Ladataan...
Kunnon Mamma

Perjantai!

Oli muuten sataprosenttisen oikea päätös palata töihin tekemään 80-prosenttista työaikaa. Olen töissä maanantaista torstaihin, näin perjantaisin nautin päivän verran hoitovapaan - no, vapaudesta.

Kun lapsen kanssa ei enää vietä kaikkea aikaansa, tuntuvat nämä perjantaipäivät yhdessä todelliselta luksukselta. Aamuisin olemme hitaita, mutta pääsemme lopulta lähipuistoon. Käymme kaupassa hakemassa lounastarvikkeet, ehkä heittäydymme ihan hurjiksi ja käymme vielä pullakahveilla ennen lounasta. Ei se aina ole niin justiinsa.

 

Päiväuniaikaan istun sohvalla ja ihmettelen toimettomuutta, kurkkaan ehkä salaa pari työmeiliä.

Iltapäivällä ulkoillaan taas, tai sitten ei. Fiiliksen mukaan.

Jokaisena perjantaina töihin paluun jälkeen olen ihmetellyt, miten lokoisaa meillä onkaan kotona kaksin tytön kanssa. Ehkä se on juuri kriittisesti karttunut pieni ikä, ehkä päiväkodissa kohentuneet itsenäisen leikin taidot, ehkä asennoidun itse yhdessä olemiseen eri tavalla kun se ei ole enää itsestäänselvyys. Puuhailemme välillä omiamme, välillä yhdessä, en jaksa stressata, onko olemisemme riittävän kehittävää ja virikkeellistä. Tämän päivän tavoite on rentoutuminen.

Molemmista on ihanaa, kun saa olla toisen kanssa kotona, ilman aikatauluja ja kiirettä. Minä unohdan työasiat, tyttö saa rauhassa palautua päiväkodin huiskeista. Leppoisan päivän jälkeen edessä on vielä koko viikonloppu.

Share

Ladataan...
Kunnon Mamma

Kiitos kaikista tsemppaavista (ja osaaottavista :)) kommenteista edelliseen postaukseen! Oli todellakin oikea päätös jättää lauantain juoksu väliin, vaikka se harmitti kovasti. Lievänä alkanut flunssa kehittyi nimittäin viikonlopun aikana ihan kunnon räkätaudiksi, ja alkuviikko on mennyt niistellessä.

Onneksi olen kuitenkin ollut työkuntoinen, ja tämä onkin jo kolmas viikkoni takaisin töissä. Uusi arki päiväkotirutiineineen on siis lähtenyt meidän perheessä jo rullaamaan ihan - no, ei ehkä sujuvasti, mutta jotain sen suuntaista kuitenkin.

Tärkein oppi lyhyen matkan varrelta: aamuksi kannattaa laittaa valmiiksi kaikki mahdollinen, siis ihan kaikki. Lapsen vaatteet seuraavaksi päiväksi (myös sukat), omat työvaatteet, laukku pakattuna (myös auton avaimet), mielellään aamiainen valmiina jääkaapissa odottamassa. Edellisiltana tekeytymään laitettu tuorepuuro on osoittautunut ykkösvalinnaksi kiireisiin aamuihin. Vaikka meillä herätään edelleen aikaisin ja lapsi menee tarhaan vasta puoli yhdeksäksi, aamut vilahtavat ohi silmänräpäyksessä!

Kuten aamut, myös illat ovat käsittämättömän lyhyitä. Töiden jälkeen yhteistä aikaa lapsen kanssa on vain muutama hassu hetki. Hoitovapaan tunnista seuraavaan venyvät ja vanuvat päivät tuntuvat jo nyt todella kaukaisilta! 

Lapsellani on nyt elämä, jonka jokaisesta sekunnista minä en tiedä kaikkea. Päiväkodissa opittuja uusia juttuja, kuten kumartaminen esityksen jälkeen. Uusia tarhakavereita, jotka moikkaavat tyttöä nimeltä eteisessä (maailman suloisinta!) ja joille minä olen ensisijaisesti - ja tarkemmin ajatellen vain ja ainoastaan - tyttäreni äiti.

Hiukan itkuisen päiväkotialoituksen jälkeen sain yhtenä päivänä parhaan uutisen: tyttö oli kikatellut lounaspöydässä yhdessä samanikäisen ystävänsä kanssa. Kikatellut! Silloin tiesin, että kyllä tämä tästä lähtee sujumaan.

Share

Ladataan...
Kunnon Mamma

Päiväkodin aloitus toi tullessaan talouteemme jälleen yhden asian, jota ilman olin tähän asti onnistunut elämään: lapsen vaatteiden nimikoimisen. 

Olin ajatellut hoitaa homman vedenkestävällä tussilla vaatteiden pesulappuihin, mutta hiukkasen haastetta aiheutti tilan puute useammissa vaatekappaleissa, vaikka tytöllämme varsin lyhyt nimi onkin. Kaikissa vaatteissa kun ei ole näin käteviä nimilappuja valmiina (miksei?!):

Rukkan sadevaatteissa on superkätevät nimilaput!

Koska olen kaikkea muuta kuin käsityöihminen, ajatus ommeltavista tai edes silitettävistä nimilapuista ei houkuttanut yhtään. Onneksi sain ystävältäni loistavan vinkin näistä Tarramonsterin nimitarroista, jotka on selvästi suunniteltu meille laiskoille käsityötaidottomille vanhemmille. Nämä ovat siis lapsukaisesi nimellä varustettuja tarroja, jotka yksinkertaisesti liimataan kiinni vaatteeseen/tavaraan/kenkään sopivaan kohtaan. Oikein kiinnittettynä (kiinnityskohdan tulee olla puhdas ja sileä, esimerkiksi juuri se pesulappu) tarrojen pitäisi kestää ihan konepesua. Täydellistä!

Me päädyimme pienimpään tarravaihtoehtoon eli Mini Pilkkuun vaaleanpunaisella pohjavärillä ja turkoosilla tähtikuviolla. Sen läpimitta on vain 1,8 cm ja se mahtuu siten esimerkiksi useimpiin pesulappuihin. 

Kiitämme:

  • Runsaasti vaihtoehtoja niin koon, muodon, värien kuin kuvien suhteen
  • Vaatteiden nimikoiminen ei voisi olla helpompaa!

Moitimme:

  • Hinta on aika suolainen, 20 tarraa taisi maksaa noin 20 euroa (auts) ja nimikoitavia vaatteita ja kenkiä olisi kyllä tätä enemmän...
  • Pitkähköä toimitusaikaa: tarrojen toimitus kesti 2 viikkoa

Hinnasta ja odottelusta huolimatta olen tarroihin enemmän kuin tyytyväinen - viimeksi tänä aamuna nimikoin kiireesti lapsen kengät päiväkodin eteisessä 30 sekuntia ennen töihin lähtöä. Siis lämmin suositus kaltaisilleni kiireisille ja ei-niin-näppärille vanhemmille! ;)

Share