Ladataan...
Kunnon Mamma

Aijai, lajihaaste oli aiemmin syksyllä jo niin hyvällä mallilla, että taisin vähän ylpistyä. Saatuani lokakuun alun seinäkiipeilyn myötä nakutettua listalle vuoden 23. liikuntalajin, tuntui koko haaste olevan jo käytännössä suoritettu. Kunnes tällä viikolla muistin jälleen koko lajihaasteen olemassaolon ja sen, että vähiin käyville vuoden viimeisille päiville pitäisi vielä mahduttaa kaksi uutta lajia.

No, tuumasta toimeen: 24. lajiksi valikoitui lopulta ilmajooga, jota olinkin halunnut kokeilla jo pitkään.

Ja voi että, ihastuin.

Lauttasaaren Merijoogan Lempeä Aerial -tunti oli kuin lääkärin määräämä: puolitoista tuntia ilman kelloa ja ilman tarkkaa tietoa siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Silkkiliinan avustuksella tehtiin lempeitä, avaavia venytyksiä, joista suosikkini oli selkää venyttävä, inversio- eli pää alaspäin tehtävä lepakko-liike (jota ystäväni kuvassa demonstroi). Liikkeiden ohessa tarjoillut ajatukset pysähtymisestä kiireen keskellä, itsensä hyväksymisestä ja oman tekemisen riittämisestä löysivät kosketuspintaa niin huomaamatta viulunkieleksi kiristyneestä kehostani kuin vähintään yhtä kireästä mielestäni. 

Muutama ajatus tuntui erityisen räätälöidyltä nykyarkeeni, joten poimin ne matkaan ja talletin visusti sisikuntaani:

Kiireen ja stressin keskellä tärkeämpää kuin uusien to do -listojen tekeminen on pysähtyä edes pieneksi hetkeksi vain hengittämään, ilman vaatimuksia ja pakkoa.

Rauhallinen hengitys kertoo hätääntyneelle mielelle, että kaikki on hyvin.

Joskus, kun kehon voi täysin laskea jonkun varaan, mielikin rauhoittuu.

Viimeisen aatoksen kuuntelin keinahdellessani piilossa silkkiliinan sisällä loppurentoutuksessa. Allekirjoitan täysin kehon ja mielen kaksisuuntaisen keskinäisen vaikutussuhteen. Siinä, missä henkinen rasitus kiristää lihakseni niin että päässä soi, toimii homma myös toiseen suuntaan. Rauhallinen, tietoinen hengitys ja rentoutuminen vähentävät ahdistusta ja selkeyttävät mieltä.

Mutta mutta - kun vaan malttaisi! Stressin tullen nimittäin mieluiten rustaisin aina vain uusia tehtävälistoja ja käyttäisin jokaisen liikenevän hetken keskeneräisten hommien edistämiseen. On vaikeaa pysähtyä ja vain olla. (Myönnettäköön, että tämänkin tunnin aikana mieleni vaelsi useamman kerran hoitamattomiin asioihin, jouluvalmisteluihin - ja Kardashianeihin. Älkää kysykö enempää.)

Vaikeudesta huolimatta aion yrittää, sillä tunnin jälkeen olo oli eteerinen. Johtui se sitten venytyksistä tai tyyntyneestä mielestä, tuntui että pitkästä aikaa pystyin taas hengittämään kunnolla. Lämmin suositus siis jokaiselle kaltaiselleni stressaajalle. :)

 

Share

Ladataan...
Kunnon Mamma

Tiedän, Helsingissä paistaa aurinko ja vihreys on räjähtänyt käsiin. Instafeedini täyttyi aamulla häikäisevän aurinkoisista kuvista ja lähestyvän kesän fiilistelystä - ja ihanaahan se onkin!

Minä kuitenkin nautin juuri nyt täysillä raukeasta sadepäivän tunnelmasta täällä mökillä. Ikkunaruutuihin ropisee vettä ja vehreys on vielä paljon vaatimattomampaa kuin etelämmässä, mutta olotila on zen. Mökillä olossa vaan on sitä jotain.

Juuri tällä hetkellä kuuntelen hiljaisuutta, istun sohvalla jalat oikosenaan ja katselen sateiselle järvelle, joka tuntuu muuttavan väriään tuon tuosta. Käden ulottuvilla on kuppi kahvia ja viipale maailman parasta leipää. Viime aikoina olen kokeilumielessä jättänyt leivän syönnin vähemmälle (toiveissa, että söisin sen sijaan enemmän jotain ravinteikkaampaa ruokaa), mutta näitä paikallisia Viipurilaisen leipomon ihanuuksia en vaan voi vastustaa. Eikä edes kahvimaidon puuttuminen nyt haittaa - muun porukan ollessa kauppareissulla sain vapaasti valita mökin mukivalikoiman kaunottaren eli Arabian Botanican.

Ja jos kaupungissa ollessa viihdyn hyvin treenivaatteissa, niin täällä mökillä vasta viihdynkin. Vaikkei ohjelmassa ollut mitään vetelehtimistä erityisempää, vetäisin aamulla jumppatrikoot ja -topin niskaan. Ja kas, olokin muuttui sen myötä niin sporttiseksi, että vetäisin spontaanisti pienen joogahetken. Myöhemmin tänään yritän päästä vielä lenkille. Ehkä.

Leppoisaa viikonloppua!

 

Share

Ladataan...
Kunnon Mamma

Viime viikon treenit olivat näköjään todella jooga- ja kehonhuoltopainotteiset.

Maanantaina olin vielä niin kipeänä viikonlopun ruokamyrkytyksestä, ettei mikään urheilu oikein tullut kysymykseen. Päädyin kuitenkin tekemään lyhyen venyttelyn, mikä olikin hyvä ajatus. Ruokamyrkytyksen sairastaminen on nimittäin todella fyysistä puuhaa (sen enempää yksityiskohtiin menemättä) ja olin aivan jumissa erityisesti selän, kylkien ja vatsalihasten alueelta.

Tiistaina sain tehdä sen aiemmin hehkuttamani astangaharjoituksen aamuauringon lämmössä. Mitä luksusta!

Keskiviikkona kävin testaamassa Sats-Elixian 21 minute body -tunnin, joka nimensä mukaisesti kesti vain parikymmentä minuuttia. Tunnilla tehtiin yksinkertaisia liikkeitä kuten hyppyjä, paikallaan juoksua ja punnerruksia HIIT-tyyliin (high intensity interval training) eli 40 sekuntia täysillä ja 20 sekuntia leppoisammin palautellen. En ole ennen tehnyt kunnollista HIIT-treeniä ja olin vähän skeptinen, voiko 20 minuutissa oikeasti saada kunnon treenin. Se olikin aika paljon itsestä kiinni - jos haluaa saada hien pintaan, ei auta löysäillä! Tsemppasinkin kunnolla ja tunnin lopussa olin aivan puhki ja jopa hiukan huonovointinen, mikä tuntui ilahduttavan ohjaajaa... ;) Lopuksi jäin vielä palauttelemaan puolen tunnin venyttelytunnille.

Torstaina ja perjantaina hyödynsin jälleen Yoogaiaa kotitreenihin: torstaina tein 45 minuutin keskivartalotreenin ja perjantain aloitin puolen tunnin flow-joogalla. Toistan ehkä itseäni, mutta olen todella tyytyväinen Yoogaiaan. Ei se voita fyysistä osallistumista jooga- tai muulle tunnille, mutta on erittäin hyvä vaihtoehto silloin, kun ei vaan ehdi lähteä kotoa minnekään.

Sunnuntaiaamuun suunnittelin kahvakuulatuntia, mutta se vaihtui viime hetkellä aikataulusyistä (piti ehtiä brunssille! First things first...) astangajoogaan kotosalla. Siitäkin sain kyllä hien pintaan ja lihakset hapoille, joten ei huono vaihtoehto ollenkaan.

Todella epätyypillisesti viime viikon treenilokissa ei näy lainkaan vihreitä Pushing prams -pallosia, jotka yleensä täyttävät viikkoni kokonaan. Olen nimittäin yrittänyt opettaa tyttöä nukkumaan ne iltapäivänkin päiväunet (jotka hän on tottunut nukkumaan liikkuvissa rattaissa) kotona emmekä siksi ole kuluttaneet Etelä-Helsingin rantaraitteja normaaliin tahtiin. Menestys on ollut vaihtelevaa ja muutamana päivänä toiset päiväunet ovat jääneet väliin kokonaan, joten ihan läpihuutojuttu tämä ei kyllä ole. Oikeastaan kaipaankin jo meidän iltapäiväisiä kärryttelyitä, on ihanaa saada raikasta ilmaa ja liikuntaa tulee kuin huomaamatta. Voipi siis olla, että ne palautuvat ohjelmistoon.

Tällä viikolla pääsenkin sitten treenailemaan etelän auringon alle! Sääennuste lupaa jopa yli kolmenkymmenen lämpötiloja, joten hiki tulee varmasti... Saa nähdä pääsenkö postailemaan reissusta, mutta ainakin Facebookia pyrin päivittämään - kiva jos seuraat sillä puolella!

PS. Idean esittää viikon treenit Heiaheian kuvalla sain muuten Viktorian blogista Oikeus hyvään oloon. Kiva ja inspiroiva, valtavirrasta poikkeava hyvänolon blogi!

Share

Pages