Minä teille hauskan kesänavauksen näytän

 

Miten kolmen ruudun sarjakuvastripit siirtyvät kesäteatterilavalle? Kenen fysiikka riittää Mustanaamion rooliin? Näyttääkö Rivo-Riitta yleisölle parhaat paikat? Tuleeko joku Mieleen?

Avoimia kysymyksiä on monia ennen Turun Kaupunginteatterin virallista kesänavausta, Fingerpori-näytelmän (käsikirjoitus Pertti Jarla ja Petja Lähde, ohjaus Pentti Kotkaniemi) ensi-iltaa Naantalin Emma Teatterissa. Tunnelma on odottava ja jännittävä, ilta-aurinko naantalilainen, osa ensi-iltayleisöstä jo valmiiksi sopivasti huppelissa ja valmiina vastaanottamaan täyslaidallisen takuulla alatyylistä huumoria. Kesäteatterikausi 2017 alkakoon.

Alkuasetelma on dramaattinen. Pikkukaupungin lintukotomaista idylliä koetellaan, kun jossain päin Suomea, Mordorin ja Vatikaanin välimaastossa sijaitsevaa Fingerporia uhkaa kuntaliitos Turkuun. Heimo Vesa (Pertti Sveholm) käärii hihansa ja ryhtyy kaupunginjohtaja Aulis Homeliuksen (Miska Kaukonen) pyynnöstä kuvaamaan dokumenttia Fingerporin arjesta ja ihmisistä, jotta saataisiin todistettua, että kaupunki ansaitsee itsenäisyytensä, koska siellä on niin ihanaa elää, asua ja rakastaa.

Fingerporin sarjakuvamaailmassa kaikki on tunnetusti mahdollista. Naapurustossa asustelevat niin Jeesus, Saatana, Hitler kuin Mustanaamiokin (kaikki edellä mainitut Kaukosen esittäminä, nokkela lukija saa tästä myös vastauksen yhteen alussa esittämääni kysymykseen). Tapahtumien keskipisteessä seikkailee myös monen sarjakuvafanin suosikki Rivo-Riitta (Tom Petäjä). Ilta-Fingeri nappaa parhaat lööpit ja Krapula-Päivi (Linda Wiklund) etsii seuraa Blinderissä. Kaukonen, Petäjä ja Wiklund vetäisevät parituntisen esityksen aikana yhteensä viitisenkymmentä roolia hengästyttävällä tahdilla. Alisha Davidowin käsialaa oleva puvustus on sarjakuvamaisen värikäs ja leikittelevä, ja yhdessä lavastuksen (Jani Uljas) kanssa ne luovat tunnistettavan fingerporilaisen miljöön ja tunnelman.

Kaikki on siis Fingerporissa niin kuin pitääkin, pienellä turkulaislisällä maustettuna. Miele-klassikkokin mahtuu mukaan, tottakai. Ollaan alatyylin ja mauttomuuden ytimessä, pieruvitsien, sovinismin, strereotypioiden ja karikatyyrien herkullisessa sopassa. Tähän tosin Rivo-Riitta sanoisi, että minä teille alatyylin näytän.

 

Täysin lavastettu kuva kirjoitusprosessista.

 

Tästä on hyvä laskeutua kesäteatterikesään. Kesälomakampakin jo harvenee ja viikonloput kalenterissa alkavat täyttyä menoista. Ihmisiä ilmaantuu taas kaduille ja turkulaisetkin hymyilevät toisilleen. Niin pientä asiaa ei ole, ettei sen ympärille voi järjestää festivaalia tai markkinoita. Kesäteatteriakin on tarjolla Fingerporin lisäksi lähialueilla ihan naurettavan paljon. Ei muuta kuin viltti ja hyttysmyrkky kassiin, heila kainaloon ja kohti kesää – kyllä minä sinulle tässä blogissa pitkin kautta parhaat kesäpaikat näytän.

 

Share

Kommentoi