Ladataan...
Kunnon Mamma

Oi voi. Pari kuukautta takaperin kirjoitin, miten rutiini on olennainen osa liikunnallista elämäntapaa, erityisesti kiireen keskellä. Nyt joudun rehellisyyden nimissä tekemään pikku päivityksen tähän samaiseen asiaan liittyen: viime viikot olen nimittäin erittäin satunnaisia hiihtolenkkejä ja salikeikkoja lukuunottamatta tarponut melko syvässä mudassa niin liikuntarutiinin kuin -motivaationkin kanssa.

(Teko)syy liikkumattomuudelle ja sen mukanaan tuomille lieveilmiöille kuten huonolle syömiselle ja liian vähäiselle nukkumiselle on ollut se perinteinen: en ehdi. Välillä se on ollut kyllä ihan oikea syy: lapsen sairastelu, työmatkat ja muut pakottavat menot ovat monena päivänä aiheuttaneet sen, että minulla ei ihan oikeasti ole ollut hetkeä, jonka olisin voinut käyttää urheiluun.

Harmillisen paljon on kyllä ollut myös kiinni ihan sen treenirutiinin pettämisestä. Lenkin sijaan on tullut jäätyä sohvalle, koska en jaksa/ehtisin vain lyhyelle lenkille/ulkona sataa räntää/olen ansainnut sohva-aikaa ja jakson Fresh Meatia/Downton Abbeya. Ärsyttää, koska tiedän miten hyvä fiilis urheilusta tulisi, ja että ylläpitämällä säännöllistä liikuntaa ja järkevää syömistä olisin paljon tehokkaampi - ja varsinkin hyväntuulisempi... Kiireen niskoille on vaan vähän liian helppo sälyttää kaikkea: kuten se, että olen joutunut peruuttamaan kolme edellistä PT-tapaamista, enkä ehdi edes  vastata puhelimeen tai soittaa takaisin kun PT-ressu soittaa perään yrittäessään sopia uusia aikoja. 

Eilen sain kuitenkin tästä kaikesta tarpeekseni. Valitin jälleen kerran ystävälleni kiirettä ja treenien puuttumista, ja yhtäkkiä tuli vahvasti sellainen olo, että tämän on nyt loputtava. En voi hyvin, enkä halua viettää taas yhtä viikkoa säntäillen paikasta toiseen, liikunnan puuttumista harmitellen. Haluan ehtiä urheilla edes vähän, levätä tarpeeksi ja syödä järkevästi - yksinkertaisesti voida paremmin. Tajusinpa senkin, että ainoa ihminen, joka tämän voi saada aikaan, olen minä itse.

On tosi helppoa syytellä kiirettä ja aikatauluja siitä, että ei ehdi tai jaksa. Ja valittaa siitä jokaiselle, joka jaksaa kuunnella. Ja onhan siinä totuuttakin - elämä on kiireistä! Mutta mitään hyötyä siitä valittamisesta ei kyllä ole. Kukaan ei varmasti tule siivoamaan kalenteriani tai raahaamaan minua salille, vaikka kuinka vinkuisin. Paljon järkevämpää olisi siis lopettaa valittaminen ja oikeasti tehdä jotain asialle - tämän ilmiselvän asian sisäistämiseen tarvitsin selvästi sen pari viikkoa kaoottista elämistä ja tunkkaista oloa...

Niinpä on aika ottaa itseä niskasta kiinni, raivata kalenterista ja elämästä tilaa edes pikaisille treenituokioille, mennä aikaisemmin nukkumaan ja suunnitella syömisiä hiukan etukäteen. Ja sanoa ei joillekin niistä asioista, jotka pitävät minua liian kiireisenä - tämä on ehkä se vaikein kohta, mutta aion yrittää. 

Alkajaisiksi klikkailin itseni eilen illalla takaisin Yoogaiaan ja uudistin jäsenyyteni. Tänään vedin lenkkarit jalkaan ja kävin kahlaamassa viisi kilometriä jäisissä lätäköissä - oli hauskaa, ihan tosi! :) Niin, ja sille PT:llekin aion soittaa vielä takaisin...

Reipasta alkuviikkoa ja hyviä valintoja kaikille! :)

Share

Ladataan...
Kunnon Mamma

Viime vuoden helmikuussa asetin itselleni haasteen: vuoden aikana keräisin kokoon 25 eri urheilulajia. Ne saisivat olla minulle entuudestaan tuttuja tai täysin uusia lajeja, mutta 25 eri lajia kuitenkin. Siivousta, venyttelyä tai kauppareissua ei laskettaisi urheilulajiksi (vaikka joskus kyllä tuntuu siltä, että voisi!). Kaipasin urheilurutiiniini vaihtelua ja hauskanpitoa, treeniä, joka ei oikeastaan edes tuntuisi treeniltä vaan tulisi välillä liikuttua vähän huomaamattakin - kuten uusien lajien parissa usein käy. 

Ja kuulkaa, niin vain kävi että viimeinen eli 25. laji napsahti laskuriin vuoden toiseksi viimeisenä päivänä. Mitä opin? Ainakin sen, että haaste kannatti! Tuli kokeiltua kaikenlaista uutta, mikä olisi ehkä muuten kiireen varjolla jäänyt rutiininomaisten salikäyntien jalkoihin. Tuli urheiltua enemmän yhdessä ystävien kanssa, koska uusia tai muuten vähän omasta arkirutiinista poikkeavia juttuja nyt vaan on kivempaa tehdä yhdessä. Tuli löydettyä uusia suosikkilajeja, joiden pariin haluan palata yhä uudelleen, elvytettyä vanhoja suosikkeja  - ja toden totta urheiltua siinä sivussa vähän huomaamatta. Yleensä oli nimittäin niin hauskaa, että sitä hikoilua ei ehtinyt oikein edes huomaamaan.

Kattava lista keräillyistä lajeista löytyy blogin oikeanpuoleisesta sivupalkista, mutta halusin tehdä myös tähän postaukseen pienen koosteen siitä, mitä kaikkea tuli vuoden aikana kokeiltua - samalla tästä muodostui hauska katsaus viime vuoden urheiluihini ylipäätään! :) 

Vuoden alkupuolisko kului kotona hoitovapaata viettäessä vuoden ikäisen taaperon kanssa.  Kävely (1) kuului jokapäiväisiin rutiineihini ihan automaattisesti, lapsi nimittäin nukkui tuolloin vielä kahdet päiväunet ja jostain syystä iltapäivän päikkärit onnistuivat vain ulkona, liikkuvissa rattaissa. Muutenkin tuli käveltyä rattaiden kanssa melkein joka paikkaan, julkisia liikennevälineitä saati autoa käytin todella vähän. Näin jälkikäteen ajatellen kävely oli kyllä todella tehokasta treeniä - päivittäin vaelletut kilometrit kohottivat peruskuntoa kuin huomaamatta, eikä pieni herkuttelu näkynyt heti vyötäröllä toisin kuin nykyisin.

Olin joogannut edellissyksyn aktiivisesti, ja vielä alkuvuodesta olin täysillä joogamoodissa, käyden säännöllisesti niin  astanga- (2) kuin yin-jooga (3) -tunneillakin. Pitkähköksi venyneen tauon jälkeen reipastuin uuden vuoden kunniaksi lähtemään salille (4), ja kävinpä samaisena viikonloppuna vielä uimassakin (5) pitkästä, pitkästä aikaa - lukioaikaisessa uikkarissa! :D 

Kun viimein helmikuussa saatiin myös Etelä-Suomeen lunta, elvytin erään toisenkin uinuneen harrastuksen: hiihdon (6). Onnekseni satuin varsin pian pääsemään ammattilaishiihtäjän pitämään hiihtokouluunjossa olematonta tekniikkaani kohennettiin ennen varsinaista koitosta: vietimme nmittäin hiihtolomaa vanhempieni ja siskoni perheen kanssa Äkäslompolossa, ja siellä hiihtäminen oli päivittäisellä agendalla. Säät onneksi sattuivat kohdilleen eikä ollut liian kylmä, joten oli todella nautinnollista suihkia eteenpäin kunnon laduilla auringon paistaessa! Olimme vuokranneet muutamaksi päiväksi myös vetoahkion, jossa lapsi kulki kätevästi hiihtolenkillä mukana - tällainen vuokrataan jatkossakin kun tulee pidempiä hiihtoreissuja eteen! Hiihtämisen lisäksi ehdin kartuttaa lajilaskuria myös laskettelulla (7) muutamana päivänä. 


Maaliskuussa nappasin helpon lajipisteen ensin pyöräilystä (8) lumien sulettua ennättysnopeasti ja toisen kokeilemalla hathajoogaa (9) lähi-Moolassani, jossa kävin testaamassa myös kahvakuula-tuntia (10)

Huhtikuussa lomailimme oman perheen kesken Arabiemiraattien Ras-al-Khaimahissa. Olin päättäväisesti raahannut kotoa asti mukaan omat räpylät, maskin ja snorkkelin, joten ei oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin käydä edes ihan pikkuisen snorklaamassa (11) hotellin rannasta, jotta sain perusteltua itselleni (ja etenkin miehelle...) miksi ne oli pitänyt ottaa mukaan! :D

Kevään edetessä ja ilta-auringon alkaessa lämmittää teitä innostuin tapani mukaan taas juoksusta (12). Siitä tulikin sitten oikeastaan koko kevättä ja kesää eniten rytmittävä harrastukseni kun hiukan myöhemmin aloitin PT:n räätälöimän juoksuohjelman, joka oli ehkä parasta mitä minulle on treenirintamalla tapahtunut. 12 viikon juoksuohjelman aikana juoksukuntoni parani ihan älyttömän paljon, ja koin tosi vapauttavaksi, että sain vain juosta - joku muu oli miettinyt valmiiksi kuinka kovaa, kuinka usein ja kuinka pitkälle juoksisin. (Kaikki juoksuohjelmaan liittyvät postaukset löytyvät tunnisteella "juoksuohjelma".) Kevään ja kesän juoksut kulminoituivat lopulta Midnight-runiin, joka tapahtumana ja omana juoksusuorituksena jäi mieleeni todella positiivisena kokemuksena.


Kevät ja alkukesä olivat otollista aikaa lajipisteiden keräilylle. Toukokuussa sovin ystäväni kanssa aikaiset aamutreffit tennishallille (13) ja kesäkuussa palava haluni päästä melomaan kajakilla (14) sai minut työntymään järveen mökkirannasta eräänä kylmänä, tuulisena ja sateisena alkukesän päivänä. Pääsin myös kokeilemaan niin kick bikingia (15) kuin sauvakävelyäkin (16) eräällä työreissulla. 

Heinäkuussa matkustimme ystäviemme kanssa Kroatiaan. Matkassa oli eräs toinenkin sukeltaja, joten pinnan alle oli päästävä pitkän tauon jälkeen - siis sukeltamaan (17) lämpimään Adrianmereen. Etelän auringon alla tuli myös käytyä juoksuohjelman mukaisesti lenkillä ja joogattua muutamana aamuna, ja lisäksi vuokrakotimme pihamaalla ollut trampoliini (18) otettiin hyötykäyttöön!

Loppukesällä vietimme todella paljon aikaa mökillä, ja siellä oli mukavaa treenailla juoksulenkkien lisäksi muutenkin ulkosalla. Säiden salliessa virittelimme terassille esimerkiksi TRX:n (19). Uimavedet eivät tuntuneet oikein kunnolla lämpenevän koko kesänä, mutta otin vesilajeihin tuntumaa sentään soutelemalla (20) ja suppailemalla (21) - onnistuin tietenkin molskahtamaan laudalta mereen...!

Syyskuussa olin järjestämässä ystäväni polttareita, ja aloitusohjelmanumeroksi olimme valinneet sirkustunnin (22) Circus Helsingillä taitavien Katen ja Pasin opissa. Sirkustemppuilu oli itselleni täysin uutta ja ihan tajuttoman hauskaa! Trapetsilla taiteillessa ja trampoliinilla pomppiessa olisi helposti vierähtänyt vaikka koko päivä, keskittymistä vaativa jonglööraus sen sijaan ei oikein ollut heiniäni. ;) Myös lokakuussa oli vuorossa jotain ennen kokematonta ja jännittävää, kun selätin orastavan korkeanpaikankammoni ja kävin ystäväni kanssa seinäkiipeilemässä (23). Sen jälkeen syksyn kiireet veivät mennessään, kunnes joulukuussa muistin taas koko lajihaasteen ja kävin Merijoogassa tutustumassa ihanaiseen ilmajoogaan (24). Joulun välipäivinä vetäisin vielä vuokrakaunarit jalkaan ja kävin luistelemassa (25) Rautatientorin Jääpuistossa - ja niin vain oli 25 lajia suoritettu!

Uusista tuttavuuksista suosikeikseni muodostuivat ehdottomasti ilmajooga ja suppailu, seinäkiipeilyäkin haluan päästä kokeilemaan uudelleen. Ihan parasta vuoden aikana oli kuitenkin se ystävien kanssa yhdessä tekeminen - moni muisti lajihaasteeni ja ehdotti uusia lajeja tai pyysi mukaan kokeilemaan jotain: "saisit tästä uuden lajin listalle!". Niin monta kivaa juttua jäi vielä kokeilematta, että täytyy ehkä alkaa miettiä tällekin vuodelle jotain vastaavaa... :)

 

Share

Ladataan...
Kunnon Mamma

Vaikka liikunta on kiinteä osa elämääni, en kuitenkaan todellakaan ole niitä tyyppejä, jotka lähtevät salille tai juoksulenkille joka kerta intoa puhkuen. Itse asisassa olen pohjimmiltani varsin mukavuudenhaluinen: Netflixin katselu sohvanpohjalla kuulostaa pimeänä syysiltana minusta useimmiten houkuttelevammalta ajanvietteeltä kuin reipas iltalenkki tai salilla hikoilu.

Siitä huolimatta löydän itseni kerran toisensa jälkeen vetämästä lenkkareita jalkaan ja salikassia olalle. Miksi? Tekisi mieli sanoa, että liikkumisen ilosta ja siksi, että siitä tulee niin älyttömän hyvä fiilis. Ja tuleehan siitä! Kliseistä mutta totta, muistan koko elämäni ajalta ehkä yhden kerran, kun olen liikkumaan lähdettyäni katunut sitä. (Muistan sen ihan oikeasti, olin bodypumpissa noin vuonna 2008 ja vain totaalisen kyllästynyt koko lajiin sillä erää.)

Valitettavasti sen liikunnasta seuraavan endorfiinipöllyn ja triplaantuneen energiamäärän tiedostaminen ei kuitenkaan yksinään riitä saamaan mua ylös sohvan pohjalta. Tarvitsen siihen paljon järeämmän aseen - ja se on rutiini. Rutiinin liikuttava voima on elämässäni hämmästyttävä. Kun urheilu kuuluu elämääni, teen sen kyseenalaistamatta. Hyvää kierrettä on helppo pitää yllä eikä joka kerta tarvitse erikseen päättää lähteä liikkumaan. Sen kun lähtee vaan, vaikka ei erityisesti edes huvittaisi.

Tietenkin on myös paljon niitä hetkiä, kun oikeasti haluan lähteä liikkumaan ja oikein odotan sitä. Aurinkoisena viikonloppuaamuna reipas lenkki ulkoilmassa on ihanaa ajanvietettä! Ja usein vietettyäni pitkiä aikoja sisätiloissa, erityisesti koneen ääressä, tulee tunne, että on ihan pakko päästä haukkaamaan raitista ilmaa ja liikuttelemaan jäseniä. Liikkuessa pääkin tuulettuu ja ajatukset kirkastuvat. Mutta pimeänä syysiltana, arjen aikataulujen painaessa päälle en kuitenkaan uskalla jäädä odottelemaan, josko liikunnallinen fiilis suvaitsisi vallata tomumajani - ainakaan, jos haluan päästä liikkeelle useamman kerran viikossa.

Strategiani motivaatiovajeen kukistamiseen on simppeli:

1. Aikatauluta - 2. Lähde, älä ajattele - 3. Rutinoidu

Varsinkin kiireessä aikataulutus on ihan välttämätöntä. Jos en ole etukäteen katsonut viikon treenihetkiä valmiiksi kalenteriin, on ihan älyttömän hankalaa alkaa sumplia niitä sinne ex tempore. Siispä sunnuntai-iltana yleensä tarkistan seuraavan viikon viikko-ohjelman ohella myös vapaat slotit urheilulle. 

Kun treenit on sitten laitettu kalenteriin, niitä ei todellakaan enää kyseenalaisteta - urheilemaan vain lähdetään, sillä sipuli. Sen kummempia miettimättä. Älä ajattele, lähde vain on lempparihokemani ja -vinkkini liikuntamotivaation puutteeseen, jota auliisti ja pyytämättä jakelen.Ainakin itselleni ne juoksulenkin vaikeimmat metrit ja salitreenin raskaimmat hetket ovat ne muutamat askeleet ylös sohvalta ja ulos ovesta. Siitä kun selviää, loppu sujuu omalla painollaan. Ja kappas, kotiin palaa tuhat kertaa energisempi ja hyväntuulisempi tyyppi kuin se, joka sohvalta alunperin lähti! 

Energistä viikkoa! :)

 

Share

Pages