Yhä ylös yrittää

Kunnon Mamma

Ihan aluksi HURJAN ISO KIITOS Lilyn toimitukselle Suosittelemme -leimasta, joka läpsähti blogin yläkulmaan maanantaina. Sain asiasta sähköpostia viime viikolla kesken kiireisen työpäivän, ja voi vitsit, että ilahduin! Varsinkin, kun töihin palattuani en ole ehtinyt päivittämään blogia niin usein kuin haluaisin, ja mietin jo vähän, onko blogi ylipäätään liikaa palettiini juuri nyt. Bloggausinto kuitenkin jatkuu aina vaan, joten täällä ollaan edelleen - tosin ehkä vain muutaman kerran viikossa aiemman, tiuhemman tahdin sijasta. Toivottavasti pysytte silti matkassa! :)

Sitten varsinaiseen asiaan: muistatte ehkä, että alkuvuodesta haastoin itse itseni keräämään vuoden aikana vähintään 25 eri urheilulajia. Halusin kokeilla uutta ja pitää yllä liikuntamotivaatiota mukavalla vaihtelulla, ja sitä lajien bongailu onkin tuonut - uuden lajin kokeileminen on aina jännittävää, ja rakastan sitä tunnetta, kun tulee liikuttua ihan huomaamatta

Viime tiistaina laskuri nytkähti taas pykälän eteenpäin, kun vuorossa oli laji numero 23: seinäkiipeily.

Jännitän lievästi korkeita paikkoja, joten jo pelkkä 30 metrin korkeuteen kohoavien kiipeilyseinien näkeminen aiheutti pientä heikotusta.  Ensimmäinen kiipeäminen olikin ihan älyttömän jännittävä! Tiesin, että ystävä oli tiukasti köyden päässä varmistamassa, olin helpoimmalla mahdollisella reitillä enkä lopulta edes niin kovin korkealla. Siitä huolimatta pulssi oli katossa, kädet hikosivat jännityksestä ja jouduin käyttämään kaiken keskittymiseni seuraavaan siirtoon, jotta en alkaisi panikoida.

Seuraavat kiipeämiset sujuivat onneksi jo rennommin: olin rohkeampi ja luottavaisempi, uskalsin kokeilla vaikeampia siirtoja ja ylös päästyäni laskeutua rennosti alas köyden varassa. Lopulta seinillä vierähti pari tuntia aivan hujauksessa!

Saldo: käsissä kipeät lihakset, joista useimpien olemassaolosta en ollut aiemmin edes tietoinen, loistofiilis omien pelkojen voittamisesta, uuden solmun oppiminen "käärme sukeltaa lampeen" -opastuksella, jolle aluksi naureskelin mutta joka toimi erinomaisen hyvin (kiitos, Laura! ;)).

Bonus: kiipeäminen vaati täyttä keskittymistä - hektisen työpäivän jälkeen mielessä pyörineet työasiat unohtuivat totaalisesti.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan - haluan jo nyt itse päästä uudelleen!

Salmisaaren Kiipeilyareena, Energiakatu 3, Helsinki

 

Share

Kommentit

Pax
Liikehdintää

Itselläkin on ollut kiipeilytaukoa. Käsien kipeytymistä en kaipaa (joskus ihan tosi, tosi kamalat kivut seuraavana päivänä), mutta itsensä haastamista kyllä. Tuli ikävä!

Ja onnittelut leimasta, olet sen ansainnut! :)

Aasara
Kunnon Mamma

Kiitos paljon! :)

Käsien kipeytyminen oli yllättävän intensiivistä, onneksi kuitenkin taisin välttyä ihan pahimmilta kivuilta kun ensikertalaisena en uskaltanut kauheasti revitellä. :D 

morning glory
Morning Glory

Vitsi toi olisi niin siistiä kiivetä tonne korkeuksiin, mutta mulla on vaan se ongelma etten jostain syystä pääse ylöspäin :D Oon kokeillut seinäkiipeilyä muutamankin kerran, mutta jään aina siihen alatasolle ja joko tipahdan tai en tajua miten pitää jatkaa ylös päin.. Edellisestä kerrasta on kyllä jo kauan aikaa, eli täytyypä käydä taas kokeilemassa josko se jo onnistuisi! 

Ja onnea vielä niin ansaitusta leimasta :)

Aasara
Kunnon Mamma

Kiitos paljon! :)

Ja joo, toi seinäkiipeily tuntui kyllä olevan varsinainen tekniikkalaji! Mua auttoi, kun yritin (kaverin vinkistä) ajatella, että tärkeintä on ponnistaa jaloilla ylöspäin eikä vetää itseään käsillä. Niinpä yritin sit aina löytää vaan jaloille sopivia ponnistuskohtia ja pitää käsiä "vain" tukena (kipeäksi ne siitäkin puuhasta sai). Silti tuli aina vaan vastaan kohtia, joista en päässyt eteenpäin - juuri niin kuin sanoit, en oikein tajunnut, miten olisin jatkanut. :D Suosittelen kyllä kokeilemaan vielä uudelleen, sen verran hauskaa hommaa toi oli sitten kun lähti edes vähän sujumaan!

Kommentoi