Taaperon uudet tuulet

Kunnon Mamma

Sanotaan, että lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Se tuntuu todellakin pitävän paikkansa. Havahduin nimittäin eräänä päivänä siihen, että meidän tyttö on jo vuoden ja kahdeksan kuukautta! Salakavalasti karttuneen pienen iän lisäksi tajusin, että myös moni muu juttu on vaivihkaa muuttunut kuukausien saatossa.

Uusia kiinnostuksen kohteita on tullut ja vanhoja jäänyt pois:

Tytön uusin lempparijuttu on piirtäminen. Puuvärit ja piirustusvihko on otettava esiin joka päivä, ja me vanhemmat olemme välillä varsinaisella työleirillä piirtäessämme vuoronperään tähtiä, kissoja, koiria ja puita vaativien käskyjen mukaisesti. Tytön omat piirustukset esittävät (hänen omien sanojensa mukaan!) joka kerta "kuuta".

Uutuus on myös laulaminen - tyttö osaa kaksi tunnistettavaa kappaletta, Ihahaan ja Aa aa ankan. Tai siis osia näistä. "Ihahaa"-kohdan ja "piipaa paa paa"-kohdan. Tällä tuntuu pärjäävän yllättävän pitkälle.

Sen sijaan leikkipuistosta ja kaduilta ei enää tarvitse kerätä mukaan joka ikistä pikkukiveä. Tästä en ole yhtään pahoillani - luulin jo, että joutuisin vuosikaudet kantamaan kiviröykkiöitä taskuissani ja heittämään niitä salaa pois...

Muitakin elämää helpottaneita muutoksia on ollut:

Uusien ruokien maistaminen ja syöminen ylipäätään on, ehkä päiväkodin aloituksen ja siellä saadun muiden lasten esimerkin myötä, parantunut todella paljon. Tyttö ei ole koskaan ollut mikään maailman ennakkoluulottomin syöjä, vaan uusien ruokalajien maistamista on punnittu hartaasti, ja esimerkiksi sellaiset kammotukset kuten banaani tai tuoreet mansikat ovat jääneet kokonaan maistamatta. Siksipä yllätys oli suuri, kun taannoin sushiravintolassa hän halusikin osan annoksestani itselleen - ja söi sen!

Jo vauva-ajoilta tuttu herkku parsakaali pitää edelleen pintansa makunautintojen ykkösenä, uusista tuttavuuksista mukavimpia ovat olleet sushin lisäksi ainakin edamame-pavut ja cashew-pähkinät.

Hauskaa on myös se, että lähimpään leikkipuistoon ja lähikauppaan meno onnistuu ihan hyvin kävellen, ilman rattaita. Tosin kieltämättä kaipaan sitä rattaiden tavarakorin apua ostoksia raahatessa...

Isoimpia kehitysaskeleita on ehdottomasti ollut puheen kehitys, joka on viime aikoina siirtynyt ihan uudelle vaihteelle. Entisen harvemman tahdin sijaan uusia sanoja pulpahtelee pintaan nyt koko ajan - eilen opittiin sanat "hikka" ja "Nipa" (eli Maisa-piirretyn norsu). 

Myös muistin kehittyminen on ollut selvä muutos. Miten kaukana ovatkaan ne ajat, kun piiloon laitettu lelu unohtui sekunneissa ja huomio kiinnittyi muuhun asiaan! Nyt tyttö selvästi muistaa asioita pitkältäkin ajalta ja kyselee usein niiden ihmisten perään, jotka eivät ole paikalla. Meille onkin muodostunut kiva tapa katsella isovanhempien ja muiden läheisten kuvia puhelimesta, ja soittaa puhelimella vaikkapa työmatkalla olevalle isille. 

Välillä tuntuu ihan hassulta, että meidän vauvelista on melkein salaa kehittynyt ihan oikea lapsi! 

Share

Kommentit

Toimitus
Toimitus

Kiva kuulla näitä kehitysvaiheita. Ihana pikku touhottaja siellä teillä :)

Aasara
Kunnon Mamma

Kiitos kivasta kommentista! Pikku touhottaja onkin muuten todella osuva kuvaus tuosta meidän minityypistä - vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää... :)

Intended Mum
Matkalla Perheeksi

Samaa mieltä! Tosi kiva postaus! <3

Aasara
Kunnon Mamma

Kiitos, ihanaa kuulla <3

I love mondays

Mikähän siinä parsakaalissa oikein on, meilläkin se häviää ekana lautaselta! Tutulta kuulostaa, ja pahinta onkin melkein toi muisti. Ei voi huijata enää niin helposti.. 

Nina Enroth
Ninan verkkareissa

Meidän ahmatti taas syö melkein mitä muuta vain, mutta parsakaali ei uppoa. 

Aasara
Kunnon Mamma

Parsakaalin välttely hälle sallittakoon, kun kerran kaikki muu maistuu! :) Itse olen huokaissut helpotuksesta, että onneksi syö edes tuota parsakaalia kun ei muut terveelliset ruoat uppoa...

Aasara
Kunnon Mamma

Samaa olen ihmetellyt parsakaalin kanssa - voisi kuvitella ettei ihan se ykkösherkku olisi mutta sinne se vaan katoaa! Hyvä niin. :)

Juuri tuon huijaamisen hankaloitumista olen harmitellut minäkin, tässähän pitää vallan alkaa kehittämään omia neuvottelutaitoja että erimielisyyksistä selvitään... 

Saranda
Tyhjä ajatus

Miten hellyyttävä postaus ja etenkin tuo viimeinen viittaus: "ihan oikea lapsi" :DD Haha.

Aasara
Kunnon Mamma

Kiitos! :) Ja haha, tiedätkö, olin kirjoittamassa siihen ensin että "ihan oikea ihminen". Mutta se kuulosti vielä hassummalta - vaikka oikeastaan juuri niin ajattelen! Että on hassua, miten siitä pienestä vauvasta, joka toimi ensin vain nälän ja muiden tarpeiden ohjaamana, onkin tullut tyyppi jonka kanssa voi jutella, joka keksii vitsejä, jolla on ihan oma sisäinen elämä - siis ihminen! :D

Kommentoi