Ladataan...
Kunnon Mamma

Tampereen puolikkaaseen on nyt kuukausi aikaa, ja juoksu kulkee ihan kivasti. Päätin alusta asti, että otan harjoittelun rennosti. Elämä on juuri nyt niin kiireistä, että liikojen treenikertojen ahtaminen viikkoon saisi koko homman takuulla epäonnistumaan. Koska treenaamiseen ei ole tällä kertaa mahdollisuutta panostaa niin kauheasti, en ole asettanut itselleni mitään aikatavoitetta - pääasia on, että pääsen maaliin! Rennommalla asenteellakin olen kuitenkin onnistunut pitämään kiinni jokaisesta kalenteriin laitetusta juoksukerrasta, eli homma tuntuu toistaiseksi toimivan.

Pohjakuntona on säännöllisen epäsäännöllistä lönköttelyä vuoden ympäri, mutta pääasiassa lyhyitä matkoja. Remppa- ja työkiireitä täyteen ahdettuihin viikkoihin olen päättänyt mahduttaa kolme puolimaratonille valmistavaa harjoituslenkkiä. Yhden lyhyen, jonka omistan vauhtiharjoituksille joko intervalleina tai tasavauhtisena tempoharjoituksena, yhden keskimittaisen ja yhden pitkän. En ole ikinä juossut puolimaratonin pituista lenkkiä, joten kieltämättä vähän jännittää! Pääasiallisena tavoitteena harjoittelussa onkin nyt saada tuntumaa niihin pidempiin lenkkeihin ja sitä kautta tietysti kasvattaa kestävyyskuntoa. Niin fyysistä kuin henkistä, muuten: huomaan, että pidemmillä lenkeillä lenkkiin kuluva aika meinaa välillä tuntua aika pitkältä vaikka askel rullaisikin kivasti...

Kasvatan kaikkien lenkkien pituutta hiukan viikkojen kuluessa niin, että pisimmillään tuo pitkä lenkki on 17 kilometrin mittainen. Siitä pitäisi sitten jaksaa pinnistää vielä neljä kilometriä pidemmälle kisapäivänä, saas nähdä miten käy. :) No, luotan että ison tapahtuman tunnelma tsemppaa jaksamaan! 

Tiedän, että lihaskuntoon olisi myös hyvä panostaa juoksun tueksi, mutta tällä kertaa se taitaa auttamatta jäädä vähemmälle. Salille en tule millään ehtimään lenkkien lisäksi, mutta yritän muistaa aina välillä heittää muutamat kyykyt ja askelkyykyt kotioloissa. Luontevimmin muistan ja ehdin tehdä sen noiden lyhyempien lenkkien yhteydessä, kun itse juoksuun ei ole mennyt kovin paljoa aikaa, ja viihdytänkin usein naapureita pienellä kyykkyshow'lla meidän sisäpihalla lenkin päätteeksi. ;)

Yksinkertaisella ja suoraviivaisella tyylillä siis mennään. Energiageelejä ajattelin kyllä testata ennen varsinaista koitosta, jotta löytyy se itselle (ja erityisesti omalle vatsalle) sopivin vaihtoehto.

Puolimaratonkonkarit, miltä tämä teistä kuulostaa? Onko näin vähäisellä harjoittelulla mahdollista selvitä puolikkaasta? :D

Kuvat keväiseltä Floridan-matkaltamme, paljasjalkajuoksu Fort Lauderdale Beachilla ja sen jälkeen pulahdus Atlanttiin oli aika täydellistä! Voin kuvitella, että tuon Tampereen puolikkaan jälkeen olen aika valmista kamaa pulahtamaan vaikka syyskuiseen Näsijärveen... 

Share

Ladataan...
Kunnon Mamma

Otsikosta huolimatta tämä ei ole remonttipostaus (niitäkin juttuja kyllä riittäisi, uskokaa pois). Mutta sen sijaan ajattelin pysytellä blogin varsinaisessa aiheessa ja kertoa, että olen lähtenyt taas tavoittelemaan sitä yhtä maalia, joka viime syksynä jäi saavuttamatta: nimittäin puolimaratonin maaliviivaa.

Muutama viikko sitten kävi niin, että aika pyytämättä ja yllättäen juoksukärpänen puraisi niin kovaa, että satunnainen hölköttely vaihtui taas suunnitelmallisemmaksi ja päätin tähdätä tuolle elämäni toistaiseksi pisimmälle juoksumatkalle taas ihan tosissaan. 

Ajoituksensa vuoksi sopivimmaksi osoittautui Tampereen puolimaraton, sattumoisin siis juuri se sama joka viimeksi jäi flunssan takia juoksematta. Mikäs sen osuvampaa! 

Syyskuun puolivälissä juostavaan puolikkaaseen on siis jäljellä vielä (tai enää) kuutisen viikkoa. Kaiken remppasäädön ja työkiireiden keskellä valmistaudun aika maltillisesti, eikä mitään aikatavoitetta ole - olen tyytyväinen, jos pääsen maaliin! :)

Onko siellä muita Tampereen puolikkaalle tulijoita? Tai vinkkejä puolikkaalle harjoitteluun?

 

Share

Ladataan...
Kunnon Mamma

 

Kuten olen ennenkin todennut, juoksu on kyllä yksi parhaita tapoja tutustua paikkoihin matkoilla. Tulee nähtyä ehkä vähän erilaista puolta kohteesta kuin muuten tulisi (puhun tietysti vain omasta puolestani mutta turisteillessani merkittävä osa nähtävyyksien katselua keskittyy paikallisiin ravintoloihin...) ja kerralla näkee paljon, kun maisemat vilistävät ohi silmien, haha.

Ennen en ollut kovinkaan reipas urheilija matkoilla, mutta nykyisin pakkaan treenikamat mukaan kokolailla poikkeuksetta. Edes varmuuden vuoksi, vaikka tietäisin että edessä on tiukasti aikataulutettu ohjelma (kuten työmatkoilla) ja todennäköisyys lenkille tai salille ehtimiselle on pieni. Olo on nimittäin vaan niiiiiin paljon freesimpi, jos matkustuksen, epäsäännöllisten ruoka-aikojen ja vähän normaalista poikkeavien ruokailutottumusten keskellä (herkuttelu nyt vaan kuuluu mun matkoihin!) ehtii hikoilla ja hengästyä edes pikaisesti.

Niinpä lenkkikamat olivat mukana myös tämän viikon Lontoon-työmatkalla, ja ilokseni viimeisenä aamuna ennätin kuin ennätinkin juoksemaan. Onnistuin ajoittamaan lenkkini vielä aika täydellisesti kahden sadekuuron väliin, joten en kastunut vaan sain nauttia raikkaasta sateenjälkeisestä ilmasta. Suuntasin tossuni muutaman minuutin matkan päässä hotellilta sijainneeseen Hyde Parkiin, jossa ei muuten olisi tullut tällä reissulla käytyä lainkaan. Se olikin leveine hiekkakäytävineen ja upeine istutuksineen mitä mainioin juoksukohde! Nautin näkymistä täysin siemauksin ja lenkki oli ohi aivan vilauksessa. Kyllä kannatti!

Aamulenkistä sain niin mahtavan latauksen koko päiväksi, että mietin niiden ottamista ohjelmaan ihan täällä koti-Suomessakin. Nyt kesän valoisina aamuina se olisi huomattavasti helpompaa kuin talven pimeydessä... Kesäloma alkaa viikon päästä, viimeistään sitten lupaan tsempata ja ottaa edes kokeilumielessä aamulenkin tai kaksi mukaan viikko-ohjelmaan.

Energistä alkavaa juhannusviikkoa kaikille! :)

Share

Pages