Elämäni artisti: Mika

Ladataan...
Kuuntelija

Elokuussa 1983 keskelle Libanonin sisällissotaa syntynyt Michael Penniman on popin kiehtovin kameleontti. Taiteilijanimellä Mika esiintyvä artisti tunnetaan omaperäisestä laulutavastaan ja mielipiteitä jakavasta tyylistään. Julkisuuteen Mika ponnahti neljä vuotta sitten, ja tällä hetkellä hän työstää kolmatta studioalbumiaan.

Harvemmin käy niin, että uusi artisti ottaisi minut totaalisesti koukkuun heti uransa alussa. Liian usein lupaavalta vaikuttava kyky jämähtää parin ensimmäisen hitin jälkeen keskinkertaisuuteen. Tästä syystä olen taipuvainen suosimaan vain kypsiä tapauksia.

Mikan kohdalla tein kuitenkin poikkeuksen.

En usko rakkauteen ensisilmäyksellä, mutta Mikan vuoksi on uskottava rakkauteen ensikuulemalla. Elettiin alkuvuotta 2007, ja olin juuri laittamassa ruokaa, kun Voicelta kajahti Grace Kelly. Olin ihan että wtf ja nyt-mä-sekoan-jos-toi-tyyppi-on-oikeasti-olemassa.

Olihan se outoa. Ihan fantastisen outoa.

Koskaan aikaisemmin en ole tuntenut niin voimakasta yhteenkuuluvuutta ventovieraan ihmisen kanssa.

Tästä ventovieraasta muodostui suurin juttu sitten Beatlesin.
 

Kuva: Ezra Patchett Photoshoot

Mikalla on libanonilainen tausta, ja se näkyy kaikessa mitä hän tekee. Erityisesti musiikissa. Mikan säveltämille kappaleille on tyypillistä, että ne kuulostavat pirteiltä, mutta merkitsevät päinvastaista.

Radiossa soivat hittisinkut saattavat tästä syystä vaikuttaa vain tavallista kevyemmältä discopopilta. Mikan albumeihin ja sanoituksiin tutustumalla kokonaisuus kuitenkin syvenee, ja pinnan alta paljastuu erittäin nokkela singer-songwriter.

Mikan musiikin määrittelyn suurin ongelma on se, että popparin tyyli on suurelle yleisölle liian indie ja indieksi liian mainstreme.

Mutta Mika ei haluakaan, että hänet lokeroidaan. Mika on vain Mika.

Menipä kikkuratukka minne tahansa maailmassa, hän vetää tuvan täyteen. Moni Mikaa dissaillut ei ehkä tiedä, että mies on erittäin lahjakas live-esiintyjä, jonka kiertueet ovat mitä mielikuvituksellisimpia. Äärimmäisen karismaattinen artisti hurmaa niin stadioneilla, klubeilla kuin akustisilla kirkkokeikoilla.

Mikan libanonilaisuus korostuu myös siinä, että hänen perheensä on tiiviisti mukana kiertueilla. Useimmiten popparin ympärillä häärää äiti, ja sisarilla on oma roolinsa keikkapäivien kuvioissa. Onpahan siskosten laulua kuultu Mikan levytysten taustalla, ja värikkäästä albumitaiteesta vastaa vanhempi sisar Yasmine.

Entäs se ääni? Huikea falsetti. Siitä joko pitää tai ei.

Mika tuo tässä suhteessa mieleeni Kate Bushin, joka on todennut, että musiikin tarkoitus ei ole miellyttää. Pääasia on tarjota sellaista matskua, että kuulija putoaa tuolilta.

Jos summaa tämän kaiken yhteen, niin median antama kuva Mikasta on hienoinen fuck up.

Ai niin ja se homous. Iik.

Mikan tavanneena en ihmettelisi, vaikka popparin seurassa kuumenisi kaikki mikä liikkuu. Mutta onhan se nyt kummallista, jos joku ei halua puhua seksuaalisuudestaan julkisesti.

No ei edes ole.

Kyllähän julkkiksellakin on oikeus yksityisyyteensä. Kun toimittaja toisensa jälkeen tiukkaa samaa kysymystä siihen sävyyn kuin vastaus olisi etukäteen tiedossa, ei oikeastaan ihmetytä, miksei Mika ole kiinnostunut kommentoimaan koko asiaa.

Ja mitä väliä hei?
 

Mika ja Mikan siskot

Kuva: Elle France

Life in Cartoon Motion -nimisen esikoisalbuminsa julkaisun aikoihin Mika oli 23-vuotias. Monilahjakkuutta on alusta asti yritetty sovittaa suuriin saappaisiin. Vertausta Freddie Mercuryyn on viljelty kyllästymiseen asti. Mikan tyylissä on kuultu viittauksia Princeen, Elton Johniin, Scissor Sistersiin ja Michael Jacksoniin.

Kuka aloitteleva musiikintekijä pystyisi ihan tosissaan kilpailemaan tuon porukan kanssa?

Ei ihme, jos tämän jälkeen saa osakseen raakaa arvostelua.

Mika on kuitenkin pitänyt määrätietoisesti kiinni omasta tyylistään ja sen kehittämisestä. Ympärilleen hän on kerännyt alansa huiput.

Mikan luottotuottajana toimii Universalin Greg Wells, ja isompien kiertueiden lavastuksesta vastaa Es Devlin. Esiintymisvaatteita on artistin äidin ohella ollut suunnittelemassa niin Marc Jacobs kuin Christian Louboutin. Kakkosalbumilla The Boy Who Knew Too Much kuultiin Owen Pallettin ilmiömäistä viulunsoittoa. Kotimaassaan Britanniassa Mika on esiintynyt yhdessä Grammy-palkitun The King's Singersin kanssa.

Kappaleita Mika on säveltänyt muun muassa Boyzonelle ja Eros Ramazzottille.

Hän on ehtinyt poseerata Paul Smithin kampanjassa, Ranskan Ellessä ja Hugo Bossin mainoksessa.

Mielenkiintoisen Mikasta tekee myös se, että vaikka hän väittää kammoavansa alan juhlia ja vieraita ihmisiä, miehen ympärillä kuhisee menestyneitä julkkiksia. Laulajan ystäväpiiriin kuuluvat muun muassa Calvin Harris, Lady Gaga, Katy Perry, Alan Cumming ja Adele.

Sir Ian McKellen ja Brian May ovat ilmoittautuneet Mikan suuriksi ihailijoiksi.
 

Mika ja Katy Perry

Kuva: Matrixphotos.com

Kaikesta pyörityksestä huolimatta Mikalla ei ole noussut neste päähän. Mika on edelleen se sama tavis, jonka unelmana on 13-vuotiaasta asti ollut saada tehdä musiikkia. Sama tavis, jota kiusattiin koulussa juuri siitä syystä, jonka ansiosta hän erottuu nyt massasta.

Se on mielestäni jotain se.

Pidän Mikassa eniten tietynlaisesta asioiden ja tapojen hullunkurisesta sekasotkusta, jota hän aidosti edustaa. Mika kutsuu toimittajat kotiinsa, valitsee taustatanssijoikseen isoja tyttöjä, hengailee faniensa kanssa keikkojen jälkeen ja käyttää levyjen tekemiseen juuri niin paljon aikaa kuin huvittaa.

Toistakymmentä keikkaa nähneenä ja Mikan uraa alusta seuranneena arvostan häntä päivä päivältä yhä enemmän. Olen vakuuttunut siitä, että Mikan kaltaisia tähtiä syntyy vain muutama vuosikymmenessä.
 

Kuva: Ezra Patchett Photoshoot

Koen olevani Mikalle niin paljosta velkaa.

Hänen vallaton musiikkinsa on pelastanut monta synkkää päivää. Keikkojen jälkeen positiivista fiilistä on riittänyt pitkään. Fanitapaamisten muistelusta tulee joka kerta käsittämättömän hyvälle tuulelle.

Ja niinä hetkinä, kun olen pitänyt itseäni outona lintuna, saan virtaa siitä ajatuksesta, että on olemassa toinenkin yhtä kajahtanut, omissa maailmoissaan haihatteleva tyyppi.

Viime kesänä loputtomalta tuntuneen ulkomailla kiertämisen jälkeen näin Mikan vihdoinkin ensimmäistä kertaa Suomen kamaralla.

Keikan alussa meinasi päästä itku.

You have to be in it to get it.

Share
Ladataan...

Kommentit

Huutelen pimeään

Mun kesä 2007 kuulosti vain ja ainoastaan Life in Cartoon Motionilta, ihan nerokas levy. Uudempi ei tosin niin paljoa vakuttanut, mutta on sielläkin pari todella hyvää biisiä (:

apret (Ei varmistettu)

Voi itku ihana Mika! <3 On kyllä maailman sympaattisin heppu ja mahtavaa musaa :)

Hannatells (Ei varmistettu)

Älyttömän hyvä kirjoitus! Tästä analyysistä voisi muutama musiikin "ammattikriitikko" ottaa oppia ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihanaa, että joku muukin tajuaa Mikan ja arvostaa, hyvä kirjoitus! Se Suomen keikka oli aivan käsittämätön, edelleen hymyilyttää muistot siitä ja Mikan vuolaat kiitokset keikan ainutlaatuisesta tunnelmasta. Mikan musiikki kolahtaa täysillä, juuri tuo mainitsemasi ensisilmäykseltä kuuluva pirteys, jonka kautta käsitellään isoja ja vakaviakin asioita, love it &lt;3

Iris (Ei varmistettu)

Löysin musablogisi vasta nyt, ja tämä juttu kiinnitti heti huomioni. Artistin persoonaa taustoittavia kirjoituksia on hauska lukea - etenkin kun tunnut olevan erityisen sinut tämän hassun popparin kanssa.

Kuuntelija

minna, apret, Hannatells, Vierailija, Iris - Kiitän ja kumarran palautteesta! Mikalla on taipumus jakaa mielipiteitä, joten en uskonut juttua kirjoittaessani, että se saisi näin positiivisen vastaanoton.

Kohtuullisen moni kriitikko on osoittanut täydellisyyttä hipovaa ymmärtämättömyyttä käyttämällä tuota Iriksen mainitsemaa hassua popparia synonyymina tyhjäpäiselle kertakäyttömusiikolle. ;)

Kommentoi

Ladataan...