Ladataan...
Kunnon Mamma

Saan juhlia tänään äitienpäivää jo kolmatta kertaa maailman parhaan pikku tyypin kanssa. Tuntuu, että useammin tulee marmatettua niistä pikkulapsiarjen huonoista puolista kuin hehkutettua hyviä (vaikka syytä olisi!). Toisaalta myös samaiseen pikkulapsiarkeen kuuluu, että asiat unohtuvat ihan älyttömän nopeasti - yli puolen vuoden takaisista tapahtumista saattaa hyvällä tuurilla valokuvista tai jonkun puheista muistaa, että ai niin oliko meillä tuollaistakin joskus...

Niinpä ajattelin juhlapäivän kunniaksi listata vaihteeksi niitä ihania juttuja: mitä asioita haluan muistaa juuri tästä hetkestä ja tuosta mahtavasta 2v 2kk naperosta.

Haluan muistaa...

Kuinka rakastat auttaa kauppakassien purkamisessa ja pihatöissä mökillä

Kuinka sanot minun isääni eli vaariasi aapiksi

Kuinka kysyt Mitä puuhaat?

Kuinka pidät mustasta makkarasta

Kuinka purat meikkilaukkuani ja haluat tietää jokaisen tavaran nimen (ja kuinka sanot Beauty Blenderiäni meikkimunaksi

Kuinka ohjeistit minua, että mökillä ei saa mennä yksin rantaan

Kuinka ilahdut aina kun näet muurahaisen (ja kuinka sanot muurahaisia muuhiksi)

Kuinka sinua huvittaa, kun joku asia on oikein oikein pieni

Kuinka yhtäkkiä liityt mukaan keskusteluun vaikka luulen, ettet kuuntele mitä me aikuiset juttelemme

Kuinka etsit kadonnutta lelua huhuilemalla sitä: pikku-karhu, missä oleeeeet?

Kuinka jäät aamulla päiväkotiin ja vilkutat iloisena HEIPPA äiti!

Kuinka sanot lippalakkia mikkamakiksi

Kuinka olet juuri nyt innostunut hoivaleikeistä ja hoidat "kipeitä" pehmoleluja väsymättä

Kuinka haluat laittaa mekon päälle jotta voit tanssia

Kuinka kuiskaat hyvää yötä äiti kun jäät omaan sänkyysi nukkumaan

Kuinka "maalasit" mökin terassia vedellä ja hoit riemukkaasti Tästä tulee upea!

Kuinka iloinen olet kun olemme koko perhe kotona yhtä aikaa

Kuinka pidät brunssilla, sushilla ja kahvilassa käymisestä

Kuinka täydellisen varma olet omasta ihanuudestasi ja listaat usein, ketkä kaikki sinua rakastavat

Kuinka kurtistat kulmiasi, mutristat suutasi ja sanot En HALUA! kun vähä-älyinen äiti ehdottaa jotain typerää

Kuinka tukkasi kihartuu niskasta

Kuinka kun erään vähän pidemmän työmatkan jälkeen olin kotiutunut keskellä yötä, sinä heräsit aamuviideltä, juoksit meidän sänkyymme hokien Missä äiti, en näe äitiä, haluaa äitin syliin ja halusit nukkua päälläni maaten

Kuinka iltaisin ennen nukkumaanmenoa kerrot hauskoja mieleesi tulevia asioita samalta päivältä tai vaikka kahden viikon takaa

Kuinka toivotat minulle noin kerran viikossa hyvää syntymäpäivää

Kuinka sanot Minä rakastan sinua äiti yleensä juuri silloin kun sitä vähiten odotan

Ihanaa äitienpäivää!

Share

Ladataan...
Kunnon Mamma

Olipas ihana vappuviikonloppu!

Juhlimme vappua tänä vuonna jo kolmatta kertaa lapsen kanssa, ja hauskaa oli jälleen huomata että ihan (no, melkein) samoista jutuista sitä haluaa ja voi pitää kiinni kuin ennen lastakin. Meille tärkeitä ja perinteisiä vappujuttuja ovat vappujuhlat ystävien kanssa, jonkinlainen brunssi sekä tietysti Ullanlinnanmäellä käynti vappupäivänä, varsinkin kun ihan tässä vieressä asumme. 

Aloitimme eilen heti tytön päikkäreiden jälkeen ystäviemme järjestämistä vappujuhlista, joissa oli paikalla ihanien ystäviemme lisäksi myös ilahduttavan paljon jälkikasvua. Hienoisen alkujännityksen jälkeen lapset innostuivat toistensa seurasta - sekä paikalla olleista kahdesta koirasta, joten vilskettä ja vilinää riitti aina siihen saakka kun kampesimme itsemme kotiin hiukkasen liian myöhään, tytön nukkumaanmenoajan jo kolkutellessa nurkan takana (villiä elämää!).

Vappupäivälle emme poikkeuksellisesti olleet tehneet tarkkoja suunnitelmia tai sopineet mitään kenenkään kanssa. Koska aamu valkeni ihanan aurinkoisena, suuntasimme heti aamukahville rantaan Mutterikahvilaan ja siitä leikkipuistoon. Kipaistuamme kotona tytön lounaspuuhissa suuntasimme jälleen ulos - tyttö alkoi päiväunille rattaissa, ja me lähdimme kohti Kaivaria. Mitään piknikiä emme tosiaan olleet sen kummemin suunnitelleet, mutta koska olimme liikkeellä kaksin (plus nukkuva lapsi rattaissa), oli helppoa kipaista nopeat piknik-eväät kahdelle kaupasta. Hurraa kauppojen vapautetut aukioloajat! Auringosta nauttiessa Kaivarin väenpaljoudessa, grillimakkaran tuoksuessa, skumppapullojen poksahdellessa ympärillä ja musiikin soidessa taustalla oli kyllä niin vappufiilis - ja kevätfiilis! Minulle kesän odotus alkaa aina vapusta.

Miten teidän vappu sujui?

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kunnon Mamma

Kuten ehkä muistatte, olen perjantaisin hoitovapaalla lapsen kanssa kotona. Palasin kokopäiväiseltä hoitovapaalta töihin jo viime syksynä, ja siitä tuntuu olevan ikuisuus - työt ovat vieneet mennessään, päiväkotiarki viemisineen, hakemisineen, vaihtovaatteineen, lyhyine iltoineen rutinoitunut.

En oikeastaan enää kunnolla tavoita sitä hoitovapaalla olon olotilaa. Muistan siitä osia: tiskikoneen täyttöä, pöydän pyyhkimistä. Pitkiä lenkkejä rattaissa nukkuvan lapsen kanssa. Aamuja toisensa perään kun haimme naapurin kanssa isot kahvit Korkeavuorenkadun Storysta (taas yhden huonosti nukutun jälkeen) ja kärräsimme jälkikasvumme leikkipuistoon, jossa juttelimme kaikkea maan ja taivaan väliltä lasten lapioidessa hiekkaa. Iltapäivän valoa kotona, päiväuniaikaan katsottuja Netflix-sarjoja (Breaking Bad, Big Love...).  Vertaistukea ja kahvittelua ystävä-äitien kanssa milloin kenenkin luona (näin jälkikäteen ajatellen äitiysvapaani koostui ehkä 90-prosenttisesti kahvista).

Se oli sitä arkea silloin, ja tavallaan muistan sen fiiliksen, mutta samalla tuntuu siltä että se tapahtui jossain eri elämässä. Paitsi joskus perjantaisin, kun tavoitan sen tunteen taas hetkeksi. Ehkä silloin, kun tulemme leikkipuistoon juuri kun päiväkodin lapset ovat jo menneet sisään ja puisto on tyhjä. Tai kun haen kahvin mukaan lähikuppilasta eikä siellä ole ketään, koska muut ovat jo töissä. Tai kun lapsi nukahtaa päiväunille kotona, ja menen hetkeksi makailemaan sängylle, ihmettelemään keskipäivän valoa ja hiljaisuutta.

Tai tänään, kun matkustimme tytön kanssa melkein tyhjällä bussilla Espooseen ystäväni luo. Seisoin leikkipuiston vapputapahtumassa kymmenien äitien ja lasten seassa, osana joukkoa. Haahuilin hetken kaupungilla toimettomana kun lapsi nukkui rattaissa ja puhelimeni oli korjattavana. Tuntui kiireettömältä. Toisaalta siltä, että aikaa on loputtomasti, ja toisaalta siltä, ettei sillä ole väliä koska tärkeintä on se että olen juuri nyt tässä. Juttelen tytön kanssa, autan pukemaan vaatteita, puhallan ja halaan pikku harmitukset pois. Päivän suurimpina päätöksiä ehkä seuraava ruokailu tai päiväunien ajankohta (nyt vai kohta). Aika onnellista elämää.

Ihanaa, rentoa viikonloppua kaikille!

Share

Pages