ajatuksia maalla asumisesta

lainahöyhenissä

 

miltä tuntuu? 

koen olevani etuoikeutettu kun saan asua näin lähellä luontoa - vailla minkäänlaista, ihmisen luomaa ärsykettä. luonto tulvii sisään ikkunoista ja lintujen sirkutus kantaa sisään asti läpi seinien. jokainen aamu tuntuu erityiseltä ja erilaiselta - riippuen tuulen suunnasta, ja puiden huminasta. autoilla, koneilla eikä valoilla ole sijaa, ja se tuntuu käisttämättömältä.

ihan kuin aika olisi pysähtynyt. 

käyn työni vuoksi päivittäin kaupungissa, ja saan toki osani sivistyksestä ja kaupunkielämästä. en myöskään ole koskaan ollut epätyytyväinen kaupunkielämään - päin vastoin. urbaanielossa on omat viehätyksensä, mutta en koe jääväni mistään paitsi nyt,  asuessani maaseudulla. 

 

pelottaako?

tätä kysymystä kuulen eniten.  uskoakseni ihmiset tarkoittavat kysyä kahta eri pelon muotoa - pelottaako asua suuressa talossa yksin keskellä metsää ja toisaalta taas, pelottaako kantaa taloudellinen vastuu suuresta projektista. 

kysymys metsässä asumisen pelosta , hämmästyttää minua joka kerta. se tuntuu huvittavaltakin. eihän täällä ole mitään pelättävää. kaupungissa sen sijaan, pimeillä kujilla ja porttinkongeissa, niissä voisin kokea pelkoa - mutta täällä, missä ihmiset loistavat poissaolollaan, on kovin rauhaisaa. suuri syy pelon poissaoloon on varmasti myös se, että tunnen talon jokaisen sentin. olenhan sen itse suunnitellut. täällä ei ole kukaan koskaan asunut ennen minua, eikä talolla ole historiaa taakkanansa. talossani on myös äärettömän hyvä henki, se on niin lämmin ja kotoisa tunnelmaltaan, että koen täällä ainoastaan valtaisaa rauhaa. 

ja onhan minulla hurja vahtikoirani Chloe. en siis koe olevani talossa yksin, en koskaan. 

pelko taloudellisen taakan kantamisesta sen sijaan on täysin ymmärrettävä kysymys. ensiksi, en olisi näin mittavaan projektiin koskaan lähtenyt alkujaan yksin - se että projektiin tahdoin jäädä yksin, onkin sitten ihan eri asia. elämä tapahtuu, enkä tahdo rajata päätöksiä oman elämäni suhteen siihen, mitä pitäisi tehdä, ja mikä olisi taloudellisesti fiksua - tällä tarkoitan nimenomaisesti sitä, että hetkeäkään en ajatellut että jäisin tiensä päähän tulleeseen parisuhteeseen vain siksi, että on talo rakenteilla. 

budjetti tuntuu kiinnostavan kovin monia, minkä ymmärrän täysin - kiinnosti itseänikin suunnitteluvaiheessa tietää, mitä saa milläkin rahalla. kuitenkin koen budjetin paljastamisen niin henkilökohtaiseksi asiaksi, että pidättäydyn tästä ainakin toistaiseksi.  jokaisessa projektissa on omat haasteensa ja toisaalta jossain kohtaa voidaan säästää suuriakin summia - oman projektini mahdollisti ylipäätään se, että täydellinen tontti löytyi perheen omilta mailta. jos tällaista tonttia olisimme lähteneet varta vasten etsimään ja ostamaan, olisi projektin budjetti kokonaisuudessan aivan eri, kuin se nyt oli. ja tuskin olisimme tällaista tonttia edes löytäneet. 

toisaalta ajattelen myös niin, että viime kädessä, unelmieni talo on kuitenkin vain talo. silkkaa materiaa, joskin kovin kaunista materiaa. ja jos elämä ottaa sen suuntiman, että talosta on luovuttava, niin sitten se on näin. en ole ripustautunut taloon loppuelämäkseni, enkä missään vaiheessa ole ajatellut, että tässä maailman tappiin asuisin - varsinkaan yksin. talo on suunniteltu toimivaksi perheen kotina, ja jos se ei syystä tai toisesta toimi minun perheeni kotina aikanaan, toimii se jonkun toisen. ehkä veljeni, ehkä jonkun tyystin tuntemattoman.  

talon pohjaratkaisu on kuitenkin niin äärettömän toimiva, ettei se yksin asuessakaan tunnu turhan suurelta tai autiolta. rakastan tilojen väljyyttä, mutta samalla tarkkaan harkittua käytännöllisyyttä. ainoa tila, mikä ei ole päivittäin käytössäni on vierashuone ja talon toinen wc.

 

miksi?

en koskaan haaveillut talon rakentamisesta. enkä sen enempää maalle muuttamisesta. kaikki lähti rakkaudesta tähän nimenomaiseen paikkaan, ja upeaan tontiin.  eräänä päivänä vaan hoksasin että juuri tähän,  olisi ilo ja onni rakentaa oma talo. olen haaveillut mökistä luonnonhelmassa, mutta kaupunkiasunnon ja kesämökin ylläpito yhdessä ei tuntunut mielekkäältä - tässä yhtälössä talon rakentaminen syrjäseudulle alkoi tuntua ihanalta ajatukselta. 

yksi syy päätökseen oli myöskin koirani. Chloe on äärimäisen ääniherkkä ja arka koira, jonka elämää kaupungissa,  ei ole stressittömästi mahdollista järjestää. itse en taas viehäty vieri viereen rakennetuista omakotitaloalueista, joten tämäkin mieltymykseni puolsi ennemmin täysin syrjäseudulle muuttamista. tahdon tehdä kaikkeni sen eteen, että koirallani on hyvä elämä, ilman tarpeetonta pelkoa ja ahdistusta. luonnossa ja metsässä Chloe on maailman reippain uskalikko joka huokuu tarmoa ja elämäniloa - ja tyystin eri koira kuin se kaupungin melussa ahdistuksessa luimuileva varjo itsestään. täällä Chloella on vapaus tulla ja mennä, vapaana, niin kuin itse mielii. 

 

miinuksia maalaiselossa? 

en ole keksinyt vielä yhtäkään. toisaalta, minun maaseutuni, on vain 15 minuutin ajomatkan päässä kaupungin keskustasta, joten sivistyksen pariin pääsee hetkessä niin halutessaan. koen saavani tällä hetkellä molemmat, kaupunkielämän riennot ja maaseudun rauhan, samassa paketissa. 

alati vallitseva hiljaisuus on niin pysäyttävää, että joka kerta, kun saavun töistä kotiin, valtaisa vapauden tunne valtaa koko kehon. en pysty paremmin sanoiksi pukemaan sitä tunnetta, mikä minulla juuri nyt on valitsemassani asuinmiljöössä. 

aivan kuin olisi mökillä, vailla mökkinaapureita.  koko ajan

Tiiu Piret xx

ps. lisää postauksia aiheesta löytyy esimerkiksi tästä. 

 

 

Kommentit

miljainen (Ei varmistettu)

Olipa hyviä mietteitä, ja kauniisti jäsennelty vieläpä. Uskomattoman upea on kyllä kotimiljöö.

Mielestäni budjetin kyselyt ovat hieman tungettelevia ja ymmärrän hyvin ettet tahdo vastata. Kyllähän jokaisen budjetti tällaisessa tapauksessa on varmasti aika lailla niin paljon kuin "pankista saa", ja sekin harvoin piisaa.

Mkpk (Ei varmistettu)

Hei,

Ajattelin vastata kommenttiisi tuon budjetin osalta. Itse tätä kysymystä pohdin ja siitä keskustelua toivoin. En oikeastaan koe sitä tungettelevana, sillä budjetistahan voi kirjoittaa hyvin eri tavoin: aina ei tarvita tarkkoja summia, vaan suuntaa antavastikin voi keskustella, esim: suurin osa meni siihen ja siihen vaikkapa prosentteina, näistä asioista tuli yllätyskuluja ja nämä asiat kannattaa huomioida budjetissa jne. Eli ilman tarkkaa tilintekoa on budjetista puhuminen mahdollista. :) Tätä ei toki ole pakko tehdä tai noudattaa, mutta ajatuksena vain. Toisekseen, itse en kuulu joukkoon 'niin paljon lainaa, kuin vain saa', vaan ennemmin pohdin, mikä on järkevintä hinta-laatusuhteeltaan, sijoituksena ja oman elämäni kannalta. Eikä todennäköisesti se, että ottaisin mahdollisimman ison lainan, ole tätä. Juuri siksi kauniin talon rakentamiseen liittyvät ajatukset ja kokemukset kiinnostavat: sopisiko tällainen minulle ja olisiko se mahdollista omissa asettamissani raameissa.

Mukavaa kevättä miljaiselle sekä bloggaajalle.

Piret
lainahöyhenissä

Kiitos hyvin jäsennellystä ja perustellusta palautteesta - en osannut ajatella sitä tuolta kantilta ollenkaan.  Todella hyvä näkökulma aiheeseen, tältä kantilta voisin pureutua aiheeseen kyllä

:)

Juliannaaa (Ei varmistettu)

Hyvin kirjoitit tuosta taloudellisesta vastuusta. Ajattelen ihan samalla tavalla, että mitään ei tarvitse ajatella liian lopullisesti. Minä asun perheeni kanssa omakotitalossamme, jossa on taasen hintava tontti. Olen itse kotiäitinä, joten yhden ihmisen tuloilla tällä hetkellä eletään. Joten samoja ajatuksia pyörittänyt, että onko tässä aina varaa asua. Mutta miksi pitäisi kiintyä materiaan liiaksi. En usko että ainoa kaunis paikka asua tämäkään!

Kaisaleeeeeena (Ei varmistettu)

Kiitos ihanasta postauksesta, oli ilo ja kiinnostavaa lukea! Aurinkoa kevääseen :)

Tomii (Ei varmistettu) http://myprojectisme.fitfashion.fi/

Tosi hyvä ja hyödöllinen postaus, kiitos. Asumme kerrestalomme ja mietitaan tällä hetkella muuttamisesta. Olis kiva olla lähellä luontoa :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihanaa kun kirjoitit tästä! Tiedän seudun, jolla asut ja se on kyllä aivan uskomattoman ihana :) Kaikkea hyvää sulle ja Chloelle <3

anukoo (Ei varmistettu)

Aivan ihanasti kuvattu, vapauden tunne ja rauha on juuri ne tunteet, mihin voin itsekin vastaavissa asioissa samaistua. Haaveilen, että minulla olisi jälleen suojapaikka maalla, metsän rauhassa, ilman lähinaapureita. Siihen päälle vielä kädet multaan ja pihaa kupsuttamaan, näkemään elämän ihme myös kasvimaalla. Tässä hyvää vauhtia pohjustamassa tuota haavetta. Jokunen hetki vielä menee, että se on taloudellisesti mahdollista, mutta se päivä lähenee :)

HkiHki (Ei varmistettu)

Helsingissä 15 min ajomatkan aikana pääsee keskustasta Hakaniemeen (ehkä Sörnäisiin), Töölööseen tai ehkä peräti Meilahteen. Kantakaupunkiin, kuitenkin :)
Ja ruuhkassa toki. Ja ehkä vähän liiottelin. Tai sitten en.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.