hetken sivussa, ja kun pysähtyy ja keskittyy taas olevaan hetkeen, ne tulevat esiin. Ja matka jatkuu :)) 

 

Aasara
Kunnon Mamma

Ah, no se pysähtyminen onkin juuri se vaikein juttu! Onneksi välillä sentään muistaa hengähtää.

Karoliina/Candyontherun (Ei varmistettu) http://candyontherun.blogspot.fi

Hyvä teksti ja niin totta! Sitkuttelu on kyllä tuttua täälläkin! Viimeisen vuoden aikana olen koittanut aktiivisemmin päästä siitä eroon, ja pyrkiä nauttimaan juuri tästä hetkestä! Olen samaa mieltä, että tavoitteita pitää olla, mutta olisi tärkeätä myös nauttia siitä matkasta kohti tavoitteita. Usein se matka on lopulta se paras ja palkitsevin osa! :)

Aasara
Kunnon Mamma

Kiitos! Ja kiva että on kohtalotovereita. Tää on onneksi yksi niitä juttuja, joissa harjoittelu tuottaa tulosta. :) 

Intended Mum
Matkalla Perheeksi

Itsekin yritän parhaani mukaan välttää sitku-tyytyväisyyttä ja nauttia siitä mitä on nyt. Se on kamalaa, kun joistain lähipiirin ihmisistä näkee kuinka se elämä vaan valuu ohi sellaisessa omituisessa välivaiheessa. Mitään isoja päätöksiä tai muutoksia ei (uskalleta) tehdä, kun vaan odotellaan niitä parempia aikoja.

Elämä on tässä ja nyt!

Aasara
Kunnon Mamma

Niin oikein! Ja voi ei, tollainen parempien aikojen odottelu kuulostaa ihan kammottavalta, varsinkin jos pitää sivusta seurata kun joku läheinen vaan vuodesta toiseen odottelee sitä "jotain". Elämä on juurikin tässä ja nyt, eikä siitä ikinä tiedä kauan se kestää - parasta siis nauttia heti! :)

Pax
Liikehdintää

Kyllä.

Nina Enroth
Ninan verkkareissa

Sitkusta tulee tosi helposti mutku. Että ei enää edes haaveilla mistään, vaan ajatellaan, että mutku asiat on menny niin ja näin, niin tällasta tää nyt on eikä mitään oo tehtävissä. Voi pojat se on kauheeta!

Yritän myös muistaa iloita hetkessä. Eihän se ihan helppoa ole. Haaveilen just nyt töihin paluusta ja jostain älyllisesti haastavasta arkitekemisestä aikuisseurassa. Mutta sen aika koittaa joskus, öö, aikaisintaan 1,5 vuoden päästä. Aika pitkä aika sitkutella. 

Aasara
Kunnon Mamma

Hei loistava oivallus, just näin se menee! Sekä surkutteli että mutkuttelu on niin ajanhukkaa, mut miten helposti siihen aina sortuukin... 

Ja hei, niitä töitä ja haastavaa aikuistekemistä ehtii kyllä tehdä niin paljon kuin vaan ikinä jaksaa koko loppuelämän ajan. Nyt vaan keskityt mahan kasvattamiseen ja sit vauva-arkeen kaikkine ihanuuksineen (ja hetkellisine ikävyyksineen). :)

Aasara
Kunnon Mamma

*sitkuttelu ja mutkuttelu

Hitsin autocorrect! ;)

Misme (Ei varmistettu)

Tosi hyvä teksti, tunnistan itsessäni vähän liikaa samanhenkistä sitkuttelua ja ainaista tulevaisuuteen haikailua... Voi kun oppisi nauttimaan tässä ja nyt :)

Aiheesta kuudenteen - mikä kamera sulla on käytössä? Ihania kuvia!

Aasara
Kunnon Mamma

Kiitos Misme! :) Ja sanopa muuta, varsinkin kun on oikein kiireistä niin on todellakin helpompaa odottaa sitä viikonloppua tai seuraavaa kivaa juttua - vaikka oikeasti kannattaisi yrittää kaivaa se kivuus esiin just siitä hetkestä jossa kulloinkin elelee. Tätä opetellessa...

Mun kamera on kesästä asti ollut Sonyn a7, oon ollut kyllä ihan super tyytyväinen! Tällainen tumpelompikin kuvaaja kuten minä onnistuu sillä yleensä ihan hyvin. :)

Kommentoi

Ladataan...