Ladataan...
Kunnon Mamma

Tänä keväänä kaupoista on saanut poikkeuksellisen hyviä ulkomaisia mansikoita. Ainakin espanjalaiset ja hollantilaiset ovat olleet oikein maukkaita ja mehukkaita. (Eivät tietenkään kotimaisten veroisia, heinäkuun satokautta odotellessa!) Tämän hetken ykkösherkkuni onkin ollut tuoreet mansikat ja turkkilainen jogurtti.

Herkkuoivalluksen minulle tarjoili äitini. Sen lisäksi olen viime aikoina tajunnut muutamia juttuja ihan itsekin. Kuten:

1. Joku muukin voi hoitaa lastani kuin minä. Tämän jo tiesinkin, noin niin kuin järjellä ja teoriassa, eikä kyse ole siitä että olisin epäillyt muiden ihmisten kykyä huolehtia jälkikasvustani. Käytännössä asiat vain ovat menneet niin, että lapsi on ollut aika vähän muilla hoidossa, ja kun kokemuksia on ollut vain vähän (vaikka hyviä!) niin hoitoon jättäminen on tuntunut aika jännittävältä. Lähiaikoina meille on kuitenkin kertynyt niin paljon niin positiivisia hoitokokemuksia - mm. yksi kokonainen päivä mummin kanssa, yksi iltahoito nukutuksineen papan kanssa, parin tunnin keikka serkkuni hoivissa - että taidan vihdoin lopettaa sen turhan jännittämisen ja alkaa nauttia siitä, että pääsen liikkumaan vähän vapaammin.

2. Pyykinpesu kannattaa keskittää yhdelle päivälle viikossa. Miksei kukaan kertonut tästä aiemmin?! Kotona ollessani on yksi kotityö ollut (määrällisesti) ehdottomasti yli muiden: pyykinpesu. Suurisotkuisen lapsen ja melkein yhtä sotkuisen äidin yhteiselossa kone on pyörinyt joka toinen päivä ja pyykinkuivausteline ehti jo vakiinnuttaa paikkansa pysyvänä sisustuselementtinä kodissamme. Muutamia viikkoja sitten kyllästyin ainaiseen pyykkirumbaan ja aloin pestä pyykkiä vain sunnuntaisin, kaikki yhdellä kertaa. (Se tosin vaati huikean 20 euron investoinnin toiseen kuivaustelineeseen, jotta kaikki vaatteet mahtuvat yhtäaikaa kuivumaan.) Ja kas, enää ei tarvitse katsella kuivuvia tekstiilejä pitkin viikkoa.

Ihanaa viikonloppua!

facebook / bloglovin / blogipolku

Share

Ladataan...
Kunnon Mamma

Kukkuu!

Tätä blogia alusta asti seuranneet ovat ehkä huomanneet, että blogin kuvitus on ottanut pikkiriikkisiä askeleita eteenpäin, hitaasti ja haparoiden, mutta kuitenkin. Aluksi kuvitin huonolaatuisilla Insta-kuvilla, sitten siirryin kuvaamaan enemmän järkkärillä, ja nykyisin kuvitan enimmäkseen järkkärikuvilla ja jonkin verran myös vähän parempilaatuisilla kännykkäkameran kuvilla (iPhone 6:n kamera on aika hyvä!).

Siinä sivussa olen ehkä oppinut ihan pikkuisen jotain kameran asetuksista ja kuvien jälkimuokkauksesta. Amatöörimaistahan jälki on edelleen, sillä olen ihan vielä ihan vihreä tässä kuvaamishommassa. Ennen tätä vuotta minulla ei ollut mitään käsitystä, mitä esimerkiksi sellaiset sanat kuin aukko, suljinaika, valovoimasuus tai vaikka polttoväli tarkoittavat - nyt alkaa olla sentään jo jotain aavistusta. Mutta matkaa hyväksi kuvaajaksi on vielä reippaasti edessäpäin, kuten kuvasta näkyy. Hehe.

Nyt pääsin kuitenkin mukaan yhteen aika kivaan juttuun! Sain nimittäin testattavakseni Tamronin uuden Megazoom-objektiivin tuotetestauksia järjestävän Smartsonin kautta. Seuraavien parin viikon ajan saan siis räpsiä blogi- ja muut kuvat tällä uudella objektiivilla. Hauskaa! Odotukseni ovat korkealla, sillä monipuolisuutta uutuusobjektiivilta ainakin löytyy: polttovälialue on huikeat 16-300 mm eli zoomaus on aika mahtavissa mittasuhteissa. Lyhin tarkennusetäisyys puolestaan on vain 39 cm, mikä on näin pitkällä putkella aika vähän. Omiin kuvaustarpeisiini lenkkeily- ja maisemakuvista aina smoothiemarjojen lähikuviin Megazoomin pitäisi taipua siis varsin hyvin. 

Testin alkajaisiksi sain tehtävän ottaa itsestäni kuvan objektiivin kanssa. Helppo homma! tuumasin, selfieitä kun on vuosien saatossa tullut otettua "muutama". Eipä sitten ollutkaan - vasta 279 ruutua myöhemmin (oikeasti!) hyväksyin viimein, että en ole A) ammattimalli, enkä myöskään B) ammattikuvaaja. Obviously. :D

Jos haluat seurata meikäläisen ja muiden testissä olevien ottamia kuvia, niitä löytyy ainakin tageilla #tamronmegazoom ja #smartson sosiaalisen median kanavista. Ja tietty seuraavien parin viikon blogipostaukset kuvitan Megazoom-objektiivilla räpsityillä kuvilla (edellisten kahden eli PT- ja raakakakku-postauksen kuvat olikin jo sillä otettu).

Kertokaa, millä välineillä te kuvaatte? Riittääkö puhelimen kamera vai onko käytössä hienommat pelit ja pensselit? Mitä ominaisuuksia erityisesti kaipaatte kameralta/objektiivilta omassa käytössänne?

Nyt hyvät vinkit jakoon, auttakaa aloittelevaa kuvaajaa mäessä. :)

facebook / bloglovin / blogipolku

Share

Ladataan...
Kunnon Mamma

Toisin kuin eräs ihana ystäväni arveli, PT ei suinkaan viittaa sanoihin pulla time. :D Tässä yhteydessä tarkoitan sillä tietenkin personal traineria, jonka kanssa kävin viime viikolla treenaamassa - ensimmäistä kertaa ikinä! Tapaaminen jopa vähän jännitti etukäteen, kun en oikein tiennyt, mitä odottaa. Mutta voi vitsit, että oli hauskaa!

Aloitimme taustojen ja tavoitteiden kartoittamisella. Siis sillä, että minä höpöttelin ummet ja lammet aiemmasta liikuntataustastani ja selittelin edellisen vuoden vähäisiä liikuntoja ja vauvaväsymystä. PT kuunteli, nyökytteli ja teki muistiinpanoja. Sitten siirryttiin nykytilanteeseen ja tavoitteisiin, ja yritin antaa mahdollisimman totuudenmukaisen kuvan alkuvuoden epämääräisistä treeneistäni. Jep, on kyllä tullut urheiltua, mutta ei kovin tavoitteellisesti eikä varsinkaan pitkäjänteisesti, vaan vähän sitä sun tätä oman fiiliksen mukaan. Nyt tuntuu, että on jo korkea aika saada hommaan jotain rotia ja myös lisänostetta. Tiedättehän, harder better faster stronger ja sitä rataa. 

Uskon, että ammattilaisen kanssa se onnistuu tuhat kertaa paremmin vain omassa hyvässä seurassani. Tietoa kyllä löytyy, mutta itsekurin ja pitkäjänteisyyden kanssa on vähän liian paljon tekemistä, jotta voisin luottaa kehittymiseni vain omalle vastuulleni. Tiedän kokemuksesta, että kesän matkojen, mökkeilyn ja muun epäsäännöllisen elämän myötä treenit jäävät helposti paitsioon ja syksyn tullen saan aloittaa taas melkein lähtötilanteesta.

Mutta ei tänä vuonna! Olin jo ennen tapaamista päättänyt, että jos yhteistyö PT:n kanssa tuntuu toimivan, olemme samalla aaltopituudella ja asiat ylipäätään loksahtelevat kohdalleen, niin sijoitan mielelläni jonkinlaiseen treenipakettiin. Ja niinhän siinä kävi, että treenaankin PT:ni kanssa koko kesän!

Luvassa on yhteistreenit kerran viikossa (jonka lisäksi yritän ehtiä käydä salilla toisenkin kerran viikossa). Koska nykyisessä elämäntilanteessani aikaa ei ole tuhlattavaksi, totesimme yhdessä että on turha lähteä hifistelemään esimerkiksi eristämällä treeneissä yksittäisiä lihasryhmiä - siihen ei nyt yksinkertaisesti ole aikaa. 

Ajankäytön kannalta ja muutenkin ehdottomasti tehokkainta on funktionaalinen treenaaminen. Siis liikkeet, joissa mahdollisimman moni lihasryhmä työskentelee yhtä aikaa. Hyvä puoli tällaisessa treenaamisessa on myös se, että kun laitteiden sijaan liikkeet tehdään vapailla painoilla (tai pelkällä kehonpainolla), voi treenin tehdä melkeinpä missä vaan. Myös siellä mökkipaikkakunnan vähemmän varustellulla salilla. Sopii minulle!

Jutustelun jälkeen ehdimme vetämään PT:n kanssa vielä pikaisen treenin. Olikin aika jännittävää treenata, kun joku vahtasi herkeämättä liikeratoja, tekniikkaa ja sitä, etten varmasti missaa yhtäkään toistoa. Omissa treeneissä kun niin saattaa joskus käydä, hmm... Pakko tunnustaa, että näyttämisen halu heräsi: minähän jaksan vetää tämän, ei tunnu missään! No kyllä tuntui, ja paljon. Ja vielä kaksi päivää sen jälkeen. En valita.

Eikä tässä vielä kaikki! Salitreenien lisäksi PT on luvannut räätälöidä minulle myös tavoitteellisen juoksuohjelman - ensimmäinen osa ohjelmaa kolahtikin jo sähköpostiini - ja sen tiimoilta on ehkä syksyllä luvassa jotain jännittävää. Siitä lisää myöhemmin!

facebook / bloglovin / blogipolku

Share

Pages