Ladataan...
Kunnon Mamma

Remontti se vaan puksuttaa eteenpäin. Pakko tunnustaa, että joka kerta käydessäni valtavan myllerryksen alla olevassa tulevassa kodissamme, tunnen riemukkaan jännityksen alla hiukan kauhua. Urakka on nimittäin ISO. Se oli tietenkin tiedoissa jo alunperin - huonejärjestyksen vaihtamisessa, väliseinien purkamisessa ja rakentamisessaja kaikkien pintojen uusimisessa on paljon tekemistä. Silti kaiken sen näkeminen ihan konkreettisesti eikä vain paperilla tuntuu vaan joka kerta aika hurjalta!

Onneksi miehellä on sentään aiempaa kokemusta isosta remontista, joten ihan ummikkoina emme joutuneet tähän puristukseen lähtemään. (Ehkä emme olisi uskaltaneetkaan.) Eräs aiemmasta opittu asia, josta puhuimme paljonkin ennen remontin alkua, oli yllätyksiin varautuminen. Niitä kun tulisi väistämättä.

Ja niin on tullutkin - tosin onneksi ainakin vielä pienemmästä päästä. Keittiön ja makuuhuoneen välisessä seinässä (joka purettiin ja siirrettiin) piileskelikin vaakasuuntainen kantava palkki, jota ei näkynyt sitten niin missään rakennekuvassa, ei edes niissä vanhimmissa jotka meillä oli. Siellä se silti möllötti, puoli metriä katosta. Onneksi saimme lopulta vain pienellä säädöllä taiteiltua keittiöön suunnittelut täyskorkeat kaapit näppärästi tuon palkin alle.

Muut yllätykset ovatkin sitten liittyneet enemmän omaan suunnittelutyöhön. Kuten se, miten paljon päätöksiä joutuu tekemään lyhyessä ajassa ja usein vähäisellä tiedolla. Mihin kohtaan keittiötason pistorasiat laitetaan? Kumpaan suuntaan tämä ovi aukeaa? Mihin ruokapöytä tulee, jotta ruokapöydän valaisimet saadaan oikealle kohdalle? Kääk. Ei auta kuin päättää ja toivoa parasta...

Yllättävän vaikeaa on myös ollut päättää, mitä ylipäätään mitä haluaa! Näin isossa remontissa mahdollisuuksia ja siten päätöksiä on ihan valtavasti, pieniä ja isoja juttuja. Kodinhoitohuone vai pieni vierashuone? Varma valkoinen keittiö vai ihana mutta ehkä trendikäs harmaa? Kattolistat vai ei? Maalataanko ikkunalaudat kiiltävällä vai puolihimmeällä? Huh!

Niin hauskaa kuin suunnittelu onkin, olen tosi iloinen että meillä on apua materiaalivalintoihin ja moniin muihin päätöksiin. Instasta @minajamorris-tilin takaa löytyvä Elisa Manninen nimitäin suunnittelee uuden kotimme pintojen osalta, ja olen tästä aivan fiiliksissä. Elisan visuaalinen silmä natsaa aika lailla täysin omaan makuuni, joten uskon että olemme hyvissä käsissä. :) Kunhan päästään remontissa pintojen tekoon asti, tulee näistäkin näkymään kuvia täällä ihan varmasti. 

Muutkin remonttiammattilaisemme ovat osoittautuneet älyttömän osaaviksi tyypeiksi, mikä onkin ollut se neljäs ja toistaiseksi viimeinen yllätys - onneksi ihanan positiivinen sellainen! Kaikkien kuulemieni kauhutarinoiden jälkeen osaan olla tästä todella, todella onnellinen: työ on edennyt sekä ripeästi että ammattitaitoisesti. 

Remppataivalta on vielä sen verran pitkälti jäljellä, että lisää yllätyksiä - varmasti niitä ikäviäkin - lienee vielä tiedossa. Täytyy kuitenkin olla iloinen siitä, että tähänkin asti ollaan päästy sen suuremmitta kommelluksitta. Raksalla on seuraavana vuorossa kylpyhuoneen lattiavalu, ja täällä kotisohvalla puolestaan keittiökaappien ovimallin ja värin sekä keittiön työtason valinta. Hauskaa! :)

Share

Ladataan...
Kunnon Mamma

Täällä kotipuolessakin on ollut ihan mukavat kesäsäät, mutta tekee silti mieli palata vielä hetkeksi viikon takaisiin maisemiin eli Espanjan auringon alle, vaikka edes näin puhelinräpsyjen kautta.

Sää oli koko meidän lyhyen loman ajan aivan täydellinen, toisin sanoen aurinkoinen ja riittävän lämmin. Rantaelämää rakastavalle mamalle erityisen ilahduttavaa oli tällä reissulla se, että tyttökin oli nyt aivan innoissaan sekä rannalla olemisesta (hiekka, aallot, simpukat) että uimisesta.

Tähän mennessä hän ei ole ollut vesielementin suurin fani - juu, vauvauinnissa ei tullut käytyä - mutta liekö aika tehnyt tehtävänsä koska nyt hänestä kuoriutui varsinainen vesipeto. Oli ilo kuunnella omalta aurinkotuolilta käsin riemastuneita uudestaan isi!! ja haluan syvemmälleeee!! kiljahduksia kun mies ja tyttö testailivat rantavettä. Uima-altaalta pientä ei ollut saada viimeisenä päivänä pois lainkaan...

Vaikka rantaelämää rakastankin, järki tietysti pidettiin päässä auringon kanssa ja erityisesti tytön suhteen. Välttelimme rantaa ja uima-allasta niinä pahimpina UV-tunteina eli keskipäivällä ja alkuiltapäivästä - paitsi yhtenä päivänä, kun tyttö nukkui päikkärit normaalia aiemmin ja lisäksi sekoilimme vielä aikaeron (sen yhden tunnin...) kanssa ja löysimme itsemme rannalta ihan väärään aikaan. :D Varustauduimme myös hyvin: siinä missä paikalliset muksut painoivat huoletta menemään pienissä uimahousuissa, meidän pieni kalkkilaivan kapteenimme verhottiin korkeasuojakertoimellisen aurinkovoiteen lisäksi Reiman pitkähihaiseen UV-paitaan, -housuihin ja -hattuun.

Olemme muuten ostaneet oikeastaan kaikki tytön tekniset vaatteet (ulkovaatteet ja uimavarusteet) aina Reimalta. Mitoitus sattuu olemaan meidän tytölle juuri sopiva (ei liian leveä) ja laatu on vakuuttanut: kaikki haalarit ovat käytännössä edelleen uudenveroisia kovasta käytöstä huolimatta, ja uimavaatteetkin tuntuvat pysyvän hyvinä. Mitä nyt uimahousujen takapuoli nyppääntyy jonkin verran, mutta sitä ei kai oikein voi välttää, kun ottaa huomioon miten paljon sen päällä istutaan uima-altaan reunalla jalkoja polskuttelemassa... Lämmin suositus siis täältä Reiman teknisille vaatteille, niin talvi- kuin kesäkäyttöön.

Nyt toivon vielä tälle kesälle oikein kunnon helleputkea tänne meidän mökkipaikkakunnalle, jotta tuo matalaakin matalampi mökkirantamme vesi lämpenisi oikein kunnolla ja tyttö pääsisi kokemaan samanlaista uimisen iloa myös täällä. Ensi kesänä hän lienee jo niin kouliintunut uimari ettei pieni kylmyyskään enää niin haittaa. ;)

Share