Jessica Simpsonin raskaus: Mikä on sopiva ikäero lapsille?

Kuplia

Kun Jessica Simpson ilmoitti joulukuussa Twitterissään, että odottaa toista lasta, lähipiiri intoutui vahvistamaan epäilykset, että raskaus ei ollut suunniteltu, mutta vanhemmat olivat toki onnellisia asiasta. Jessica oli juuri lupautunut Painonvartijoiden mainoskasvoksi pudottaaksen raskauskilot. Maxwell-tytär syntyi viime vuoden toukokuussa, eli lyhyellä matematiikalla laskettuna sisarusten ikäeroksi tulee vain reilu vuosi.

Itse mietin esikoisen jälkeen pitkään, mikä on sopiva ikäero lapsille. Tiedän, että usein  optimaalisena pidetään kahden vuoden ikäeroa. Meidän lapsilla ikäeroa on 3,5 vuotta ja olin kuopusta odottaessa huolissani, että leikkivätköhän lapset ollenkaan yhdessä, kun ovat vielä eri sukupuolta? Huoli oli onneksi turha, ja bonuksena sain esikoisesta loistavaa hoitoapua ( kukahan etsisi vauvan tutin/pukluliinaa jne -osastoa). Oli myös helpompi selittää 3,5-vuotiaalle, miksi vauva on nyt niin kiinni äidin tississä. Ja kyllä, pääsimme myös helpommalla hoitamalla yhden vaippavaiheen kerrallaan maaliin. Mutta olen aivan varma, että kaikki, jotka vahingossa tai sitten suunnitellusti päätyvät pieneen ikäeroon ovat varmasti viimeistään pahimman vaippa-vaiheen jälkeen tyytyväisiä ratkaisuunsa. Ihailen myös heitä ja teitä pienellä ikäerolla lapsensa saaneita, ja mietin usein, olisiko minusta ollut hoitamaan kahta pientä kerrallaan? Toisaalta tiedän, että varmasti olisi, sillä -imelää kyllä- ei maailmassa taida olla äidinrakkautta suurempaa <3

Millaisia aatoksia teillä on lasten ikäerosta? Oletteko tehneet asian suhteen tietoisia päätöksiä?

Aikaisemmin Kuplissa: Ei tainneet mennä Halle Berryllä aamutoimet putkeen../ Victoria Beckham ja äitiyden onni?/ Ei mennyt synnytys kuin Beyoncella/ Jessica Simpson ja ne muut huonot julkkis-äidit

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Alunperin ajattelimme, että jos lapsia saamme, niin kahden tai kolmen vuoden ikäero olisi sopiva. Tulinkin nopeasti raskaaksi, mutta yhden sijasta sain kerralla kaksi vauvaa! Suunnitelmat menivät siis uusiksi. Nyt kaksosilla on ikää viisi vuotta, eikä kolmatta lasta ole vielä suunnitteilla. Seuraavasta ikäerosta tulee joko 6 tai 7 vuotta pitkä, tai sitten kolmatta lasta ei enää edes tule.

Kahden pienen hoitaminen on todella rankkaa, oli kyseessä sitten kaksoset tai pienellä ikäerolla olevat sisarukset. Eräs ystäväni hoitaa tällä hetkellä 2- ja kohta 1-vuotiaita, ja hänellä on kädet täynnä työtä lähes 24h vuorokaudessa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Meidän esikoinen syntyi pitkien hoitojen seurauksena. Niinpä olimme yllättyneitä, että kun esikoinen oli 4kk tulin uudelleen raskaaksi. Kaksi vuotta nuorimmaisen syntymän jälkeen meni kuin sumussa. Sitten helpotti. Tosin pojat tappelevat paljon, mutta leikkivät myös. Tsemppiä Jessicalle:)

Äeti (Ei varmistettu)

Minulla ja isoveljelläni on lähes tasan kolmen vuoden ikäero ja olemme lapsina leikkineet yhdessä. Ikäerosta, eri sukupuolista vai kenties vain persoonistamme johtuen emme ole tapelleet juurikaan. Teini-iässä isoveli auttoi ja suojeli minua.

Itselläni on nyt yksi alle vuoden ikäinen vauva ja olemme suunnitelleet pikkusisarusta samalla kolmen vuoden ikäerolla. Minusta se tuntuu optimaaliselta, koska esikoinen on sitten vieroitettu vaipoista ja muutenkin jo omatoimisempi. Näin molemmat saavat olla aikansa rauhassa vauvoja. :)

phocahispida

Olen pohtinut sekä sisarussuhteiden ongelmallisuutta että ulkopuolisten kyselyitä ja spekulaatioita perheen lapsiluvusta oman blogin puolella.

Aihe herättää selvästi mielipiteitä, kuten pitkiksi venyneistä kommenttiektjuistakin huomaa!

Emilia Pyykkönen
Kuplia

TUntuu, että lähipiirissäkin kaikki nuo vuoden ikäerot ovat olleet enemmän sattumia kuin suunniteltuja. Minulla ei todellakaan ole mitään yltiö-optimistisia ajatuksia kahden aivan pienen lapsen hoitamisesta. Muistan, kun naiivisti nuorempana ajattelin, että kaksosethan olisi kiva, kun menisi siinä samassa kaksi :/ Nyt välillä tuo pieni ikäero tulee mieleen, kun olen ihan loppu nykyisessäkin tilanteessa, vaikka nelivuotias on todella omatoiminen. Joten äeti oli tosi kiva, kun kerroit, että tällaki ikäerolla voi syntyä läheiset suhteet. Ja kaksoset saaneelle vierailijalle: ymmärrän enemmän kuin hyvin, että kolmatta lasta suunnitellaan suuremmalla ikäerolla. Ja phocahispida, tämä varmaan ikuisuuskysymys, jota varmaan meidän laskelmoivampi(?) sukupolvemme miettii ehkä enemmän..

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä ikäero 7 vuotta. Ainakin saanut nauttia molempien nappuloiden lapsuusvuodet kunnolla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minulla on kolme lasta, joiden ikäerot ovat 1v 3kk ja 3v 2kk (nuorimman ja vanhimman ikäero 4,5 vuotta). Olemme miehen kanssa koko ajan olleet tyytyväisiä kahden vanhimman pieneen ikäeroon. Olihan meillä kaksi vaippapöksyä samaan aikaan, mutta mieluummin niin että sarjatyöllä vaihdoin kummankin vaipat kuin että olisi ollut yhteensä lähemmäs 6 vuotta (esikoinen oppi kuivaksi 2v 10kk iässä ja keskimmäinen 2,5v ikäisenä) vaipparallia putkeen ja siihen perään sitten nuorimmaisen vaippailut. Pojat alkoivat saada seuraa toisistaan jo aikaisessa vaiheessa ja nyt 5- ja 6-vuotiaina ovat edelleen parhaat kaverit. En kokenut missään vaiheessa liian rankaksi kahta pientä samaan aikaan. Kolmannen kanssa on joskus haastavampaa, kun hän ei pääse mukaan isompien leikkeihin, vaan on täysin viihdytettävä.

T. (Ei varmistettu)

Kokemukset pohjautuu omaan lapsuuteen, kun lapsia ei ole, mutta itselläni on vajaa 2 vuotta vanhempi sisko, jonka kanssa oli ja on (ollaan 20 paremmalla puolella jo selvästi) hirveää kilpailua ja ärsyyntymistä. Enemmän tai vähemmän. On siitä kai iloakin, mutta enemmän muistan kyllä epäreiluja asioita. Lisäksi jaoimme saman huoneen, mikä oli kamalaa - en suosittele kellekään. Ja sitten mulla on 10 vuotta nuorempi pikkuveli, jonka kanssa tulen toimeen mainiosti &lt;3

Tällä perusteella oon tullut tulokseen, että jos (JOS) joskus hankin lapsia, niin mieluummin isompi ikäero kuin pienempi. Luulen että kolmekin vuotta on jo parempi kuin vähemmän :)

Pelkään vähän kyllä sitä, että rakastaisin jotain lasta enemmän kuin toista. Tai syrjisin esikoista ja suosisin keskimmäistä/kuopusta omien kokemusten perusteella. (Sivuhuomautus: mua ärsyttää ihmiset, jotka miettii esikoisen kateutta nuorempien syntymän jälkeen, mutta ei mieti sitä, että se toinenkin lapsi kaipaa kahdenkeskistä aikaa vanhempien kanssa ilman sitä esikoista. Joka on kuitenkin ollut vanhempien ainoa huomioitava jonkun aikaa. Just saying.) Ainoat lapset taas on musta tuntemieni perusteella monesti vähän lellittyjä tai itsekeskeisiä, sekään ei ole hyvä.

Tosin totesin joskus, etten taida haluta lapsia. Edellä kuvatun takia, sekä koska uskon että lapsista tulee aina vähän hullumpia kuin vanhemmistaan. Ja mä olen aika fucked up. :)

sara.
chinaberry tree

Itselläni ei lapsia vielä ole, mutta omassa suvussa ja lähipiirissä on tullut huomattua, että lasten persoonalla on suhteiden kannalta paljon enemmän merkitystä kuin ikäerolla. Tulen paremmin toimeen 5 v 8 kk nuoremman veljeni kuin 3 v 4 kk vanhemman siskoni kanssa. Äitini on oikein läheinen melkein 21 vuotta nuoremman veljensä kanssa, vaikkeivät he ole koskaan edes asuneet samassa taloudessa. Kaveripiirissäni on vuoden ikäerolla siunatut siskokset, jotka eivät ole missään tekemisissä keskenään. Ikäerolla on toki vaikutusta varsinkin varhaislapsuudessa, mutta kyllä välillä tuntuu, että sen merkitystä korostetaan liikaa.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.