Ladataan...
Kunnon Mamma

Surautinpa tässä eräänä päivänä lempeän vihersmoothien, joka maistui (hiukan yllättäen) 11-kuukautisellekin:

2 annosta

  • 1 omena
  • 1 avokado
  • tuoretta ananasta
  • salaattia
  • 1 limen mehu
  • vettä

Jääkaapissa ei tällä kertaa ollut pinaattia tai muita tummanvihreitä, joten väristä ja mausta tuli aika mieto, omenan ja ananaksen ansiosta jopa makea. Istahdin lattialle hörppimään smoothietani ja leikkimään tytön kanssa. Hän kiinnostui kovasti juomastani, joten annoin maistiaisen omasta lasistani. Ilmeisesti oikeasta lasista juominen olikin niin huippuhauskaa, tai smoothien maku niin herkullinen, että tyttö innostui kovasti ja tuli aina leikkien välissä ottamaan lisähörppyä. 

Tuollaista paksumpaa juomaa oli selkeästi helpompaa juoda lasista kuin vettä, joten tytön mukiharjoittelut taitavatkin alkaa erilaisilla smoothieilla. Trendikäs tyyppi! (Neuvolassahan taidetaan suositella myös piimää samasta syystä.)

Share

Ladataan...
Kunnon Mamma

Viikko on vasta puolessa, mutta olen jo ehtinyt saada kolme niin ihanaa joogaelämystä, etten malta olla hehkuttamatta. Mistään erityisestä ei ole kyse, lähinnä omista fiiliksistä ja ahaa-elämyksistä (liittyen kehonhuoltoon).

Maanantain astangajoogassa lihakseni olivat viikonlopun yllätyssporttailujen jäljiltä niin kankeat, että menin suosiolla alkeistunnille tekemään lyhyempää sarjaa. Yllättäen isojen lihasten kiristelyt (erityisesti reidet ja pakarat) tuntuivatkin toimivan edukseni: pääsin monessa asanassa vähän aiempaa pidemmälle, tai sain asennon pidettyä aiempaa helpommin. Ehkä jouduin käyttämään tehokkaammin lihaslukkoja, kun nämä isommat työskentelijät olivat osittain pois pelistä? Ja kun ohjaaja vielä lempeästi auttoi muutamassa minulle hankalassa asanassa hiukan pidemmälle, olin tunnin jälkeen mahtavissa fiiliksissä!

Tiistai-iltapäivän kävelylenkillä Lauttasaaren maisemissa ystäväni kertoi tekevänsä iltaisin yin-jooga -harjoituksia nettivideoiden avulla. Yin-joogan lempeät, pitkäkestoiset venytykset ovat kuulemma omiaan rentouttamaan ja auttamaan uneen. Pakkohan sitä oli kokeilla samana iltana!

Löysin Youtubesta sopivan puolituntisen (olen aika kärsimätön kotona tehtävissä harjoituksissa...) videon, laitoin kynttilät palamaan ja rullasin maton lattialle heti tytön nukahdettua. Pakko tunnustaa, että pitkän päivän jälkeen kiusaus lösähtää sohvalle telkkarin ääreen oli todella suuri, mutta ai että miten iloinen olinkaan että uhrasin tuon puolituntisen kehonhuoltoon! "Ohjaajanani" toimi upean inspiroiva Yogi Nora, johon todella ihastuin kertaheitolla!

Eilen illalla en melkein malttanut odottaa yin-harjoitustani, jossa päätin keskittyä yläkroppaan. Videoksi valkkasin tämän puolituntisen:

Ohjaaja oli hyvä, mutta täytyy sanoa, että jäin kaipaamaan Yogi Noran aurinkoista ja energistä olemusta!

Tällä kertaa mies oli kotona ja halusi katsoa telkkaria, joten olohuonejoogahetkeni ei ollut ihan yhtä seesteinen kuin edellisenä iltana. ;) Venytykset tulivat silti todella tarpeeseen, ja niiden jälkeen oli ihanaa käydä nukkumaan. Olen kyllä vähän järkyttynyt siitä, miten jäykistynyt olenkaan! Aiemmin olen mielestäni ollut jopa luontaisesti notkea, nyt kuin rautakanki. 

Suosittelen todella, todella lämpimästi joogaa (tai ainakin jotain säännöllistä kehonhuoltoa) itseni lisäksi ihan kaikille äideille. Vauvan kanniskelusta ja muista päivittäisistä puuhista tuntuu tulevan ihan huomaamatta yllättäviä lihasjumituksia. Voin vain kuvitella, millaista jälkeä se tekee pitkällä aikavälillä. Omaan viikko-ohjelmaani nämä yin-harjoitukset pääsevät ihan varmasti!

Share

Ladataan...
Kunnon Mamma

Onnekseni en ole niin karkin perään, joten tämä Roobertin Herkun mainoskyltti Viiskulmassa ei vieläkään ole käynyt liian houkuttelevaksi.

Syömiseen ja yleiseen hyvinvointiini liittyvä asia, jonka kanssa eniten pähkäilen, on ehdottomasti herkuttelu. Herkut (tässä siis suklaa, jätski, leivokset, karkit) ovat ihania ja mielestäni kuuluvat elämään, mutta kohtuuden rajoissa. Ja siinäpä se pulma onkin! Sanoisin niin mielelläni nautiskelevani silloin tällöin, aika harvoin, rivillisen suklaata tai juuri leivotun korvapuustin muuten-niin-terveellisen (haha) ruokavalioni vastapainoksi ja sitten taas palaavani tyytyväisenä pelkän lehtikaalin ja siipikarjaproteiinin pariin seuraaviksi päiviksi, mieluimmin viikoiksi.

 

Harmillisesti oma todellisuuteni on enemmänkin kaikki-tai-ei-mitään -meininki. Rajallisen ajan totaalinen herkkulakko toimii kohdallani hyvin, on helppo kieltäytyä kaikista herkuista kun ei tarvitse edes miettiä ottaako vai eikö (jos alkaa miettiä, on ihan liian helppoa perustella itselleen, miksi ottaisi!). Mutta siis todella vain rajallisen ajan. Jos aika on pitkä, alkaa tahdonvoima väsyä ja lakon loppuaika kuluukin sitten suunnitellessa, mitä kaikkea saan syödä kunhan herkkulakko päättyy (tai jo aiemmin, jos kamelin selkä katkeaa). Järkevää!

Ilman rajoituksia taas tulee ihan liian helposti napsittua herkku siellä, toinen täällä, niin että lopulta herkuttelen (ainakin melkein) joka päivä. Millä tähän touhuun nyt saisi ryhtiä? Ihan askeesissa en halua elää, herkut kuuluvat elämään, mutta kerta viikossa olisi kyllä ihan riittävästi. Herkkupäivää olenkin kokeillut, mutta aika huonolla menestyksellä - samalla tavalla kuin totaalilakossa, tulee pitkin viikkoa mietittyä mitä sitten herkkupäivänä söisinkään ja sitten sallittuna päivänä tulee herkuteltua enemmän kuin tekisi oikeasti mielikään.

Paras yhdistelmä reilu vuosi sitten - Fit-lehti ja laskiaispulla. :D Puolustuksekseni voin vain sanoa, että olin juuri synnyttänyt!

Näitä pohtiessa tulee mieleen, että onkohan tämä mun suhde herkkuihin jotenkin ongelmallinen? :D Miksi joudun miettimään tätä näin paljon? Hyviä neuvoja kohtuulliseen herkutteluun otetaan vastaan!

PS. Instagram-tililtänikin, josta tämän postauksen kuvituskuvia kopsailin, löytyi ihan luvattoman paljon kuvia nimenomaan herkuista! Kerrankin oli oikein valinnanvaikeus, että mitäs kuvia tänne valitsisikaan... Mitään treeni- tai vihersmoothie-kuvia ei todellakaan löydy vastaavaa määrää! :D

Share

Pages