Ladataan...
Kunnon Mamma

Olen ollut niin iloinen siitä, että tänne eteläänkin saatiin tänä vuonna oikea talvi. Se nimittäin tarkoittaa, että olen päässyt avaamaan hiihtokauden! Tänä vuonna ei ole luvassa Lapin-reissua viime vuoden tapaan, joten on otettava ilo irti laduista täällä kotipuolessa, ja olenkin ehtinyt suksille jo muutaman kerran. Viimeksi viime sunnuntaina kävimme ystäväni kanssa kiskaisemassa pyhäaamun ratoksi kympin lenkin.

Siellä auringon valaisemassa, lumisessa metsässä sivakoidessani ehdin miettiä, miksi hiihtäminen onkaan niin mahtavaa.

Siispä seitsemän syytä rakastua murtsikkaan:

1. Tehokasta treeniä. Hiihtäminen on erinomaista kestävyysurheilua. Se kuormittaa koko kroppaa, joten on helppo saada hiki pintaan ja syke kohoamaan. Suosikkituntemukseni jokaisella hiihtolenkillä on tampata ylös jyrkkää mäkeä ja tuntea se polte reisissä ja pakaroissa... Viimeistään seuraavana päivänä tietää tehneensä!

2. ...tai leppoisaa retkeilyä. Hiihdon hyviä puolia on, että rasituksen määrää on myös helppo säädellä. Verenmaku suussa rehkimisen sijaan voi halutessaan hiihdellä hitaammin ja ottaa iisisti. Ihailla maisemia, pysähtyä taukopaikoille. 

3. Eväät. Edelliseen liittyen - pitkään hiihtolenkkiin kuuluvat aivan olennaisesti hyvät eväät tai taskuraha taukomajoja varten. Omat hiihtoherkkuni ovat ehdottomasti kaakao ja munkki. Terveellisempään pikatankkaukseen voi taskunpohjalle jemmata pähkinä-rusina -sekoitusta.

4. Luonto. Tutkitusti metsässä oleskelu vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiin, laskee stressitasoa ja alentaa verenpainetta. Olen kotoisin Kuopiosta ja hiihtänyt pienestä pitäen Puijon kauniissa maisemissa, joten olo on metsässä suorastaan kotoisa. (Pakko kertoa, että aivan Puijon vierellä lapsuuteni asuneena joskus myös hiihdimme kouluun - tämä jaksaa naurattaa helsinkiläisiä ystäviäni aina uudelleen... :)) Yksi ihanimmista jutuista hiihtämisessä onkin juuri se, että tulee liikuttua luonnossa ylipäätään: lumisessa metsässä, tunturin rinteellä tai aurinkoisella järven jäällä.

5. Kerrankin ei ole kylmä. Ärsyttävimpiä juttuja talvessa on paleleminen. Hiihtäminen on onneksi sen verran lämmittävää puuhaa, ettei lenkin aikana takuuvarmasti tarvitse hytistä. On ihanaa kerrankin oleilla talviaikaan ulkona ilman, että joutuu palelemaan!

6. Talvi on ystävä, ei vihollinen. Tänään satoi koko päivän lunta, katselin sitä toimiston ikkunasta. Lämpömittari on ollut kymmenen pakkasasteen tuntumassa tai sen alapuolella jo pitkään. Sen sijaan, että olisin kironnut mielessäni sitä, että joudun taas kaivamaan auton lumesta ja raaputtamaan sen jäästä, puhumattakaan parkkipaikan etsimisestä keskustassa lumikinosten keskellä, mietin että jes - vihdoinkin tarpeeksi lunta, että saadaan kunnon ladut! 

7. Helppoa ja halpaa. Alkuinvestoinnin jälkeen (jonkinlainen suksipaketti ja soveltuvat vaatteet) hiihtäminen on kokolailla ilmaista. Lisäksi suksille pääsee melkein mistä vain, kunhan lunta riittää - viimeksi lauantaina Kaivarinrannan Cafe Caruselin edessä tuli vastaan mies suksilla. Ihan kunnon latujakin löytyy pääkaupunkiseudulta satoja kilometrejä, esimerkiksi Oittaalta, Paloheinästä, Olarista, Leppävaarasta... Reittejä löytyy jokaiseen makuun ja jokaiselle kunnolle sopivia - hyviä vinkkejä hiihtopaikan valintaan  esimerkiksi täällä

Itse mietin vuosikausia aikuisiällä, pitäisikö ostaa sukset ja elvyttää taas hiihtoharrastus monen vuoden hiljaiselon jälkeen. Olen tosi onnellinen, että viimein viime vuonna otin härkää sarvista ja tein sen - tästä huumasta ei nimittäin ole paluuta! :)

Mahtavia murtsikkahetkiä!

 

Share

Ladataan...
Kunnon Mamma

Palaan vielä ihan hetkeksi takaisin Ylläksen lumisiin maisemiin. Haluan nimittäin jakaa erittäin positiivisen ensikokemukseni lapsenvetoahkion käytöstä hiihtolenkeillä.

Tuosta meidän yksivuotiaasta ei vielä ole hiihtäjäksi, ja tiesin että haluamme päästä ainakin välillä koko porukalla nauttimaan Äkäslompolon hyvistä latuverkostoista. Supersporttinen siskoni on aiemmin vetänyt omia lapsiaan ahkiossa hiihtäessään, ja aikoi tehdä niin nytkin. Esimerkistä innostuneena vuokrasin siis myös meille ahkion käyttöön muutamaksi päiväksi.

Alunperin ajattelin, että ahkiota vetäisi lähinnä mieheni, mutta onneksi kokeilin sitä itsekin heti ensimmäisenä päivänä. Se oli nimittäin yllättävän helppoa! Suurehkosta koostaan huolimatta ahkio ei tunnu painavalta vetää. Se kulkee hiihtäjän perässä ladulla omien suksiensa päällä melko kevyenoloisesti. Vetäjään ahkio yhdistyy jäykillä aisoilla, joten se on vakaa eikä esimerkiksi alamäessä tarvitse jännittää, tuleeko ahkio kintuille. Päinvastoin, se tuntui jopa hidastavan vauhtia alamäessä (ja ylämäessä... ;)). Oma kuntoni ei todellakaan ole mitään kärkiluokkaa, ja jaksoin silti hyvin vetää ahkiota perässäni parin tunnin hiihtolenkin ajan - ja olisi mennyt pidempäänkin!

Alaskäännettävän tuulilasin ja kiristettävän suuaukon vuoksi ahkion saa myös todella lämpimäksi. Ahkiossa itsessään on pohjalla ohut lämpöeriste, jonka päälle laitoimme lampaantaljan. Ahkion etuosan toppasimme untuvatakilla, ja lämpimiin talvivaatteisiin puettu lapsi (villakerrasto + fleecehaalari + ulkohaalari) sujautettiin vielä lämpöpussiin. Kun ensimmäisen päivän jälkeen vielä hoksasimme, että tuulilasin saa tosiaan käännettyä aivan alas asti suojaamaan viimalta, minusta vaikutti että lapsella oli ahkiossa hyvinkin lämmin.

Ihan ensikokemalla tyttö ei kuitenkaan ahkioon rakastunut. Ensimmäisenä päivänä Kesänkijärvellä vinkunut tuuli taisi päästä puraisemaan pientä inhottavasti, ja viimeiset kymmenet metrit taukomaja Kesängin Keitaalle hiihdettiin niin kovaa kuin kintuista lähti lapsen parkuessa pulkassaan. Reissun muut ahkiokokemukset olivat kuitenkin huomattavasti miellyttävämpiä. Tyttö ehkä tottui ja me osasimme suojata hänet riittävän hyvin tuulelta, sillä muilla reissuilla hän nukkui tyytyväisenä ja oli hereillä ollessaankin ihan iloinen kyytiläinen. Kolmantena hiihtopäivänä hän viihtyi ahkiossa jo niin hyvin että kuorsasi niin menomatkan, taukopysähdyksen (joimme sitten kahvit ulkosalla) kuin kotimatkankin.

Kaikenkaikkiaan voin lämpimästi suositella ahkiota! Kunnon ei tosiaan tarvitse olla huippuluokkaa että ahkiota jaksaa vetää - vaikka se siltä saattaa vaikuttaakin. Itselleni eräs mies kommentoi että "teillä taitaa olla kova kunto!" kun sivakoin ahkion kanssa. Kiva tietysti antaa sellainen mielikuva! ;)

PS. Kovimpina sesonkiaikoina ahkio kannattaa vuokrata etukäteen.

Share

Ladataan...
Kunnon Mamma

Palasimme kotiin harmaaseen Helsinkiin Lapin talvisista maisemista eilen illalla. Ylläksellä säät olivat sporttailua ajatellen mitä mainioimmat koko lomaviikkomme ajan. Pakkanen lauhtui viikonlopun rapsakammista lukemista alle kymmeneen jo sunnuntain aikana, ja auringostakin pääsimme nauttimaan useimpina päivinä. Yhtään sisäpäivää ei siis tarvinnut viettää, vaan pääsimme nauttimaan talviurheilusta täysillä! (Ja se kyllä tuntuu nyt kropassa.)

Ykköstavoitteenani oli päästä hiihtämään, hiihtämään ja hiihtämään ja se kyllä toteutui. Enimmäkseen hiihdimme tyttöä ahkiossa vetäen, joten mitään erityisen pitkiä lenkkejä ei tullut tehtyä, mutta muutaman tunnin pyrähdyksiä kuitenkin. Hyvin kulki! Edellisen viikon tekniikkaopit olivat vielä ainakin osittain mielessä ja pakkaskelillä pitokin oli oikein hyvä. Ai että oli mahtavaa sivakoida pitkin lumisia metsiä ja aurinkoisia järvenjäitä upeissa tunturimaisemissa! Kolmen hiihtopäivän aikana ehdimme käydä Kesängin jäällä, Äkäslompolo-järvellä ja sympaattisessa Navettagalleriassa, sekä huhkia ylös Tahkokurun laavulle.

Toisena haaveena oli päästä edes hetkeksi mäkeen, joten tiistaina tunturissa vinkuvaa tuulta ja tuiskua uhmaten kävimme miehen kanssa laskemassa muutaman tunnin. Näkyvyys oli aika kehno ja tuuli ylhäällä niin voimakas, että kovin nautinnollista puuhaa se ei ollut. Polte päästä uudelleen kuitenkin jäi, ja kävinkin vielä torstaina aamupäivällä rinteessä. Ja mikä fiilis! Pilvet roikkuivat matalalla, ylhäällä paistoi aurinko ja tyyntynyt tuuli puhalteli leutona.

Lumikenkäilemään ei tällä kertaa ehditty, mikä jäi kieltämättä harmittamaan. Vaikkapa puolipäiväretki Kukas-tunturin upeisiin maisemiin eväiden kera olisi ollut mahtava juttu. Ehkä sitten ensi kerralla! Onneksi sain lajilaskuriin edes sen yhden lisäyksen, eli laskettelun.

Yhteenvetona hiihtoloman sporttailut alla.

  • Sunnuntai: hiihto 2 h 
  • Maanantai: hiihto 2 h + hiihto 1,5 tuntia
  • Tiistai: laskettelu 2 h
  • Keskiviikko hiihto 2,5 h + kävely 1 h
  • Torstai: laskettelu 2 h

Näistä hommista ei pääse lomallakaan.

 

 

 

Share

Pages