Varastettuja hetkiä

Kunnon Mamma

Kuten ehkä muistatte, olen perjantaisin hoitovapaalla lapsen kanssa kotona. Palasin kokopäiväiseltä hoitovapaalta töihin jo viime syksynä, ja siitä tuntuu olevan ikuisuus - työt ovat vieneet mennessään, päiväkotiarki viemisineen, hakemisineen, vaihtovaatteineen, lyhyine iltoineen rutinoitunut.

En oikeastaan enää kunnolla tavoita sitä hoitovapaalla olon olotilaa. Muistan siitä osia: tiskikoneen täyttöä, pöydän pyyhkimistä. Pitkiä lenkkejä rattaissa nukkuvan lapsen kanssa. Aamuja toisensa perään kun haimme naapurin kanssa isot kahvit Korkeavuorenkadun Storysta (taas yhden huonosti nukutun jälkeen) ja kärräsimme jälkikasvumme leikkipuistoon, jossa juttelimme kaikkea maan ja taivaan väliltä lasten lapioidessa hiekkaa. Iltapäivän valoa kotona, päiväuniaikaan katsottuja Netflix-sarjoja (Breaking Bad, Big Love...).  Vertaistukea ja kahvittelua ystävä-äitien kanssa milloin kenenkin luona (näin jälkikäteen ajatellen äitiysvapaani koostui ehkä 90-prosenttisesti kahvista).

Se oli sitä arkea silloin, ja tavallaan muistan sen fiiliksen, mutta samalla tuntuu siltä että se tapahtui jossain eri elämässä. Paitsi joskus perjantaisin, kun tavoitan sen tunteen taas hetkeksi. Ehkä silloin, kun tulemme leikkipuistoon juuri kun päiväkodin lapset ovat jo menneet sisään ja puisto on tyhjä. Tai kun haen kahvin mukaan lähikuppilasta eikä siellä ole ketään, koska muut ovat jo töissä. Tai kun lapsi nukahtaa päiväunille kotona, ja menen hetkeksi makailemaan sängylle, ihmettelemään keskipäivän valoa ja hiljaisuutta.

Tai tänään, kun matkustimme tytön kanssa melkein tyhjällä bussilla Espooseen ystäväni luo. Seisoin leikkipuiston vapputapahtumassa kymmenien äitien ja lasten seassa, osana joukkoa. Haahuilin hetken kaupungilla toimettomana kun lapsi nukkui rattaissa ja puhelimeni oli korjattavana. Tuntui kiireettömältä. Toisaalta siltä, että aikaa on loputtomasti, ja toisaalta siltä, ettei sillä ole väliä koska tärkeintä on se että olen juuri nyt tässä. Juttelen tytön kanssa, autan pukemaan vaatteita, puhallan ja halaan pikku harmitukset pois. Päivän suurimpina päätöksiä ehkä seuraava ruokailu tai päiväunien ajankohta (nyt vai kohta). Aika onnellista elämää.

Ihanaa, rentoa viikonloppua kaikille!

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu) http://islakahdenkesken.blogspot.fi/2016/03/you-are-perfect.html

Kauniita hetkiä olet saanut talletettua kameraan!

Kommentoi