Ladataan...
Kunnon Mamma

Oikeastaan koko aikuisikäni olen kaihonnut omaa tuoksua. Sellaista, johon rakastuisin ehdoitta, joka ei muistuttaisi minua kenestäkään toisesta ihmisestä ja joka sopisi jokaiseen sesonkiin, vuodenaikaan, aamuun ja iltaan. Jota haluaisin käyttää vuodesta toiseen. Muutama ystäväni on siinä onnistunut: en voi välttyä ajattelemasta erästä opiskelukaveriani jos kaupungilla kulkiessani ohi häivähtää Carolina Herreran 212, tai yhtä läheistä ystävääni haistaessani jossain Ralph Laurenin Ralphin. Ihana kollegani taas on ottanut Lancômen La vie est belle -tuoksun nopeasti niin omakseen, että kerran huomasin hänen saapuneen töihin jo työpaikan tuulikaapin tuoksun perusteella.

Kymmeniä tuoksuja vuosien varrella läpi kahlattuani luulin jo löytäneeni omani, kunnes tuli raskaus ja ällötys kaikkia tuoksuja kohtaan, ja perään pikkuvauva-aika jolloin en kaivannut mitään ylimääräisiä hajusteita lähelleni huumaavaa vauvantuoksua lukuunottamatta. Näiden jälkeen se ihanaksi muistamani tuoksu ei ollutkaan enää niin ihana. Mikä pettymys!

Vuosien tuloksettoman etsiskelyn jälkeen olen kuitenkin nyt löytänyt vahvan ehdokkaan Hermès'n Un jardin sur le toit -tuoksusta, jonka mies toi minulle taannoin työmatkaltaan. Ihastuin välittömästi inspiraationsa Hermès'n Pariisin rakennuksen katolla sijaitsevasta puutarhasta inspiraationsa saaneeseen tuoksuun. Se ei ole liian tavanomainen tai helppo, vaan monivivahteinen ja mielenkiintoinen. Kevyt mutta ei liian, vihreä mutta ei liian. 

Hiukan etevämmin tuoksua kuvaavat Hermès'n omat sivut:

"Un Jardin sur le Toit is a lively, edgy novella. This perfume describes a secret garden, nestled in the heart of the city in Paris. A hanging garden, perched on the roof of the house of Hermès, at 24 faubourg Saint-Honoré. An apple tree, a pear tree, a magnolia in the Paris air, along with a few self-seeded imposters, all making up this perfume of light and pleasure, enticing and full of laughter."

Ihanainen kattopuutarha sulostuttaa nyt aamujani juuri sillä tavalla, kuin luottotuoksulta toivoinkin: joka kerta oikein odotan, että pääsen suihkimaan sitä ranteisiin suihkun jälkeen. 

Onko teillä luottotuoksua vai vaihteletteko tilanteen mukaan?

Share

Ladataan...
Kunnon Mamma

Päiväkodin aloitus toi tullessaan talouteemme jälleen yhden asian, jota ilman olin tähän asti onnistunut elämään: lapsen vaatteiden nimikoimisen. 

Olin ajatellut hoitaa homman vedenkestävällä tussilla vaatteiden pesulappuihin, mutta hiukkasen haastetta aiheutti tilan puute useammissa vaatekappaleissa, vaikka tytöllämme varsin lyhyt nimi onkin. Kaikissa vaatteissa kun ei ole näin käteviä nimilappuja valmiina (miksei?!):

Rukkan sadevaatteissa on superkätevät nimilaput!

Koska olen kaikkea muuta kuin käsityöihminen, ajatus ommeltavista tai edes silitettävistä nimilapuista ei houkuttanut yhtään. Onneksi sain ystävältäni loistavan vinkin näistä Tarramonsterin nimitarroista, jotka on selvästi suunniteltu meille laiskoille käsityötaidottomille vanhemmille. Nämä ovat siis lapsukaisesi nimellä varustettuja tarroja, jotka yksinkertaisesti liimataan kiinni vaatteeseen/tavaraan/kenkään sopivaan kohtaan. Oikein kiinnittettynä (kiinnityskohdan tulee olla puhdas ja sileä, esimerkiksi juuri se pesulappu) tarrojen pitäisi kestää ihan konepesua. Täydellistä!

Me päädyimme pienimpään tarravaihtoehtoon eli Mini Pilkkuun vaaleanpunaisella pohjavärillä ja turkoosilla tähtikuviolla. Sen läpimitta on vain 1,8 cm ja se mahtuu siten esimerkiksi useimpiin pesulappuihin. 

Kiitämme:

  • Runsaasti vaihtoehtoja niin koon, muodon, värien kuin kuvien suhteen
  • Vaatteiden nimikoiminen ei voisi olla helpompaa!

Moitimme:

  • Hinta on aika suolainen, 20 tarraa taisi maksaa noin 20 euroa (auts) ja nimikoitavia vaatteita ja kenkiä olisi kyllä tätä enemmän...
  • Pitkähköä toimitusaikaa: tarrojen toimitus kesti 2 viikkoa

Hinnasta ja odottelusta huolimatta olen tarroihin enemmän kuin tyytyväinen - viimeksi tänä aamuna nimikoin kiireesti lapsen kengät päiväkodin eteisessä 30 sekuntia ennen töihin lähtöä. Siis lämmin suositus kaltaisilleni kiireisille ja ei-niin-näppärille vanhemmille! ;)

Share

Ladataan...
Kunnon Mamma

Midnight Run on ylihuomenna! (Mistä tulikin mieleeni, että en ole vieläkään hakenut paitaani ja ajanottosiruani.) Olenko treenannut tarpeeksi? En.

Korjaus: ajallisesti kyllä olen, jopa 12 viikkoa. En vain ole treenannut tarpeeksi kovaa tarpeeksi pitkään suhteutettuna tavoitteeseeni, 5:30 min/km vauhtiin. Jep, onnistuin kyllä nappaamaan sen inhottavan, sitkeän flunssan käytännössä heti vauhtikestävyysharjoittelun alettua ja siten lyhentämään treenikauttani kaksi viikkoa melko kriittisessä vaiheessa - mutta valitettavasti myös muita syitä pyörii mielessä. Miksi en juossut niitä vapaaehtoisia neljänsiä lenkkejä viikkoon, vaikka olisin kyllä ehtinyt jos olisin yrittänyt? Vedinkö spurtit liian hitaasti? Juoksinko liian kovaa, kun piti juosta hitaasti?

Aargh. No, viimeisellä viikolla ja varsinkaan viimeisinä päivinä ei enää kuntoa parannella, joten olen suunnannut toivoni sallittuun dopingiin. Siskoni vinkkasi minulle jo taannoin punajuurimehun suotuisista vaikutuksista kestävyysurheiluun, ja viimein tällä viikolla, kun sekä Midnight Run että epätoivo kolkuttelivat jo ovella, kipaisin ensin lähikauppaan ja sitten googleen selvittelemään ihmemehun taustoja hiukan tarkemmin.

Hypetys ainakin juoksupiireissä vaikuttaa perustuvan paljolti erityisesti tähän Exeterin yliopiston tutkimukseen, jossa punajuurimehun nauttiminen ennen urheilusuoritusta paransi kestävyyttä jopa 16%. Muitakin samansuuntaisia tuloksia antavia tutkimuksia toki löytyy, ja jo aiemmissa tutkimuksissa punajuurimehun juomisen on arvioitu alentavan verenpainetta. Ilmeisesti osittain tähän liittyy myös kestävyyttä parantava vaikutus: punajuuren sisältämät nitraatit laajentavat verisuonia, mikä paitsi alentaa verenpainetta myös lisää veren virtausta. Lisäksi Exeterin yliopiston tutkimuksen mukaan nitraatit vaikuttavat myös lihaskudokseen vähentäen lihaksen tarvitseman hapen määrää suorituksen aikana. Näin ollen hapenkulutus urheilusuorituksen aikana pienenee, ja siten kestävyys paranee.

Kuulostaa hyvältä! Vaan jäitä hattuun - näitä tutkimuksia on vielä melko vähän, ja ne on tehty suhteellisen pienillä otoksilla. Löytyy myös tutkimuksia, joissa punajuurimehulla ei ole havaittu vaikutusta kestävyyteen, tai havaittu vaikutus on ollut häviävän pieni. Ja ettei menisi liian helpoksi, toisissa lähteissä runsaan nitraatinsaannin arvioidaan heikentävän veren hemoglobiinin kykyä kuljettaa happea kudoksille. Tämä maallikko alkaa olla jo päästään pyörällä!

Mutta yrittänyttä ei laiteta, parempi katsoa kuin katua, meni syteen tai saveen ja mitänäitänyton: KIPPIS!

Miltä maistuu? No, punajuurelta. Suosittelen miksaamaan vaikka omenamehuun.

Paljonko? Runner's World suosittaa puolta litraa (auts) 2,5 tuntia ennen suoritusta.

 

Share

Pages