Virheestä opittua - eli miten meillä opittiin nukkumaan lastensängyssä

Kunnon Mamma

TÄSSÄ SÄNGYSSÄ ON NUKUTTU.

Saatatte muistaa, kun maaliskuussa kirjoitin karmaisevasta virheestämme siirtää tyttö nukkumaan kovasti rakastamastaan pinnasängystään lasten sänkyyn himpun verran liian aikaisin, sekä siitä seuranneista nukuttamisrumbasta ja yöheräilyistä, joiden takia olin jo lähes epätoivon partaalla. Iso kiitos muuten kaikille tuolloiseen postaukseen vinkkinsä antaneille!

Ilokseni voin kertoa, että näistä koettelemuksista on viimein selvitty. Tyttö nukkuu (pääasiallisesti) läpi yön omassa sängyssään ja jopa nukahtaa sinne melko kiltisti, ilman että häntä tarvitsee sinne sataa kertaa palauttaa kuten vielä tuolloin taannoin. Ja jep, niitä palautuksia oli sen sata kertaa ihan kirjaimellisesti...

Miten tähän päästiin? Koska itselleni nuo muilta saadut vinkit ja vertaistuki olivat niin tärkeitä, ajattelin listata meillä toimineet konstit. Jospa niistä olisi apua muillekin!

Vinkki 1: Ajoita muutos sellaiseen hetkeen, kun elämä on muuten tasaista ja ennalta-arvattavaa.

Näin jälkikäteen ajatellen en voi käsittää, mitä ajattelin vaihtaessani tytön lastensänkyyn vain muutamia viikkoja ennen lähtöämme kahdeksi viikoksi Floridaan. Tunnetusti tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, ja niinpä taistelimme ensin muutamat viikot kotona ennen matkaa uuden sängyn kanssa, sitten matkalla aikaeron ja vaihtuvien nukkumisjärjestelyiden kanssa, ja vielä kotiin palattua pitkään aikaeron takia.

Aivan varmasti uuteen sänkyyn totuttelu olisi sujunut paljon paremmin, jos olisimme vain eläneet ihan perusarkea, eikä tyttö olisi välillä matkalla ollessamme "saanut" nukkua pinnasängyssä ja jopa meidän vanhempien välissä. Paluu arkeen oli melko karu...

Vinkki 2. Tee sängystä pesä.

Tämän hyvän idean sain siskoltani, jolla on kokemusta nukutuspuuhista kolmen lapsen edestä. Pinnasänkyyn verrattuna lastensänky on melko iso, eikä korkeiden laitojen tuomaa turvaa ole, joten pienestä uusi nukkumisjärjestely saattaa tuntua vähän kolkolta. Sänkyä pienentääksemme reunustimme sängyn ylimääräisillä tyynyillä ja peitolla. Olin ostanut jo valmiiksi sänkykatoksenkin, mutta tyttö alkoikin nukkua sängyssä ennen kuin ehdimme sitä asentaa, enkä sitten uskaltanut enää tehdä pienintäkään muutosta toimivaan järjestelyyn.

Vinkki 3. Tee sängystä ylpeyden aihe.

Tähän käytimme aika paljon aikaa. Heti alusta asti kehuimme sänkyä vähän joka käänteessä, ja tyttö tuntui olevan siitä kovin ylpeä, vaikkei aluksi siellä kunnolla nukkunutkaan. Pitkäjänteisyys kuitenkin tuotti tulosta - leikimme yhdessä pehmolelujen nukuttamista sänkyyn ja pyysimme joka toista kylään tulijaa kehaisemaan uutta sänkyä. Lopulta tyttö esittelikin sitä ihan oma-aloitteisesti kaikille vieraille...

Vinkki 4. Kyttää ovella.

Tämän vinkin toimivuus on varmaan lapsi- ja perhekohtaista. :) Me kokeilimme ihan aluksi palautustaktiikkaa, jossa jätin tytön yksin omaan huoneeseensa ja lähdin muualle asuntoon puuhailemaan omiani. (Näinhän olin tehnyt pinnasänkyaikoinakin.) Sitten palautin tytön sänkyynsä sen sata kertaa, kunnes hän lopulta suostui sinne jäämään. Tämä toimi melko hyvin: palautuskerrat kyllä vähenivät ja välillä niitä oli ehkä vain muutama illassa. Kokonaan ne eivät kuitenkaan loppuneet ja selvästi sängystä poistumisesta ja sinne palaamisesta oli tullut tytön mielestä hauska leikki.

Paljon toimivammaksi osoittautui se, että jäin tytön oven taakse kytikselle. Vilkuilin ja kuulostelin tyttöä oven raosta, ja joka kerta kun hän vääntäytyi pystyyn ja alkoi kiivetä pois sängystä, sanoin ovelta että "nyt nukutaan" tai "pää tyynyyn". Ehkä tyttöä rauhoitti tieto siitä että olen lähellä, vaikka en näkyvillä, ja yllättävän nopeasti hän lakkasi pyrkimästä pois sängystä.

Vinkki 5. Kehu!

Varsinkin alkuvaiheessa kehuimme tyttöä jokaisen omassa sängyssä hyvin nukutun yön jälkeen vuolaasti, ja vieläkin teemme sitä aina kun muistamme.

Rehellisyyden nimissä on todettava että vieläkään meillä ei nukuta täydellisesti, ja välillä nukutukseen menee aikaa - mutta useimmiten silloinkin tyttö lähinnä pyörii yksin omassa sängyssään, jutustelee itsekseen ja ehkä pyytää välillä laittamaan peittoa paremmin. Yöt menevät kuitenkin useimmiten häiriöittä, eikä tyttö oikeastaan ollenkaan pyri pois sängystä öisin. Useimpina öinä saamme siis nukuttua ihan tarpeeksi hyvin koko perhe, ja se todellakin riittää tässä vaiheessa!

Rauhallisia öitä ja levollisia iltoja,

Sara

Share

Kommentit

Anjuska
Ripaus elämäämme

Jes! Aivan mahtavaa, että lapsi on vihdoin ymmärtänyt teilläkin, että se oma sänky onkin oikeesti tosi kiva ja turvallinen paikka. Toivottavasti tämä jatkuu teillä vielä pitkään, mutta varoituksen sana... Notkahduksia ja takapakkia saattaa tulla, ja melko varmasti tuleekin, mutta sitten vain alatte toteuttamaan samaa kaavaa jolla olette nyt jo tähän pisteeseenkin päässeet, niin jo taas helpottaa! :)

Aasara
Kunnon Mamma

JES nimenomaan. :) Ja totta, takapakkiin on varmasti syytä varautua. Ja onhan meillä välillä niitä hankalampia iltoja nukutuksen suhteen... Mutta nyt ainakin tiedän että homma VOI toimia!

Kommentoi