Sananen paparazzi-kuvista

Ladataan...
Kuplia

Paparazzi-kuvien käyttö Kuplia-palstallani/Lilyssä on aiheuttanut keskustelua. Itse käytän kuvia(alla perustelut miksi), mutta ihan ilman tunnontuskia en minäkään aina kuvapalvelujen sivuja selaile.

Aloittaessani viihdetoimittajana viitisen vuotta sitten ajattelin paparazzi-kuvia alimpana mahdollisena journalismin muotona. Edelleenkin raja tiettyjen kuvien käytön suhteen on minulle  vieläkin selkeä. Jos näkee, että kuvattava on paparazzattuna pois tolaltaan/ henkisesti sairas jne, kuten esimerkiksi Britney Spears muutama vuosi sitten ajaletuaan päänsä kaljuksi paprazzien edessä, jätän kuvat käyttämättä. Mutta useimmissa tapauksissa käytän kiinnostavan kuvan ilman tunnontuskia.

Mitä pidempään olen alalla ollut, sitä enemmän olen oppinut, että media ei todellakaan ole tämän pelin ainoa loinen. Myös julkimot osaavat ottaa mediasta kaiken hyödyn irti. Jos paparazzeja/keltaista lehdistöä ei olisi, monet julkkikset voisivat myöntämiensä haastattelujen perusteella pitää itsestään julkisuudessa yllä siloiteltua/yli-ihmis-kuvaa. Tai millaisen kuvan luominen heille ja heidän pr-koneistolle nyt kulloinkin sattuisi sopimaan.

Julkkikset antavat haastatteluja lähinnä silloin kuin heiltä tulee levy/kirja/ elokuva jne. Tällöin julkku/julkun pr-koneisto valitsee mediat, joille julkku haastattelun antaa. Haastattelun jälkeen toimittaja lähettää juttunsa julkulle tarkistettavaksi. Usein julkku haluaa muuttaa sitä tätä ja tuota itselleen mieleiseen muotoon. Pois halutaan usein ihan selkeästi nauhalle haastattelussa kerrottuja kommentteja, joskus jopa toimittajan huomioita (näitä ei olisi pakko poistaa, mutta suostun poistoihin välillä, sillä Suomen kokoisessa maaassa on turhaa alkaa riitelemään kenenkään kanssa).

Onko median ja toimittajien tehtävä siis toimia pelkästään julkun kulloisenkin promottavan tuotteen mainoskanavana? Toki useat haastateltavat kertovat elämästään haastatteluissan hyvin avoimesti ja jutusta saa usein hyvän niin, että molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä. Sitten ovat erikseen nämä laskelmoivat tyypit, jotka haluavat vain puhua kulloisesta projektistaan ja työstään täysin omilla ehdoilla (usein ilman, että heillä olisi edes varaa sitä vaatia). Näissä tapauksissa olen ollut suoraan sanottuna vahingoniloinen, jos media julkaisee heistä välillä myös kuvia/uutisia, jotka eivät ole heille mieleen.

Mielestäni on myös tärkeää, ettei julkimoista nähdä pelkästään käsiteltyjä kuvia/siloiseksi tuunattuja haastatteluja, muutenkin ulkonäkökeskeisessä ja julkkiksia ihannoivassa maailmassa. Onko järkevää, että vaikka Madonnaa kuvattaisiin vain  punaisella matolla viimeisen päälle puunattuna ja ihmeteltäisiin, että kyllä jotkut vaan säilyvät iki-nuorina! Kuvat Madonnan käsirypyistä/ botox-hoidossa käymisesta silottavat tätä kuvaa. Ahaa, tähdet ovat inhimillisiä! Ehkä minunkaan ei tarvitse stressata reisieni selluliitistä, kun kerran Paris Hiltonillakin on sellaria!

Paparazzi-kuvattavat ovat siis harvoin uhreja. Eiköhän vaikka Victoria Beckham tai Pippa Middleton tiedä, että mitä reittejä/missä tilanteessa paparazzit heidät ympäröivät. Paparazzien kautta heillä on jatkuva pr-kanava esitellä suunnittelemiaan/ käyttämiäään (ilmaiseksi saatuja) merkkivaatteita. Esimerkiksi Britney Spearsis on joka päivä yksi maailman paparazzatuimpia naisia. Hänestä kertovassa dokumentissa näkee, että hänen taustajoukkonsa suunnittelevat jatkuvasti, mitä reittejä he ajavat välttääkseen paparazzit, mutta myös sen, milloin Britney paparazzeille näyttäytyy. Rankkaa? Aivan varmasti. Ammatinvalintakysymys? Kyllä.

Tietenkään harva supertähdeksi halajava käytännössä tietää, miten rasittavaa jatkuva piiritys voi olla. Osa ottaa siitä taas koko uransa täyden hyödyn irti. Toki myös osa kuninkaallisista ja julkkisten lapsista joutuvat tahtomattaan elämään julkisuudessa. Tässä korostaisin vanhempien vastuuta. Kaikki super-tähdet eivät kanna lapsia mukanaan paikoissa, joissa tietävät varmasti tulevansa kuvatuksi. Osalle lapsien mukaan ottaminen voi olla myös harkittu teko.

Ajattelen, että paparazzatut elävät hyvin etuoikeutettua elämää (usein asema on omalla työllä ansaittu), johon kuuluu paljon etuuksia, joista me heitä seuraavat tavikset voimme vain haaveilla. Jokaisen työhön kuuluu kuitenkin myös huonoja puolia. Paparazzi-kuvat sellaisissa tilanteissa, jotka eivät ole julkulle edullisia, on heidän maksamansa hinta näistä etuoikeuksista tai siitä, että he saavat tehdä unelmiensa työtä.

Hyvä jos Kuplia-palstallani käydään keskustelua parazzi-kuvien tarpeellisuudesta. Aihe ei ole todellakaan ristiriidaton! Toistaiseksi aion kuvia blogissani/lehden palstalla näillä spekseillä kuitenkin vastaisuudessakin käyttää.

Jutun paparazzi-kuvat ylhäältä alas:

Kate Hudson ja Matt Bellamy hassuttelivat paparazzeille viime viikonloppuna Lontoossa.

Britney Spearsin ja miesystävä Jason Trawickin  normipäivä.

Halle Berry ei just nyt jaksais poseerata ostoksilla käydessään.

Madonna haluis taas klubille. Perässä tuodaan Brahim-poikaystävää.

kuvat: AOP

Share
Ladataan...

Kommentit

Mariande

 

Tämä vaikutti mielenkiintoiselta avaukselta, mutta täytyy sanoa, että aika heppoiseksi jäi pohdinnan anti. 

 

Niillä jutuilla, joissa julkkis kertoo perhejoulusta ja uudesta levystään takkatulen loimussa, myydään yhtä lailla sekä levyjä että lehtiä. En saa kiinni ajatuksesta, että julkinen ammatti itsessään riittää oikeutukseksi yksityiselämän tonkimiseen. Kiinnostaisi kuulla, mihin itse vedät rajan julkisesta ammatista. Esiinnyt nimelläsi ja kuvallasi palstalla. Saako sinua siis kuvata mökkirannassa? Onko Vappu PImiä julkkis http://www.iltalehti.fi/viihde/2011111614764241_vi.shtml vai toimittaja? http://www.iltalehti.fi/viihde/2011111614767369_vi.shtml

Vaikuttaako Pamelan Tolan perhetilanne jollain tavalla hänen työhönsä näyttelijänä?

 

Tämä pätkä:

Sitten ovat erikseen nämä laskelmoivat tyypit, jotka haluavat vain puhua kulloisesta projektistaan ja työstään täysin omilla ehdoilla (usein ilman, että heillä olisi edes varaa sitä vaatia). Näissä tapauksissa olen ollut suoraan sanottuna vahingoniloinen, jos media julkaisee heistä välillä myös kuvia/uutisia, jotka eivät ole heille mieleen.

kuulostaa lähinnä hiukan katkeralta näpäytykseltä niille, jotka haluavat pitää työnsä ja yksityiselämänsä erillään. 

 

Mainitsit, että media osaltaan tasapainottaa  henkilön epärealistista julkisuuskuvaa paparazziotoksilla. Rehellisyyden nimissä valtaosa paparazzijutuista tehdään nimen omaan sävyssä, jossa selluliitti rantalomalla on kauhistus tai virttyneet verkkarit lähikaupassa muotirikos. Epärealistisia ihanteita nämä tuskin ovat omiaan poistamaan, päin vastoin. Toisella puolella maapalloa toimittaja vihjailee Victoria Beckhamin kylmästä äiti-lapsi-suhteesta, koska hän ei tapaa hymyillä kuvaajien ristitulessa.

 

Lukijoita palstasi ja FB:n juoruteaserit ovat Lilyyn epäilemättä tuoneet, mutta millä hinnalla? Jännä nähdä, mihin suuntaan toimitettu aineisto jatkossa kehittyy. 

 

Lopuksi; mielenkiintoisia, rehellisiä ja hyvin taustoitettuja julkkisjuttuja on vuosien varrella voinut lukea mm. Imagesta ja Hesarin Kuukausiliitteestä. Vieläkö muistatte kuukausiliitteen jutun Mervi Tapolasta?

Vierailija (Ei varmistettu)

Olisipa maailma mukava paikka, kun oma hyvä olo ei tulisi siitä, että näkee julkkiksellakin selluliittia tai huonon hiuspäivän. Etuoikeutettuja tai ei, jokaisella ihmisellä on oikeus ihmisarvoiseen kohteluun. Ehkäpä he joutuvat maksamaan hintaa menestyksestään, mutta jokainen meistä päättää ihan itse, mihin sävyyn kanssaihmisistään puhuu ja kirjoittaa.

Kuplia

Jee, loistavia pointteja. Aihe on niin laaja, että vaikea yhteen bloggaukseen tuoda kaikkea, mutta tässä vastineita pohdintoihinne.

Mainitsin jutussa, että monista saa kyllä hyvän jutun ja he ovat valmiita antamaan itsekin haastatteluun jotain (näillä tarkoitin vaikka juuri näitä "näin vietän jouluni" - juttuja). Varmasti jokainen julkkis haluaisi mieluumin puhua haastatteluissa vain työstään . Ja jokaisella on oikeus niin tehdä, eri asia miten kiinnostavan jutun saa, jos julkku on itse määritellyt etukäteen, mitä haluaa sanoa/millaisen kuvan itsestään haluaa antaa. Minusta tämä on myös lukijoiden huijaamista. Eikä pelkällä levy-promolla myydä lehteä! Lehti maksaa toimittajan ja kuvaajan palkan sekä jutun painokustannukset (esim. kansipaikan saaminen lehdessä on aika iso satsaus tyyppiin myös lehdeltä). Miksi siis ASIALLISEN  lehden pitäisi aika isolla summalla tukea jutulla vain julkun levymyyntiä?!?Olen lukenut monia hyviä henkilöhaastatteluja myös muista julkaisuista kuin Imagesta ja Hesarista. Ja muistan huikean hyvän jutun Mervi Tapolasta. Hyvän henkilöjutun saa usein, kun yhteistyö toimii (tietysti kuukausilehtien toimittajilla on usein aikaa paneutua juttujen tekemiseen/taustoittamiseen pidempään, mutta tämä on taas jutunaihe erikseen)!Ja niin molemmat voittavat: parhaassa tapauksessa lehti ja levy myyvät. Ja toimittajana minulle on ensiarvoisen tärkeää, että juttu on hyvä, kiinnostava ja totuudenmukainen.

Haluan painottaa, että jos olen joskus kokenut, että joku julkku haluaa antaa itsestään julkisuuteen tietyn/silotellun kuvan, en ole seuraavan promo-kierroksen kohdalla haastattelua enää tehnyt. Suomessa paparazzi-kulttuuri on niin olematonta, että jokainen julkku kyllä varmasti voi viettää ihmisarvoista elämää. Ulkomaiset starat ylipäänsä napisevat paprazzeista vähän, tuntuu, että enemmän muut toimivat tässä moraalin vartijoina. Kuten sanottu, itse en hyväksy kaikkia pararazzi-kuvia, mutta se että starat käyttävät paparazzi-kuvaajia promokanavananaan on aika kaukana uhrin asemasta tai etteivät he eläisi ihmisarvoista elämää. Monilla julkisuus on oma valinta ja kuten sanottu: ammatinvalintakysymys. Lähes kaikki ulkomaiset supertähdet voivat kyllä (rahalla) järjestää elämänsä niin, että heillä on mahdollisuus yksityisyyteen ja ihmisarvoiseen elämään.

Ja hyvä Mariande, jos jotain kiiinnostaa tulla kuvaamaan minua mökkirannassa niin tervetuloa. Suomessa harvojen tyyppien julkisuusarvo on niin suuri, että kukaan kuvaaja heitä viitsisi lähteä heitä kuvaamaan. Paparazzikuvia ottavat lähinnä lukijat. Otan itse palstallani vinkkejä vastaan, ja tarkistettuani asian todenperäisyyden julkaisen julkkujen elämää koskevia asioita (todellisuudessa uutisten saaminen on todella vaikeaa: pieniä skuuppeja olen menneen vuoden aikana saanut ehkä 4). Itse vinkkejä muihin kuin muutamiin tiettyihin lehtiin tulee harvoin, sillä esimerkiksi Apu ei juuri maksa vinkeistä.  Paparazzattuja kuvia suomi-julkuista en julkaise. Itse pidän edelleen tärkeämäpänä, että tähdistä nähdään ei siloteltujakin kuvia.

Vappu Pimiä on julkkis-toimittaja aloitettuaan talkshow-emäntänä. Vappu on mielestäni hyvä haastateltava, sillä hän antaa myös  itsestään jotain juttuihin, ja hänen julkinen kuvansa vastaa hyvin todellisuutta. Ehkä hän hermostui radio-ohjelmassa, koska hän saa koko ajan vastata raskaus-uteluihin. Ymmärrettävää tämäkin. Luulen, että Vappu tiesi Aleksi Valavuoren ja tämän kihlatun raskaudesta (arvasin itsekin tämän Facebookin kautta), ja juttu oli ennalta sovittu. Miten tämä liittyy muuten paparazzi-kuviin? Minun on vaikea vastata Vapun puolesta hänen kommentteihinsa. Minun mielestäni Vappu on siis julkkis, jonka työ on juontaja-toimittaja.

Miten sitten Pamela Tolan ykistyiselämä liittyy hänen työhönsä näyttelijänä? No siten, että hän joutuu jatkuvasti käyttämään julkisuutta töidensä promokanavana. Olen tehnyt Pamelasta monta asiallista juttua, eikä minulla ole mitään häntä vastaan. Romanssi-uutinen julkaistiin muussa mediassa jo kesällä, mutta jos kaksi näyttelijää kuhertlee julkisesti ja suhde on jatkunut kesästä, niin kyllä asian voi nostaa taas esille. Heiltä tullaan todennäköisesti kysymään asiasta monta kertaa, kun Härmä-elokuvan promokiertue alkaa.  Ja niin pelkästään kuvauksista ja roolista kertominen ei palvele mediaa (tai lukijoita), vaan lähinnä elokuvaa ja näyttelijöitä.

Pidän vielä tärkeänä median ja myös paparazzi-kuvaajien "uhkan" tehtävää vallan vahtikoirana. Ilman "keltaista lehdistöä" olisi moni poliitikon tai muun valtaapitävän skandaali lakaistu maton alle. Luulen myös, että Victoria Beckham ja muut nauttivat elämästään paparazzeista huolimatta. Ehkä meidän ei ensisijaisesti tarvitse olla huolissaan hänen jaksamisestaan. Paparazzauksen oikeudenmukaisuuteen täytyy puuttua silloin,kun näkee että joku julkkis on selkesti pois tolalataan. Ja kuten aikaisemmin sanoin, näissä tapauksissa en itse kuvia käytä.

Aion palstallani myös vastaisuudessa tehdä paparazzi-kuvista huomioita, kuten hymyttömästä Victoriasta. Varmasti fiksut lukijat ymmärtävät, että kyseessä on oma subjektiivinen huomioni, ei mikään absoluuttinen totuus.

Haluan painottaa, että julkkisten elämää läheltä seurattuani, en haluaisi itse julkkikseksi, mutta jos sellaiseksi jotenkin päätyisin lupaan, että puhun vain yksityiselämästäni :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Miksi ihmeesssä lähetät koko jutun tarkastettavaksi? Tarkastamisoikeus koskee vain haastateltavan omia lausumia, eikä sillä saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle. Itse toimin toimittajana vähän toisenlaisissa aiheissa, mutta ei tulisi kuulonkaan lähettää koko juttua tsekattavaksi, vaan vain haastateltavan sanomiset eli ts. sitaatit. Jos jutuissa on lisäksi muitakin ihmisiä haastateltu, et voikaan lähettää heidän sanomisiaan kenellekään toiselle, joten siinäkin mielessä koko juttua ei voi lähetttää. Lisää haastateltavan oikeuksista mm. Journalistin ohjeissa: http://www.journalistiliitto.fi/pelisaannot/journalistinohjeet/

Lissie

olen kyllä samaa mieltä paparazzi-kuvista kirjoittajan kanssa, erityisesti suomen ulkopuolisessa kontekstissa. itse niitä harvoin kohtaan - en juurikaan käytä mediaa joissa niitä levitetään - mutta koen ne osaksi julkisuuden henkilöiden elämää. viihdealan tähdet usein haluavat julkkikseksi ja tasan tarkkaan tietävät sen tarkoittavan yksityiselämän kadottamista ja jatkuvaa stalkkausta. silti joka toinen nuori haluaa julkkikseksi,  ja LAn näyttäelijäkouluissa varmaan ihan tasan tarkkaan jokainen. on hyvin mahdollista toteuttaa itseään luovasti olematta julkkis, voi valita teatterin leffojen sijaan tai kirjoittaa oma levyn ja matkustella soittaen biisejään pienemmissä saleissa sen sijaan, että osallistuu xfactoriin tai vastaa jayzm laulajaehdotukseen kyllä ja löytää itsensä viikon kuluttua keikkumassa puolialasti videolla. julkisuudesta voi myös jättäytyä pois jos haluaa - se ei ole kenenkään elämälle millään muotoa tarpeellista. maailmantähdet ovat niin monin tavoin etuoikeutettuja ja tienaavat työstään naurettavat määrät rahaa - ikävä kyllä he ovat myös AINA töissä, on edustettava aamusta iltaan kauppakassit kädessä ja treffeillä. jos se nyppii, niin voi sanoa, et "hei, mä otan nää mun miljoonat ja loparit, ja muutan jonnekin missä jengiä ei kiinnosta". 

toki paparazzien käyttäytymisestä saa ja täytyy keskustella, herättihän dianan kuolema hyvästä syystä hurjasti keskustelua, mutta heidän olemassaolostaan ja työnsä tungettelevuudesta on mielestäni turha valittaa.asia erikseen ovat myös julkisuuden henkilöt vakavissa tehtävissä jotka kyllä välttyvät paparazzeilta, eikä meitä kiinnosta millaisissa verkkareissa ne ostivat sunnuntaiaamuna kahvimaitoa, vaan miten heidän yksityinen elämänsä vaikuttaa heidän työhönsä ja jota näin ollen levitellään mediassa.

Anite (Ei varmistettu)

Minulla silmään tässä Tola-jutussa pisti lähinnä yhteys seiska-apu-likasankojournalismiin. Minulle lily.fi on profiloitunut asiallisempana ja kiinnostavana sivustona, joten linkki Avun sivuille herättää ärtymystä. En pysty allekirjoittamaan yllämainittuja näkemyksiä paparazzien/roskamedian roolista "vallan vahtikoirina", koska heidän toimintatapansa ovat usein kyseenalaisia. En myöskään ymmärrä perusteluja siitä, että julkkikset haluaisivat paparazzien varjostavan elämäänsä joka kadun kulmassa. Se, että heillä on muotitalojen lahjoittamia vaatteita yllään, ei myöskään oikeuta jatkuvaan ahdisteluun.

Ainoa, minkä voin allekirjoittaa yllämainituissa kommenteissa, on se, että luultavasti jokainen julkisuuden henkilöksi ryhtyvä ymmärtää nykyään sen, että se tarkoittaa omasta yksityisyydestä luopumista. Se, että vallitseva tilanne on em. kaltainen, ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että niin pitäisi olla. Kyllä seiskajournalismia ja paparazzeja ohjaa varmasti mitä suurimmassa määrin röyhkeys ja ahneus, ei suinkaan jalo pyrkimys paljastaa ihmisten todellinen karva. Lisäksi henkilöjutussa raja kriittisen ja koskettavan syväanalyysin ja häpäisevän ja revittelevän paljastuskohun välillä on mielestäni ohut, mutta silti varsin selkeä.

Kohu-uutisoinnille on tyypillistä paisuttelu, yksityiskohtiin takertuminen ja kokonaiskuvan hylkääminen, sekä luonnollisesti käytetty kieli -se, mihin sävyyn toimittaja valitsee jutussaan henkilöistään puhuttavan. Valittu kieli ei ole koskaan sattumaa, joten hiukankin kriittinen lukija saa kyllä äkkiä kiinni, minkälaisesta tekstistä on kyse. En ymmärrä myöskään, miten Pyykkönen yllä pitää hienona sitä, että toimittaja voi paljastaa ihmisten mädännäisyyttä. Mielestäni on selvää, että kaikissa ihmisissä on monta puolta, myös niitä vähemmän mairittelevia. En voi käsittää, mitä muuta tarkoitusta kuin julkista häväisemistä, mahdollisten lukijoiden sosiaalipornon nälkää ja oman ikävystyneisyyden karkoitusta ja toimittajien ja toimituksien rahanahneutta niiden kaiveleminen mediassa palvelee. Jos luen näyttelijästä, olen hänestä kiinnostunut nimenomaan hänen työnsä kautta, en hänen luonteensa vikojen, yksityiselämän kriisien tms. suhteen. En ymmärrä, miksi toimittajan tehtävä edes olisi tuoda hänestä esille muuta, jollei hän nimenomaisesti sitä itse halua tuoda esiin.

Lilyn sivuilla toivoisin jatkossakin törmääväni laadukkaisiin juttuihin, jotka on tehty ammatillisella asenteella. Olen ollut sivuston käyttäjä juuri näistä syistä. Jos Apu-journalismi kiinnostaisi minua, osaisin kyllä hakeutua heidän sivuilleen itsekin. Toivon ettei Lilyssä olla liikkumassa siihen suuntaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

samaa miletä, älä tee tästä roska perez sivustoas, pllis säilytä asiallinen ja kunnioittav ote

Kommentoi

Ladataan...