Kate Bush: 50 Words For Snow
Kuva: Katebush.com
Legendaariselta Kate Bushilta ilmestyy tänään 50 Words For Snow -niminen albumi. Ennakkokuuntelin levyä ahkerasti koko viime viikon, mutta en saanut siitä mitään irti. En, vaikka kovasti yritin.
Mikä lie mummokuume Bushiin iskenyt, sillä tuotannosta on kadonnut kaikki se räväkkyys, ilo ja raikkaus, jota nuoressa Kate Bushissa niin kovasti rakastin.
Tismalleen samasta vaivasta kärsi keväällä julkaistu Director's Cut. Albumista kirjoittamani arvostelun voi käydä lukemassa täältä.
Kate Bush -innostukseni oli jo tuolloin kovassa laskussa. Se näkyy parhaiten siitä, että tekstini on yhtä näivettynyttä kuin Bushin uusin tuotanto.
Tuntuu surulliselta sanoa näin, sillä Kate Bush on ainut naismuusikko, jota olen fanittanut henkeen ja vereen.
Kriitikot ovat ehtineet julistaa 50 Words For Snow'n yhdeksi Bushin uran kovimmista vedoista, ja taiderockiksikin sitä on kehuttu, mutta minua se lähinnä ahdistaa.
Siinä missä jaksoin kuunnella Director's Cutin alusta loppuun, 50 Words For Snow tuottaa vaikeuksia.
Avausraita Snowflake repäisee kuulijansa hyiseen talvimaisemaan. Bushin laulu soi paremmin kuin Director's Cutilla, mutta piano-osuudet eivät tarjoa mitään, mitä ei olisi jo kuultu. Albumin alkupään tunnelma on jäinen, lähes kolkko.
Wild Man rikkoo linjaa, mutta on liian tylsä ja lakoninen herättääkseen sen suurempia tunteenpurkauksia.
Elton John peesaa Katea kappaleessa Snowed In At Wheeler Street, mutta kylmäksi jättää tämäkin.
Among Angels kurottaa Aerial-albumin tunnelmiin, vetämättä kuitenkaan vertoja kovasti ylistämälleni A Coral Roomille.
Jumitan lumen keskellä ja odotan, koska päästään sisälle juomaan kaakaota.
Katen uusimpaan pettyneille tarjoan vastineeksi iki-ihanan Hounds of Loven musavideon vuodelta 1985.
Kommentit
Ymmärrän, että on vaikea kuunnella albumia jos on ollut odotuksia, mutta samalla epäilyjä innostuksen laskun myötä. Itse en Aerialia kauheasti ole kokonaisuutena kuunnellut, mutta jo edellinen levy aiheutti sen, että odotuksia ei kauheasti ollut. Ei huonoja kumpikaan, mutta ei lemppareitakaan. Olen kuunnellut Bushia yli 20 vuotta (siis omasta teini- iästä asti) ja voin sen pohjalta sanoa, että "50 words for snow" on mielestäni huikea levy. Jo aihe yksin on erilainen kuin mikään edeltäjänsä ja siksi on yksi hieno osa Katen albumi- kokonaisuutta. Se imee joka kuuntelulla pikkuhiljaa syvemälle tunnemaailmaansa ja tuntuu , että olen ihan kohta perillä... ; )
Hani
Moi Hani. Kiitti kommentista! Mielenkiintoista lukea erilainen mielipide 50 Words For Snow'sta. Olen kuunnellut Kate Bushia lapsesta asti (ajallisesti yhtä kauan kuin sinä), mutta tämän albumin kauneus/sielukkuus/hieno teema ei vain aukea. Musiikkikokemukset ovat fiilispohjan juttuja, ja tällä kertaa fiilis jää valjuksi. Kate on silti hieno artisti, eikä rakkauteni leidin vanhempaa tuotantoa kohtaan ole kadonnut mihinkään. Onneksi.
Niin kuin sanoit, musiikki on fiilispohjan juttuja. ehkä kannattaa odottaa sitä oikeeta fiilistä tohon levyyn. Se voi kestää viikkoja tai vuosia ja voi olla kiinni päivän fiiliksestä tai elämäntilanteesta. Todellisuus ei kuitenkaan ole itse musiikissa vaan oman pienen päämme sisällä. Ei kai musiikkia oikeasti voi "yrittää" kuunnella, aikaa sille voi antaa, vai mitä? ; )
Mukava jakaa näkemyksiä kanssasi.
-Hani
Olin lukenut Nyt-liitteen haastattelun Bushista, mutta en ollut kaivanut vielä uutta albumia. Nyt viiden minuutin jälkeen sanon jo olevani rakastunut. En ole Bushia kauheasti kuunnellut, muutama vuosi sitten yritin, mutta vierastin Bushin soundia. Mutta tää on just sellaista musaa joka vaatii keskeyttämään kaiken muun ja laittamaan silmät kiinni.
Hani: Musiikkia voi toki yrittää kuunnella, mutta yrittämisellä on rajansa. Jos touhu menee väkinäiseksi, on paras lopettaa ja odottaa parempaa hetkeä - kuten kaavailitkin. Musiikki on erityisen viehättävää silloin, kun taiteilijan ja kuulijan ajatukset kohtaavat. Silloin ei tarvita aikaa, vaan kappale/albumi saattaa aueta nopeastikin. Mutta ehkä Katen uusimmalle on vielä aikansa ja paikkansa.
Mielestäni on oleellista keskustella musiikista ja jakaa poikkeavia(kin) näkemyksiä. Hienoa, että jaksat kommentoida.
Helmitaulu: Moi ja kiitti kommentista! 50 Words For Snow vaikuttaisi olevan selkeä joko-tai -albumi. Olen kuullut muidenkin Katea aikaisemmin vierastaneiden sanovan, että tähän albumiin on todella helppo ihastua. Itse pidän Bushin leimallisesta soundista, ja lumilevy jää mielestäni valitettavan kauas siitä. Mutta hienoa, jos uusia faneja syntyy.
Moikka taas Super Ear
Ois kiva kuulla millä fiiliksillä kuuntelet tota albumia tällä hetkellä...
-Hani
Moi! En oikeastaan minkäänlaisilla fiiliksillä. Uutta musiikkia tulee kuunneltua tällä hetkellä niin paljon, että Katelle ei ole jäänyt aikaa. Päällimmäinen ajatus on edelleen se, ettei taida olla ihan mun teekuppi tämä albumi. Mites itselläsi? Vieläkö taika on tallella?
Moikka. Mun fiilis on syventynyt ja nekin biisit jotka ei vielä silloin olleet täysin löytyneet itsenäisinä kappaleina, ovat löytäneet paikkansa mun musiikkitaivaassa ; ) Oli mielenkiintoista kuunnella myös toi haastattelu levyn julkaisun jälkeen. Vai ei jää Katelle aikaa... : )
-Hani
Kommentoi