Ladataan...

 

Kuva: Minttu

 

Hämeen Härkätie on vuosisatojen ajan yhdistänyt Turun ja Hämeen linnat. Pätkä edelleen päällystämätöntä osaa reitistä kulkee pienen matkan päässä Turusta, Liedon Vanhalinnassa. Kun tietä pitkin (harvinaisen kauniissa kesäillassa, toim. huom.) kävelee ja oikein romanttiseksi heittäytyy, voi mielessään kuvitella rämisevän hevoskärryn ja kurottautua hevosen juottopisteelle kuin Kustaa Vaasa aikoinaan. Kaikesta historian lehtien havinasta ja kulttuurimaiseman voimaannuttavasta vaikutuksesta huolimatta tarvitaan toki painava syykin, miksi (yllättäen sateettomassa, toim. huom.) kesäillassa taitoimme matkaa kohti yli 50 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoavaa linnavuorta. Syy oli varsin hyvä, sillä Liedon Vanhalinnan historiallisessa miljöössä sai torstaina ensi-iltansa Turun ylioppilasteatterin kesäproduktio Peloton.

 

 

Kuva: Minttu

 

Ohjaaja Tarja Sahlstedtin kirjoittama ja Liedon Vanhalinnan kartanon ainutlaatuiseen ympäristöön sovittama teksti perustuu löyhästi Bertol Brechtin vuodelta 1945 olevaan näytelmään Äiti Peloton ja hänen lapsensa (alkup. Mutter Courage und ihre Kinder).

Sarianna Sormunen tekee hienon roolityön äiti Pelottomana, joka luotsaa lapsiaan läpi kaoottisen maan leiripaikasta toiseen. Teos herättää ajatuksia rohkeuden ristiriidasta, selviytymisestä ja siitä, miten saadaan lasten siivet kantamaan. Emmi Elomäen tulkitsema Pelottoman tytär Rauha on lakannut puhumasta, koska maailman menoa katseltuaan ei hän kokenut sanojaan enää tarvittavan. Näytelmässä pallotellaankin ajatuksella siitä, kuinka vain osa tarinoista tulee kerrotuksi ja kuulluksi. Työryhmä nostaa esille kysymyksen siitä, haluanko minä kertoa unelmistasi, tarpeistasi ja toiveistasi? Kesäteatterissa  naurattaa ajatus siitä, että jokaisella meistä on ongelmia kesähousujen alla, mutta  huumorin alla piilee totuuden siemen.

 

Kuva: Meri Keränen/ TYT
 

Veera Alaverrosen sävellykset siivittävät tarinaa ja kohtauksia tunnelmasta toiseen. Turun ylioppilasteatterin nuoren mutta osaavan näyttelijäjoukon ääni on vahva, ja musiikki ja rytmi tärkeä osa kokonaisuutta. Erityistä teoksessa on kuitenkin Vanhalinnan maisema, joka on valjastettu näytelmän käyttöön monipuolisesti. Suurin osa näytelmää tapahtuu ladon suojassa, mutta esityksen aikana kuljetaan myös ulkotiloissa. Pappamopon pärinä, rauhanturvaajien (Hermanni Ahomies ja Valtteri Juvonen) soutuvene Aurajoessa ja lietolaiset lampaat ovat olennainen osa ihmeellistä kokonaisuutta. Tarina ja hetki vievät mukanaan. Myös satunnaiset ohikulkijat pääsevät kurkkaamaan sisään tarinaan ja olemaan hetken hiljaa.

Joten hei sinä kaupunkilainen omien salattujen unelmiesi kanssa, kertomattomien tarinoidesi loppumaton sampo: lähde pelottomasti maakuntamatkailemaan! Hengitä paikallishistoriaa ja heittäydy rohkeasti tarinoiden vietäväksi ja pysähdy hetkeksi unelmiesi äärelle. Näytelmää esitetään elokuun loppuun saakka.

 

 

Share

Ladataan...

 

Mitä tehdään, kun lapsi menee isovanhemmille ja aikuisilla on omaa aikaa? No varataan tietysti liput lastenteatteriin! Mieti nyt itsekin: Kerrankin saa istua katsomossa rauhassa kahvikuppi kädessä, kukaan ei vääntelehdi sylissä, ei tarvita yhtään läikkyvää pillimehua eikä kenelläkään tule akuuttia pissahätää viisi minuuttia esityksen alkamisen jälkeen. Kun toisten lapset hermoromahtavat, voimme olla kaiken tuollaisen yläpuolella ja tuntea itsemme hetkellisesti paremmiksi kasvattajiksi ja oikeastaan kuolemattomiksi.

 

 

Pitkät perinteet omaavan Turun Kesäteatterin näyttämö on tänä vuonna muuntautunut kallioiseksi ja yllätykselliseksi Röllimetsäksi, jossa alun perin Allu Tuppuraisen luoma omasta mielestään kauhistuttava mutta sisimmiltään erittäin kiltti ja oikeudenmukainen Rölli-peikko (Antti Lang) seikkailee yhdessä Milli Menninkäisen (Maija Lang) ja muiden Röllimetsän omituisten otusten kanssa. Esityksen on Vartiovuorelle sovittanut ja ohjannut Juha-Pekka Mikkola Rölli ja Metsänhenki -näytelmän (1996) pohjalta. Hauskan ja toimivan lavastuksen on suunnitellut Teemu Loikas ja puvustuksen Pirita Lindén.

Esityksessä on paikoin varsin jännittäviä käänteitä, kun Vaakamestarin (Veera Dagerholm) hallinnoima hyvyyden ja pahuuden vaaka kallistuu liiaksi pahan puolelle, ja paha saa vallan Röllimetsässä. Lopulta tärkeää on kuitenkin ystävyys, erilaisuuden hyväksyminen ja toisen kunnioittaminen. Ennakkoluulot karisevat puolin ja toisin, eivätkä Menninkäisten vihreät teet ja aatteet lopulta olekaan niin tyhmiä eikä röllit sydämettömiä örveltäjiä.
 

”Niinhän se on, että jokaista maailmassa
Joku toinen pitää omituisena
Silloin kannattaa liittyä kerhoon tähän
Meitä ei olekaan aivan vähän!”

 

Kuvat: Mikko Vihervaara

Valtteri Lipastin luoma musiikkimaailma ja taitavien laulajien tulkinnat siivittävät tarinaa tunnelmasta toiseen. Erikoistehosteet ovat vaikuttavia, ja esityksessä käytetään mm. pyrotekniikkaa tehokeinona. Juha-Pekka Mikkolan sovituksessa on paljon aikuisyleisölle tarkoitettuja viittauksia, joten esityksen parissa on helppo viihtyä ikään katsomatta. Lavasteissa seikkailleen oravan kouluttajaa en käsiohjelmasta löytänyt, mutta kurre ansaitsee kuitenkin eristyismaininnan roolisuorituksestaan ja heittäytymiskyvystään.

Yleisöä seurattuani voin todeta, että kaikki lapset pysyivät katsomossa alusta loppuun, joten jännitys oli sopivalla tasolla ja tarina piti katsojan otteessa läpi näytöksen. Kannattaa siis myös harkita oman tai naapurin lapsen ottamista mukaan.

Ai niin, suosittelen myös käsiohjelman hankkimista, sillä vihkosesta löytyy näppärä kalenteri sekä paljastus ensi vuoden näytelmästä. Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen, ja monenlaiset kesäpalvelut ovat kärsineet sateisesta ja viileästä kelistä. Kesäteatteriin kannattaa kuitenkin uskaltautua tänäkin vuonna, ja Röllinkin esityskausi jatkuu vielä elokuun puoliväliin saakka. Kunnon varusteissa ei katsojalla ole katetussa katsomossa mitään hätää. 

 

Share

Pages