Ladataan...
Kunnon Mamma

Kun tyttö oli vielä pienempi, odotin aina innolla ja jännityksellä sitä seuraavaa kehitysaskelta. Koskahan se kääntyy ympäri? Milloin nousee pystyyn? Koska tulee ensimmäinen sana? Kuitenkin (tietenkin!) usein kävi niin, että vaikka vietin lapsen kanssa suurimman osan hänen valveillaolon tunneistaan, en useinkaan ollut se, joka sai ensimmäisenä todistaa uutta opittua taitoa...

Eräänä päivänä tytön ollessa viisikuinen lähdin lähikauppaan ostamaan maitoa. Mies tekstasi pian perään: "Tuo luumuja." Ja sitten toisen tekstarin: "Ai niin, tyttö kääntyi mahalleen."

Viime joulun aikaan anoppi oli meillä käymässä, juttelin hänen kanssaan keittiössä. Selkäni takaa, kahden metrin päästä olohuoneesta mies huudahti äkkiä innoissaan - tyttö oli ottanut ensimmäiset, horjuvat askeleensa ilman tukea.

Tammikuussa kävin pitkästä, pitkästä aikaa leffassa ystävieni kanssa. Tulin illalla kotiin, tyttö oli jo nukkumassa, mies kertoi ylpeänä tytön sanoneen ihan selvästi "että" (vettä) - sanainen arkku oli auennut ensimmäistä kertaa. 

Toisaalta monet uudet taidot ovat tulleet mukaan niin pikkuhiljaa, ettei niille ole voinut osoittaa selvää ensimmäistä kertaa tai alkukohtaa. Puolitoistavuotiaamme sanavarasto on karttunut vähän varkain, ilman, että olen kiinnittänyt huomiota siihen, koska hän ensimmäisen kerran sanoi esimerkiksi "kakku" tai "mau" (kissa). Mutta yhden sanan sain kuin sainkin kiinni juuri, kun se pulpahti pintaan!

Istuimme tytön kanssa lattialla leikkimässä, vieressä retkotti tytön rakas unipupu. Se kiinnitti tytön huomion, hän kosketti sitä kädellään ja kuiskasi aivan hiljaa "pupu". Käyttöön uusi sana ei kertalaakista jäänyt, vaan tuon ensimmäisen kerran jälkeen sitä ei kuultu lainkaan edes kysyttäessä.

Muutamaa päivää myöhemmin pupu oli kuitenkin joutunut pyykkiin ja kuivui kylppärissä rättipatterilla. Tyttö kulki ympäriinsä selvästi jotain etsiskellen ja hoki "ei nää, ei nää!".

Mitä et näe, kysyin.

"PUPU!!!" 

Rakeinen Instagram-kuva neljän kuukauden takaa kertoo kaiken oleellisen tytön ja pupun ystävyydestä.

Share

Ladataan...
Kunnon Mamma

"Sulla on nyt aika monta rautaa tulessa", totesi ystäväni tässä eräänä päivänä pari viikkoa takaperin. Oikeastaan vasta silloin havahduin siihen, että juu, onhan tässä nyt tosiaan kaikenlaista tekeillä. Yhtäaikaa, tietenkin. 

Kaiken perustana on tietenkin töiden aloitus ja se kaaokseen uuteen arkeen sopeutuminen päiväkodin viemis- ja hakemishässäköineen, kiireisine aamuineen ja ohikiitävine iltoineen.

Sitten tuli rakkaiden ystäviemme ihanaakin ihanammat häät, joissa minä pääsin kaason tehtäviin ja mies hääri bestmanina. Kunniarooleissamme tietysti järjestelimme polttareita ennen häitä ja puuhasimme puheita sekä muita pieniä järjestelytehtäviä. Kaikki huipentui viime viikonloppuna merellisissä maisemissa tanssittuun hääjuhlaan, jonka jälkeen suuntasimme jatkojen kautta miehen kanssa hotellihuoneeseen nukkumaan. Olipahan muuten ensimmäinen kerta, kun olimme kaksin yötä poissa lapsen luota. (Kieltämättä aamulla herätessä oli vähän sellainen ei ikinä, ei ikinä enää -fiilis - mutta kyllä se hauskuus oli pienen päänsäryn arvoista!)

Kirsikkana kiirekakun päällä onkin sitten muutto. Mainitsin joskus keväällä täällä bloginkin puolella, että etsimme uutta kotia, ja nyt sellainen on löytynyt. Matkaa uudelle asunnolle on vain pari sataa metriä, joten tytön päiväkoti ja muut ympyrät säilyvät samoina kuin ennenkin, mikä oli meille tärkeä juttu tässä elämäntilanteessa. Lisäksi saamme sen yhden kriittisen huoneen lisää, eli jatkossa myös me aikuiset saamme nukkua yömme makuuhuoneessa! Tällä hetkellä nimittäin majailemme olohuoneessa, kun tyttö on vallannut meidän entisen makuuhuoneemme kokonaan itselleen... 

Niin odotettu kuin uusi koti onkin, tuntuu perjantaina tapahtuva muutto vielä todella kaukaiselta ja aika stressaavalta. Meidän ja muuttoauton välissä on nimittäin tällä hetkellä vielä turhan monta pakkaamatonta muuttolaatikkoa.

Kiirettä on siis pitänyt, vaikkakin kivojen asioiden parissa: töissä on kivaa, häissä oli ihanaa, muutto on todella jees. Saisipa jostain vain ostettua lisätunteja vuorokauteen! Positiivisena tulemana on kuitenkin ainakin se, että flunssan pahin kärki tuntuu pelästyneen tiukkaa aikataulua ja kaikonneen. Kohta ehkä siis pääsisi ihan lenkillekin - jos vaan ehtisi! :D

Mitä teidän viikkoon kuuluu?

Share

Ladataan...
Kunnon Mamma

Kiitos kaikista tsemppaavista (ja osaaottavista :)) kommenteista edelliseen postaukseen! Oli todellakin oikea päätös jättää lauantain juoksu väliin, vaikka se harmitti kovasti. Lievänä alkanut flunssa kehittyi nimittäin viikonlopun aikana ihan kunnon räkätaudiksi, ja alkuviikko on mennyt niistellessä.

Onneksi olen kuitenkin ollut työkuntoinen, ja tämä onkin jo kolmas viikkoni takaisin töissä. Uusi arki päiväkotirutiineineen on siis lähtenyt meidän perheessä jo rullaamaan ihan - no, ei ehkä sujuvasti, mutta jotain sen suuntaista kuitenkin.

Tärkein oppi lyhyen matkan varrelta: aamuksi kannattaa laittaa valmiiksi kaikki mahdollinen, siis ihan kaikki. Lapsen vaatteet seuraavaksi päiväksi (myös sukat), omat työvaatteet, laukku pakattuna (myös auton avaimet), mielellään aamiainen valmiina jääkaapissa odottamassa. Edellisiltana tekeytymään laitettu tuorepuuro on osoittautunut ykkösvalinnaksi kiireisiin aamuihin. Vaikka meillä herätään edelleen aikaisin ja lapsi menee tarhaan vasta puoli yhdeksäksi, aamut vilahtavat ohi silmänräpäyksessä!

Kuten aamut, myös illat ovat käsittämättömän lyhyitä. Töiden jälkeen yhteistä aikaa lapsen kanssa on vain muutama hassu hetki. Hoitovapaan tunnista seuraavaan venyvät ja vanuvat päivät tuntuvat jo nyt todella kaukaisilta! 

Lapsellani on nyt elämä, jonka jokaisesta sekunnista minä en tiedä kaikkea. Päiväkodissa opittuja uusia juttuja, kuten kumartaminen esityksen jälkeen. Uusia tarhakavereita, jotka moikkaavat tyttöä nimeltä eteisessä (maailman suloisinta!) ja joille minä olen ensisijaisesti - ja tarkemmin ajatellen vain ja ainoastaan - tyttäreni äiti.

Hiukan itkuisen päiväkotialoituksen jälkeen sain yhtenä päivänä parhaan uutisen: tyttö oli kikatellut lounaspöydässä yhdessä samanikäisen ystävänsä kanssa. Kikatellut! Silloin tiesin, että kyllä tämä tästä lähtee sujumaan.

Share

Pages