Ladataan...
Kunnon Mamma

Viime vuoden helmikuussa asetin itselleni haasteen: vuoden aikana keräisin kokoon 25 eri urheilulajia. Ne saisivat olla minulle entuudestaan tuttuja tai täysin uusia lajeja, mutta 25 eri lajia kuitenkin. Siivousta, venyttelyä tai kauppareissua ei laskettaisi urheilulajiksi (vaikka joskus kyllä tuntuu siltä, että voisi!). Kaipasin urheilurutiiniini vaihtelua ja hauskanpitoa, treeniä, joka ei oikeastaan edes tuntuisi treeniltä vaan tulisi välillä liikuttua vähän huomaamattakin - kuten uusien lajien parissa usein käy. 

Ja kuulkaa, niin vain kävi että viimeinen eli 25. laji napsahti laskuriin vuoden toiseksi viimeisenä päivänä. Mitä opin? Ainakin sen, että haaste kannatti! Tuli kokeiltua kaikenlaista uutta, mikä olisi ehkä muuten kiireen varjolla jäänyt rutiininomaisten salikäyntien jalkoihin. Tuli urheiltua enemmän yhdessä ystävien kanssa, koska uusia tai muuten vähän omasta arkirutiinista poikkeavia juttuja nyt vaan on kivempaa tehdä yhdessä. Tuli löydettyä uusia suosikkilajeja, joiden pariin haluan palata yhä uudelleen, elvytettyä vanhoja suosikkeja  - ja toden totta urheiltua siinä sivussa vähän huomaamatta. Yleensä oli nimittäin niin hauskaa, että sitä hikoilua ei ehtinyt oikein edes huomaamaan.

Kattava lista keräillyistä lajeista löytyy blogin oikeanpuoleisesta sivupalkista, mutta halusin tehdä myös tähän postaukseen pienen koosteen siitä, mitä kaikkea tuli vuoden aikana kokeiltua - samalla tästä muodostui hauska katsaus viime vuoden urheiluihini ylipäätään! :) 

Vuoden alkupuolisko kului kotona hoitovapaata viettäessä vuoden ikäisen taaperon kanssa.  Kävely (1) kuului jokapäiväisiin rutiineihini ihan automaattisesti, lapsi nimittäin nukkui tuolloin vielä kahdet päiväunet ja jostain syystä iltapäivän päikkärit onnistuivat vain ulkona, liikkuvissa rattaissa. Muutenkin tuli käveltyä rattaiden kanssa melkein joka paikkaan, julkisia liikennevälineitä saati autoa käytin todella vähän. Näin jälkikäteen ajatellen kävely oli kyllä todella tehokasta treeniä - päivittäin vaelletut kilometrit kohottivat peruskuntoa kuin huomaamatta, eikä pieni herkuttelu näkynyt heti vyötäröllä toisin kuin nykyisin.

Olin joogannut edellissyksyn aktiivisesti, ja vielä alkuvuodesta olin täysillä joogamoodissa, käyden säännöllisesti niin  astanga- (2) kuin yin-jooga (3) -tunneillakin. Pitkähköksi venyneen tauon jälkeen reipastuin uuden vuoden kunniaksi lähtemään salille (4), ja kävinpä samaisena viikonloppuna vielä uimassakin (5) pitkästä, pitkästä aikaa - lukioaikaisessa uikkarissa! :D 

Kun viimein helmikuussa saatiin myös Etelä-Suomeen lunta, elvytin erään toisenkin uinuneen harrastuksen: hiihdon (6). Onnekseni satuin varsin pian pääsemään ammattilaishiihtäjän pitämään hiihtokouluunjossa olematonta tekniikkaani kohennettiin ennen varsinaista koitosta: vietimme nmittäin hiihtolomaa vanhempieni ja siskoni perheen kanssa Äkäslompolossa, ja siellä hiihtäminen oli päivittäisellä agendalla. Säät onneksi sattuivat kohdilleen eikä ollut liian kylmä, joten oli todella nautinnollista suihkia eteenpäin kunnon laduilla auringon paistaessa! Olimme vuokranneet muutamaksi päiväksi myös vetoahkion, jossa lapsi kulki kätevästi hiihtolenkillä mukana - tällainen vuokrataan jatkossakin kun tulee pidempiä hiihtoreissuja eteen! Hiihtämisen lisäksi ehdin kartuttaa lajilaskuria myös laskettelulla (7) muutamana päivänä. 


Maaliskuussa nappasin helpon lajipisteen ensin pyöräilystä (8) lumien sulettua ennättysnopeasti ja toisen kokeilemalla hathajoogaa (9) lähi-Moolassani, jossa kävin testaamassa myös kahvakuula-tuntia (10)

Huhtikuussa lomailimme oman perheen kesken Arabiemiraattien Ras-al-Khaimahissa. Olin päättäväisesti raahannut kotoa asti mukaan omat räpylät, maskin ja snorkkelin, joten ei oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin käydä edes ihan pikkuisen snorklaamassa (11) hotellin rannasta, jotta sain perusteltua itselleni (ja etenkin miehelle...) miksi ne oli pitänyt ottaa mukaan! :D

Kevään edetessä ja ilta-auringon alkaessa lämmittää teitä innostuin tapani mukaan taas juoksusta (12). Siitä tulikin sitten oikeastaan koko kevättä ja kesää eniten rytmittävä harrastukseni kun hiukan myöhemmin aloitin PT:n räätälöimän juoksuohjelman, joka oli ehkä parasta mitä minulle on treenirintamalla tapahtunut. 12 viikon juoksuohjelman aikana juoksukuntoni parani ihan älyttömän paljon, ja koin tosi vapauttavaksi, että sain vain juosta - joku muu oli miettinyt valmiiksi kuinka kovaa, kuinka usein ja kuinka pitkälle juoksisin. (Kaikki juoksuohjelmaan liittyvät postaukset löytyvät tunnisteella "juoksuohjelma".) Kevään ja kesän juoksut kulminoituivat lopulta Midnight-runiin, joka tapahtumana ja omana juoksusuorituksena jäi mieleeni todella positiivisena kokemuksena.


Kevät ja alkukesä olivat otollista aikaa lajipisteiden keräilylle. Toukokuussa sovin ystäväni kanssa aikaiset aamutreffit tennishallille (13) ja kesäkuussa palava haluni päästä melomaan kajakilla (14) sai minut työntymään järveen mökkirannasta eräänä kylmänä, tuulisena ja sateisena alkukesän päivänä. Pääsin myös kokeilemaan niin kick bikingia (15) kuin sauvakävelyäkin (16) eräällä työreissulla. 

Heinäkuussa matkustimme ystäviemme kanssa Kroatiaan. Matkassa oli eräs toinenkin sukeltaja, joten pinnan alle oli päästävä pitkän tauon jälkeen - siis sukeltamaan (17) lämpimään Adrianmereen. Etelän auringon alla tuli myös käytyä juoksuohjelman mukaisesti lenkillä ja joogattua muutamana aamuna, ja lisäksi vuokrakotimme pihamaalla ollut trampoliini (18) otettiin hyötykäyttöön!

Loppukesällä vietimme todella paljon aikaa mökillä, ja siellä oli mukavaa treenailla juoksulenkkien lisäksi muutenkin ulkosalla. Säiden salliessa virittelimme terassille esimerkiksi TRX:n (19). Uimavedet eivät tuntuneet oikein kunnolla lämpenevän koko kesänä, mutta otin vesilajeihin tuntumaa sentään soutelemalla (20) ja suppailemalla (21) - onnistuin tietenkin molskahtamaan laudalta mereen...!

Syyskuussa olin järjestämässä ystäväni polttareita, ja aloitusohjelmanumeroksi olimme valinneet sirkustunnin (22) Circus Helsingillä taitavien Katen ja Pasin opissa. Sirkustemppuilu oli itselleni täysin uutta ja ihan tajuttoman hauskaa! Trapetsilla taiteillessa ja trampoliinilla pomppiessa olisi helposti vierähtänyt vaikka koko päivä, keskittymistä vaativa jonglööraus sen sijaan ei oikein ollut heiniäni. ;) Myös lokakuussa oli vuorossa jotain ennen kokematonta ja jännittävää, kun selätin orastavan korkeanpaikankammoni ja kävin ystäväni kanssa seinäkiipeilemässä (23). Sen jälkeen syksyn kiireet veivät mennessään, kunnes joulukuussa muistin taas koko lajihaasteen ja kävin Merijoogassa tutustumassa ihanaiseen ilmajoogaan (24). Joulun välipäivinä vetäisin vielä vuokrakaunarit jalkaan ja kävin luistelemassa (25) Rautatientorin Jääpuistossa - ja niin vain oli 25 lajia suoritettu!

Uusista tuttavuuksista suosikeikseni muodostuivat ehdottomasti ilmajooga ja suppailu, seinäkiipeilyäkin haluan päästä kokeilemaan uudelleen. Ihan parasta vuoden aikana oli kuitenkin se ystävien kanssa yhdessä tekeminen - moni muisti lajihaasteeni ja ehdotti uusia lajeja tai pyysi mukaan kokeilemaan jotain: "saisit tästä uuden lajin listalle!". Niin monta kivaa juttua jäi vielä kokeilematta, että täytyy ehkä alkaa miettiä tällekin vuodelle jotain vastaavaa... :)

 

Share

Ladataan...
Kunnon Mamma

Aijai, lajihaaste oli aiemmin syksyllä jo niin hyvällä mallilla, että taisin vähän ylpistyä. Saatuani lokakuun alun seinäkiipeilyn myötä nakutettua listalle vuoden 23. liikuntalajin, tuntui koko haaste olevan jo käytännössä suoritettu. Kunnes tällä viikolla muistin jälleen koko lajihaasteen olemassaolon ja sen, että vähiin käyville vuoden viimeisille päiville pitäisi vielä mahduttaa kaksi uutta lajia.

No, tuumasta toimeen: 24. lajiksi valikoitui lopulta ilmajooga, jota olinkin halunnut kokeilla jo pitkään.

Ja voi että, ihastuin.

Lauttasaaren Merijoogan Lempeä Aerial -tunti oli kuin lääkärin määräämä: puolitoista tuntia ilman kelloa ja ilman tarkkaa tietoa siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Silkkiliinan avustuksella tehtiin lempeitä, avaavia venytyksiä, joista suosikkini oli selkää venyttävä, inversio- eli pää alaspäin tehtävä lepakko-liike (jota ystäväni kuvassa demonstroi). Liikkeiden ohessa tarjoillut ajatukset pysähtymisestä kiireen keskellä, itsensä hyväksymisestä ja oman tekemisen riittämisestä löysivät kosketuspintaa niin huomaamatta viulunkieleksi kiristyneestä kehostani kuin vähintään yhtä kireästä mielestäni. 

Muutama ajatus tuntui erityisen räätälöidyltä nykyarkeeni, joten poimin ne matkaan ja talletin visusti sisikuntaani:

Kiireen ja stressin keskellä tärkeämpää kuin uusien to do -listojen tekeminen on pysähtyä edes pieneksi hetkeksi vain hengittämään, ilman vaatimuksia ja pakkoa.

Rauhallinen hengitys kertoo hätääntyneelle mielelle, että kaikki on hyvin.

Joskus, kun kehon voi täysin laskea jonkun varaan, mielikin rauhoittuu.

Viimeisen aatoksen kuuntelin keinahdellessani piilossa silkkiliinan sisällä loppurentoutuksessa. Allekirjoitan täysin kehon ja mielen kaksisuuntaisen keskinäisen vaikutussuhteen. Siinä, missä henkinen rasitus kiristää lihakseni niin että päässä soi, toimii homma myös toiseen suuntaan. Rauhallinen, tietoinen hengitys ja rentoutuminen vähentävät ahdistusta ja selkeyttävät mieltä.

Mutta mutta - kun vaan malttaisi! Stressin tullen nimittäin mieluiten rustaisin aina vain uusia tehtävälistoja ja käyttäisin jokaisen liikenevän hetken keskeneräisten hommien edistämiseen. On vaikeaa pysähtyä ja vain olla. (Myönnettäköön, että tämänkin tunnin aikana mieleni vaelsi useamman kerran hoitamattomiin asioihin, jouluvalmisteluihin - ja Kardashianeihin. Älkää kysykö enempää.)

Vaikeudesta huolimatta aion yrittää, sillä tunnin jälkeen olo oli eteerinen. Johtui se sitten venytyksistä tai tyyntyneestä mielestä, tuntui että pitkästä aikaa pystyin taas hengittämään kunnolla. Lämmin suositus siis jokaiselle kaltaiselleni stressaajalle. :)

 

Share

Ladataan...
Kunnon Mamma

Ihan aluksi HURJAN ISO KIITOS Lilyn toimitukselle Suosittelemme -leimasta, joka läpsähti blogin yläkulmaan maanantaina. Sain asiasta sähköpostia viime viikolla kesken kiireisen työpäivän, ja voi vitsit, että ilahduin! Varsinkin, kun töihin palattuani en ole ehtinyt päivittämään blogia niin usein kuin haluaisin, ja mietin jo vähän, onko blogi ylipäätään liikaa palettiini juuri nyt. Bloggausinto kuitenkin jatkuu aina vaan, joten täällä ollaan edelleen - tosin ehkä vain muutaman kerran viikossa aiemman, tiuhemman tahdin sijasta. Toivottavasti pysytte silti matkassa! :)

Sitten varsinaiseen asiaan: muistatte ehkä, että alkuvuodesta haastoin itse itseni keräämään vuoden aikana vähintään 25 eri urheilulajia. Halusin kokeilla uutta ja pitää yllä liikuntamotivaatiota mukavalla vaihtelulla, ja sitä lajien bongailu onkin tuonut - uuden lajin kokeileminen on aina jännittävää, ja rakastan sitä tunnetta, kun tulee liikuttua ihan huomaamatta

Viime tiistaina laskuri nytkähti taas pykälän eteenpäin, kun vuorossa oli laji numero 23: seinäkiipeily.

Jännitän lievästi korkeita paikkoja, joten jo pelkkä 30 metrin korkeuteen kohoavien kiipeilyseinien näkeminen aiheutti pientä heikotusta.  Ensimmäinen kiipeäminen olikin ihan älyttömän jännittävä! Tiesin, että ystävä oli tiukasti köyden päässä varmistamassa, olin helpoimmalla mahdollisella reitillä enkä lopulta edes niin kovin korkealla. Siitä huolimatta pulssi oli katossa, kädet hikosivat jännityksestä ja jouduin käyttämään kaiken keskittymiseni seuraavaan siirtoon, jotta en alkaisi panikoida.

Seuraavat kiipeämiset sujuivat onneksi jo rennommin: olin rohkeampi ja luottavaisempi, uskalsin kokeilla vaikeampia siirtoja ja ylös päästyäni laskeutua rennosti alas köyden varassa. Lopulta seinillä vierähti pari tuntia aivan hujauksessa!

Saldo: käsissä kipeät lihakset, joista useimpien olemassaolosta en ollut aiemmin edes tietoinen, loistofiilis omien pelkojen voittamisesta, uuden solmun oppiminen "käärme sukeltaa lampeen" -opastuksella, jolle aluksi naureskelin mutta joka toimi erinomaisen hyvin (kiitos, Laura! ;)).

Bonus: kiipeäminen vaati täyttä keskittymistä - hektisen työpäivän jälkeen mielessä pyörineet työasiat unohtuivat totaalisesti.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan - haluan jo nyt itse päästä uudelleen!

Salmisaaren Kiipeilyareena, Energiakatu 3, Helsinki

 

Share

Pages