do you denim ?

Ladataan...
lainahöyhenissä

yhteistyössä JC Jeans Company

aiemmin julkaistussa kysymyspostauksessa sain muutaman toiveen vaatekaappini peruspilaiden esittelystä, joten tähän syssyyn on aika luontevaa ympätä yksi luottovaatteistani - farkut.  ehdin toimia aikoinaan farkkumyyjänä nelisen vuotta, minä aikana sovitin varmasti tsiljoona paria eri brändien farkkuja. itse arvostan farkuissa täydellistä istuvuutta, laadukasta työnjälkeä ja konstailemattomia pesuja, mitä kaikkia kolmea ominaisuutta on todella hankala löytää yhdestä parista denimiä.

sähäkkä laskutoimitus juuri äsken vaatekaapillani antoi seuraavanlaisen farkkutuloksen: 1 pari Dieseliä, 2 paria Nudieta, 1 pari Denim Birdsiä (ent. Nudien mimmien linja) ja 7 paria Crockeria;  joten en ihan kamalasti liioittele jos vannon olevani henkeen ja vereen Crocker- misu.

tunnollisena denimdiggarina lunastan nyt aiemmin ilmoille heittämäni lupauksen farkuttaa Crockereilla myös muutaman onnekkaan teistä.  jaan kolme vapaavalintaisiin Crocker farkkuihin oikeuttavaa lahjakorttia seuraavanlaisten muisteloiden perusteella:

kerro mieleenpainuvin farkkumuistosi

farkkumuistosi voi olla mitä vaan ikinä - löytyykö kaapistasi maailman huikeimmat festarifarkut vai liittyyköö lempidenimiisi jokin hieman keljumpi muisto. osallistumisaikaa tämän postauksen kommenttiboxissa perjantai-iltaan 21.3. klo 21.00 saakka, ja kolmen voittajan nimimerkit julkaisen blogissa viikonlopun aikana - jätäthän mieluiten myös sähköpostiosoitteesi kommenttisi perään, jotta saan tarvittaessa Sinuun yhteyden.

päällimmäisenä omassa farkkujen muisteloarkussani on ehdottamasti se hetki,  kun Leviksen head officelta pyydettiin lupaa käyttää alla olevaa 501 shortsikuvaani viime vuonna julkaistussa Levi`s 501 140th Anniversary Book- kirjassa. WHOA. en tiedä päätyikö kuva koskaan kirjaan, mutta jo pelkkä huomionosoitus legendaaristen viisnollaykkösten taipaleesta kertovan kirjan tiimoilta on aika pirun hienoa.

nyt on sun huki.

 

JC Jeans Company photo credits - Creative Commons

Share

Kommentit

littleB (Ei varmistettu) http://littlebigthings-littleb.blogspot.fi

Kyllä varmaan tärkein farkkumuisto on ne ekat omat Levikset ala-asteella. Niitä lähdettiin oikein Helsingistä ostamaan, kun ei täältä Jyväskylästä saanut :) Siitä alkoikin sitten oikein buumi meidän luokalla!

littlebigthingslittleb a gmail.com

mikaelaaaah (Ei varmistettu)

EHDOTTOMASTI mun lapsena omistamat bootcut hippifarkut joissa kukkakuvioista patchworkia!

Kuura (Ei varmistettu)

Oih, ihania farkkumuistoja! Mulle varmaan tärkein muisto on se, kun ala-asteikäisenä sain ensimmäiset lököttävät farkkuni. Se oli siihen aikaan kova juttu, samoin kuin huppari, skeittikengät ja rap-musiikki. Äiti oli lökäpöksyjen ostamista vastaan vaikka kuinka kauan, ja melkoinen työvoitto se olikin, kun viimein sain vetäistä uudet pökät jalkaan! Voi pojat mikä rentous, mikä mahtava fiilis! Sittemmin olen kaikista näistä nuoruuden hupsutuksista luopunut, ja nykyään farkut ovat vähän eri mallia. Myös muukin tyyli ja musiikkimaku menivät vaihtoon. Täytyy kyllä myöntää, että vielä jonkin aikaa varsinaisen rap-buumin laannuttua kyseiset farkut palvelivat myös rentoina farkkushortseina kotioloissa... Ylpeänä kannan edesmenneiden lököfarkkujen muistoa mukanani!
zallanen(at)hotmail.com

Emilialei (Ei varmistettu)

Moikka! Seuraan sun instagramia ja silmiini osui ihan täydellinen hopeinen tarjotin. Saisiko udella mistä oot sen upeuden hankkinut? :) Oot kyllä todella lahjakas, ne kuvat on aivan ihania! :)

Piret
lainahöyhenissä

Voi kiitos kauniista sanoista :) kyseinen iso hopeatarjotin on huutokauppalöytö Kintauden huutokaupasta, eli en oikein osaa vastata mistä vastaavan löytäisi - kirppareilta on hyvä aloittaa :)

Emilialei (Ei varmistettu)

Kiitos vinkistä, pitääkin lähteä kiertelemään kirppiksiä. :)

Kirri (Ei varmistettu)

Paras muisto farkuista on ehdottomasti se, kun sain yläasteella ensimmäiset pikimustat Levikset (501). Aurinko paistoi olo kevät ja olo kuin nuorella pantterilla :D

Kirri (Ei varmistettu)

Sähköposti unohtui.

Paras muisto farkuista on ehdottomasti se, kun sain yläasteella ensimmäiset pikimustat Levikset (501). Aurinko paistoi olo kevät ja olo kuin nuorella pantterilla :D

virtakirsi(at)hotmail.com

Unelmaharakka (Ei varmistettu)

Olen nuoresta saakka olut kovin pitkä ja pituus tumakoossa saisi olla "36 muuten nilkka vilkkuu näkyvästi. Farkkujen ostaminen oli aina yhtä tuskaa, koskaan en löytänyt tarpeeksi pitkä tai istuvia farkkuja. Vuonna 2003 olin 14-vuotias ja tällöin kesätöiden jälkeen mennyt läheiseen mallikappale myyntiin, jossa oli monen eri laadukkaan merkin vaatteita, sieltä löysin monen vuoden farkkurakkauteni, Calvin Klainin täydellisesti istuvat farkut, jotka olivat kauniin siniset, hyvin istuvat ja lahkeenpituus riiti. Käytin farkkuja niin kauan, että ne alkoivat haalistua ja niitä korjailtiin moneen kertaan ja loppunsa ne saisivat vuonna 2006 juhannuksena, jolloin ne ratkesivat haaroista niin että ei voinut korjata. Rakkaus kesti kauan ja edelleen haikeana muistelen, miten hyvin farkut istuivat.

Mira P
As I See It

Mieleenpainuvin farkkumuisto ajoittu jonnekkin yläasteen loppuun. Olin kauan kinunnut vanhemmilta vaaleita tiukkoja farkkuja, ja sitten loppujen lopuksi ne sainkin. Koska silloin ei farkut olleet vielä niin stretch kuin nykyään, koin että ne vois olla ehkä vielä vähän tiukemmat ja näppäränä likkana laitoin ne illalla vielä pesuun vähän kutistumaan. No eihän ne aamulla kuivat olleet, mutta himo pukea uudet farkut keksii keinot. Eli ei kun farkut huoneen lattialle, hiustekuivaaja vyötäröstä sisään ja lahjetta kuivaksi puhaltamaan. Kuivaaja oli vanhanaikainen halpa kapine, jonka lämpötilaa ei voinut säätää... No voit varmaan jo arvata mitä tapahtui! Tulin sitten suihkusta parahiksi todistamaan kuinka mun uusien ihanien farkkujen oikean puoleinen etutasku on kärventynyt totaalisesti. Ei siis pientä tummumaa tai muuta sellaista. Vaan ammottava, läpimitaltaan 10cm aukko jonka reunat olivat hiiltyneet mustiksi. En laittanut uusia farkkuja jalkaan sinä aamuna...

KrisseK (Ei varmistettu)

Mieleenpainuvimmaksi farkkumuistoksi on jäänyt "Levis-sekoominen" New Yorkissa :) Jokaisessa Leviksen liikkeessä piti käydä ja jokaisesta piti ostaa aina jotain. Olen kokenut tämän saman matkabudjetin ylittävän sekoomisen molemmilla Nycin reissullani, mutta toisaalta mikään ostoksista ei ole jäänyt käyttämättä - farkkutyttö kun olen :). kristina_karlsson8@hotmail.com

ajattelija (Ei varmistettu)

Mieleenpainuvin farkkumuisto on ehdottomasti kun sain elämäni ensimmäiset farkkuni. Ne tuli ostettua ihan Helsingistä asti ja mukana ostosreissulla oli kaksi elämäni tärkeintä ihmistä, isä ja ukki, ja senpä takia tämä tapahtuma onkin jäänyt mieleeni. Elämäni yksi parhaimmista hetkistä. Ne farkut tuli kyllä kulutettua niin puhki, harmi etten riekaleita jättänyt muistoksi.

santtu20 (Ei varmistettu)

ekat farkkupökät oli Falmersit, maailman ihanimmat farkut, jotka jees kulutettiin puhki, mut ommeltiin kankaista vielä farkkulaukku!oujee.!

Tuulipaa (Ei varmistettu)

Paras farkkumuisto liittyy ehdottomasti kesään, jolloin farkkusortsit ovat vakiovaruste, johon ei kyllästy koskaan. Kesäiltoja lämmittämään voi laittaa revittyä vaaleaa denimiä, jota Suomessa ei voi käyttää juuri milloinkaan. Farkut + kesä = <3

lwa (Ei varmistettu)

Paras farkkumuistoni on kun ostin ensimmäiset pillifarkkuni. Siitä on jo monia vuosia, kun ostin täydelliset mustat pillifarkkuni. Pillit olivat vasta tulossa muotiin ja kaduilla ei vielä hirveästi näkynyt muuta kuin leveitä lahkeita. Pitkään pohdin sovituskopissa onko minulla tarpeeksi pokkaa pitää aivan ihonmyötäisiä (silloin pillit tuntuivat jopa vähän epämukavilta) ja korkeavyötäröisiä farkkuja. Myyjän kehujen jälkeen farkut lähtivät mukaani. Muistan vieläkin sen kestovirneen naamallani. :) Nämä farkut saivat paljon kehuja. Kulutin farkut aivan puhki ja lopuksi vielä leikkasin niistä kesäksi itselleni sortsit. Siitä lähtien mustat pillit ovat olleet luottovaatteeni!

lwarjus (a) nic.fi

Ann-Marie.I (Ei varmistettu)

Huikein farkkumuistoni … ja kauhein vaatekriisi … osui kohdalle, kun suosikki Levikseni, loppuun rakastetut kesäfarkkuni repesivät kriittisesti kesken koulupäivän. Puolen tunnin päästä alkava presentaatio 50 päisen auditorioyleisön edessä lähestyi, joten aikaa uusien pöksyjen hakemiseen ei ollut. Tilanne ratkaistiin nopeasti saksien avulla. Olipahan melko presisyleisöllä ihmeteltävää erikoisessa bleiseri + rispaantuneet farkkushortsit -asustuksessani. ;D

Lilli24 (Ei varmistettu)

Mun farkkumuistoni on aika tuore. Tarkalleen ottaen se tapahtui 1. helmikuuta 2014 eräässä farkkuja myyvässä liikkeessä. En ole koskaan löytänyt hyviä, istuvia farkkuja, joista olisin järjettömästi pitänyt. Kyseinen liikekään ei ole pahemmin minuun kolahtanut, koska vaatteet ovat olleet liian kalliita budjetilleni. No, kaverini oli käymässä ja satuimme marssimaan kyseiseen liikkeeseen, ja siellä sattuikin sopivasti olemaan farkkuja alennuksessa 10€/kpl. Minä en niistä kiinnostunut, koska tunnen oloni aina nihkeäksi, rumaksi ja lihavaksi housuja ostellessa. Yleensä farkut ovat niin piukat, että ne jäävät jo pohkeista kiinni, ja sekös masentaa. Kaverini sovitteli muutamia ja kyseli mielipidettäni, jonka jälkeen hän ja myyjä tiedustelivat, haluaisinko minäkin sovittaa. Innostuin ja myyjä kuljetti muutaman sovituskoppiini. Parit ekat eivät käyneet lainkaan ja viimeisiä farkkuja oli kaksi kappaletta eri koossa. Niistä isompi koko istui minulle täydellisesti. Totesin myyjälle ja kaverilleni, että farkut luovat katsojalle illuusion jalkojeni hoikkuudesta. Samalla kielsin heitä rikkomasta omaa suloista illuusiotani. Oli todella kummallista huomata, että löysin lopulta housut, jotka istuvat minulle jokaisena päivänä ja minkä tahansa paidan kanssa. Löysin luottofarkut 10€:lla! Elämäni paras ostos.

Iikkunen (Ei varmistettu)

Mun paras farkkumuisto on se, kun farkut repes persuksista kesken työpäivän, kun kyykistyin nostamaan jotakin alakaapista asiakkaan katseltavaksi. Onneks oli pitkä paita, niin se 10cm lovi sai toimia ilmanvaihtotienä loppupäivän. En tosin rupsutellut, vaikka edellisestä lauseesta saattaisi niin kuvitella. Mutta työkavereiden kanssa saatiin hyvät naurut. Valitettavasti koko komeutta en voinut heille näyttää, koska repeämä oli kiusallisen pitkä ja yksityisyyttäni esittelevä, heh!
iiris.viinamaki(at)luukku.com

Laulau (Ei varmistettu)

Paras farkkumuisto on muutaman vuoden takaa kesältä, kun äidin kanssa pengottiin mökillä kerran vintillä vanhoja vaatteita. Sieltä löytyi vanhasta arkusta farkut, joita äiti oli käyttänyt tavattuaan iskän ekaa kertaa! Ne oli sympaattiset kahdeksankytluvun alun hyvin korkeavyötäröiset ja kapealahkeiset, takataskut oli hauskat puolipallon muotoiset ja sijoitettu aika korkealle ja mikä kivointa; ne sopi mulle päälle just eikä melkein! Sinä päivänä kuulin monta hauskaa juttua villiltä kasarilta, osattiin sitä ennenkin pitää hauskaa :D Ja farkut ovat tietty tallessa edelleen <3

Ensimmäisellä yksin tehdyllä Helsingin reissulla ostin täydelliset farkut, joista poikaystäväkin (nyk. aviomies) tykkäsi. Niistä tuli lempifarkut, joita pidin ahkerasti. Housut kului käytössä, mutta kuinka ollakaan, löysin kirpparilta samanlaiset hyväkuntoiset farkut! Käyttö jatkui yhtä ahkeraan ja lopulta kangas oli ohutta ja hajoamispisteessä. Kului muutama kuukausi, jonka aikana käytin farkkuja vain kotona, vain mieheni seurassa. Jostain syystä mieheni kävi kerran yksin kirpparilla ja toi minulle nuo samanlaiset farkut, joista kumpikin olimme pitäneet monen vuoden ajan! Koko oli yhtä pienempi kuin edelliset, mutta mahtuivat hyvin päälle. Nämä kolmannetkin käytin loppuun, mutta sen jälkeen ei ole samanlaisia tullut vastaan.

elle004 ät hotmail.com

Nostalgia (Ei varmistettu)

Mieleenpainuvin farkkumuisto palauttaa minut 80-luvun lopun tunnelmiin. Kaverini oli järjestänyt taloyhtiön ulkovälinevarastoon diskon, johon oli tietenkin kutsuttu ne kaikkein södeimmät jätkät. Musavehkeet oli huiput; ihan sellanen perus kasettidekki, jossa sitten soitettiin sen hetken parhaita hittejä, hieman utuisella ja särisevällä soundilla. Diskoillan odotetuin hetki oli tietenkin hitaat kappaleet... Istuin malttamattomana ja odotin josko se ihana pusuhuulinen poika olis tullu hakemaan tanssimaan. Olin oikein "tälläytynyt"; mintunvihreät purkkarit sekä AIVAN SAIRAAN mageet uudet farkut!!! Farkut olivat todelliset porkkanat/pussihousumalliset "ratsastushousut". Niissä meni hienot mokkasuikaleet ulkosaumassa...sitä mokkasuikaletta tuli sitten hermostuksissa nyplättyä.. Noooh, tää kundi pusuhuultensa kanssa tuli kuin tulikin hakemaan hitaaseen tanssiin, kappale oli Banglesin eternal flame, of course! :). Siinä ensin pidettiin toisistamme kiinni vähän jäykin ottein, kunnes kundi kysy että "saanksmä laittaa kädet sun takataskuihin?" Mä meinasin kuolla siihen paikkaan...tuntui että sen tunkkasen pienen varaston lattia olis vajonnu metrin alaspäin ja vähäinenkin happi loppunu!!!! Mitä mä oikein sanon?!?! KUN MUN HOUSUISSA EI OLE TAKATASKUJA!! Sen jälkeen on ollut.

emiliaemma (Ei varmistettu)

Muistan ikuisesti kuinka joskus ala-asteella minulla oli päälläni ekaa kertaa serkkuni vanhat omasta mielestäni maailman cooleimmat farkut(nyt kun ajattelen niin ne olivat aivan kamalat :D). Noh, mutta mitäpä kävikään päiväni meni heti alkuun pilalle kun kaaduin pyörällä mutaan ja farkut tulivat aivan likaiseksi!! Tämä on mieleenpainuvin farkkumuistoni ikinä.

Miljan (Ei varmistettu)

Mieleenpainuvin farkkukokemukseni on yläasteelta ja niiltä ajoilta, kun kaikilla vähääkään "tyylistä tajuavilta" piti löytyä miss sixtyn farkut. Säästin kaikki taskurahat ja vaivalla kerätyt synttärilahjatoive, että sain omasta mielestäni täydelliset farkut itselleni. Muistan vielä kuinka myyjä antoi minulle 5€ Alennusta, mikä silloin kun markat olivat juuri vaihtuneet euroihin isolta rahalta.

No tottakai farkut piti heti laittaa seuraavana päivänä jalkaan ja myös liikunnan luistelutunnille. Sittenhän menin ja kaaduin-toisessa polvessa oli ammottava reikä puolen päivän käytön jälkeen. :D otinpahan sen jälkeen tunnollisesti liikuntakamat aina mukaan. Ja farkutkin on edelleen jossakin kaapin perukoilla.:)

Miljanu@student.uef.fi

Pronssi (Ei varmistettu)

Parhaat farkut koskaan olivat Levikset joskus ammoisina yläasteaikoinani. Kyseiset housut olivat jalassa jatkuvasti ja aina, kunnes tuli eräs kohtalokas festarireissu. Oli kolean kylmä Ruisrock ja jalassa tietty luottofarkut. Jotenkin siellä festareilla rymytessä hieman jo käytössä kuluneet farkut ottivat ja repesivät vasemmasta lahkeesta oikein komeasti. Sehän nyt tietty harmitti, olisi harmittanut vaikka eivät olisikaan olleet lempihousut, koska olivat ainoat jotka minulla oli reissussa mukana. No, valmiiksi riekaleina oleva lahje vain hajosi entisestään keikoilla ollessa, kunnes lopulta siitä repesi kokonaan irti varsin suuri riekale. Lahkeen päälle tallonut mies, joka osaltaan repeämisen aiheutti, pyyteli kovasti anteeksi, mutta esitti heti perään varsin oudon pyynnön: "Saisinko mä sitoa tän riekaleen mun ranteeseeni?" No, miksipäs ei, en minä sillä enää mitään tehnyt. Siitä se sitten alkoi, farkun suikaleiden jakaminen. En edes tiedä kuinka monelle tuntemattomalle niitä suikaleita annettiin, mutta festareiden päätteeksi farkut olivat repimällä typistyneet sortseiksi. Jotain taikaa niissä oli, sillä tarkenin ne jalassa vaikka lämpötila oli ehkä 10 astetta. Loppukesän niitä vielä käytin, kunnes äiti otti ohjat käsiinsä ja hävitti ne kaikessa hiljaisuudessa. Ikävöin niitä farkkuja edelleen...

Annis (Ei varmistettu)

Veikkaan, että mieleenpainuvin hetki oli ensimmäisien 501- farkkujen hankkiminen. Niitä oli kauan vanhemmilta ruinattu, ja se hetki kun ne käytiin ostamassa..

Annisohvi (Ei varmistettu)

Muistoni ajottuu 90-luvun alkuun kun olin ala-aste ikäinen tytöntyllerö. Pitihän minunkin saada ne, 501set koska 5-vuotta vanhempi isovelikin niitä äidiltä kinusi! Sinä syksynä marssittiin kaupungin ainoaan farkkukauppaan yhdessä isoveljen ja äidin kanssa ja me molemmat lapset saimme pränikät farkut koulun alkua varten. Omat farkkuni olivat viininpunaiset. Samalla reissulla sain t-paidan jossa luonnonvaalealla pohjalla komeili viininpunaisia palloja. T-paidan hihassa oli pienenpieni kuva jossa komeili mielestäni maailman kaunein vaaleatukkainen nainen bandana sidottuna pirteään ponnariin. 'Näiden farkkujen pitää sitten kestää koko vuosi' vannotti rakas äitini. Minä vaalin farkkuja kuin kalleinta aarrettani ja olin t-paita/farkku combossani omasta mielestäni aina niin tyylikäs vaaleatukkainen ponnaripäinen tyttö!

Taisku (Ei varmistettu)

Oiih, farkkumuistoja olisi vaikka kuinka, mutta ehkä mieleenpainuvin on kuitenkin ensimmäiset viis-nolla-ykköset. Yläasteen koittaessa sellaiset oli ehdottomasti saatava ja siinä tulikin koko edeltävä kesä kyykittyä mansikkamaalla, jotta sellaiset saisi hommattua. Ja voi sitä hymyn ja ilon määrää, kun pääsi uusissa päheissä Leviksissä aloittamaan yläasteen :)

Lena* (Ei varmistettu)

Minäkin muistan kuinka sain ensimmäiset viisnollaykköseni argumentoituani pitkään ja hartaasti äidilleni miksi tarvitsen 400 markan hintaiset farkut. Kun viimein sain Levikseni, rakastin ne puhki. Nykyään vannon Crockerin Pow High:n nimiin, jo neljäs pari menossa!

Emmip (Ei varmistettu)

Mieleenpainuvin farkkukokemukseni on, kun ostin yläasteikäisenä ensimmäiset ns. kunnon farkut. Koska olen kotoisin pienestä kylänpahasesta, jossa vaatekauppoja ei juuri ole, ole hienoa päästä isompaan kaupunkiin suuntautuneella shoppailureissulla farkkukauppaan, jossa oli useita vaihtoehtoja ja ennenkaikkea asiantunteva myyjä. Kyseiset farkut olivat Crockerit ja muistan edelleen, miten hyvin ne mielestäni menivät kaiken kanssa, olivathan ne sentään jo aikuisten housut ; )
emmi_jasmina(at)hotmail.com

Helen2 (Ei varmistettu)

Täällä toinen henkeen ja vereen Crocker-mimmi! Muuta ei taida tällä hetkellä kaapista löytyäkään :) Mun farkkumuisto liittyy yläasteeseen. Olin saanut synttärilahjaksi rahaa, ja kävin parhaan ystävän kanssa ostamassa Spirit Storesta Miss Sixtyt! Leveälahkeiset ja keskisiniset. Olihan ne silloin tosi upeet!

Helen2 (Ei varmistettu)

Ja edellisestä viestistä unohtui s-posti - se on h_lo ät netti.fi

susap (Ei varmistettu)

eksäni ja minä käytimme saman kokoisia farkkuja. hajotettuaan yhdet polvesta sain ne häneltä ja leikkasin farkkushortseiksi. kuljin niissä pitkään eron jälkeenkin haikeana, kunnes ne lopulta otti ja hajosi pahasti myös haaroista.

silli (Ei varmistettu)

Ostin Crockerit pari vuotta sitten, myyjän avustuksella mahdollisimman kireinä niin että hyvä kun henkeä sai vedettyä ne päällä. Menin samana iltana uusissa farkuissani kaverini kämpälle, jolla oli paljon porukkaa. Jonkun aikaa seistyäni ja kieltäydyttyäni istumasta seinän viereen lattialle housujen kireyden vuoksi pääsin istumaan sohvalle helpompaan asentoon, silloisen lähes tuntemattoman pojan, nykyisen poikaystäväni viereen. :) Siinä sohvan tungoksessa oli helppo alkaa jutella...
sofiasilver@windowslive.com

senqu (Ei varmistettu)

Paras farkkumuistoni on ehdottomasti se kun yläasteella sain uudet farkut, joista tuli lempparifarkkuni joita käytin päivittäin, niin paljon että reikä kului haaraväliin monen paikkaamisen jälkeenkin. Lopulta revin farkut polvista ja reisistä ja joka puolelta reikäisiksi. Kun muutaman käyttökerran jälkeen farkut repesi ihan totaalisesti, leikkelin niistä sortsit. Enkä tietenkään mitannut, toisesta lahkeesta tuli lyhyempi ja toista piti lyhentää. Sitten toista piti vähän lyhentää jne. Lopulta niin paljon että en tiennyt kehtaako niitä enää käyttääkään. Kun taskutkin törrötti ulos lahkeesta. Mutta itseasiassa niistä puolivahingossa tulikin aika coolit, siispä on farkut edelleenkin kesäpöksyinä runsaassa käytössä.

senqu (Ei varmistettu)

Paras farkkumuistoni on ehdottomasti se kun yläasteella sain uudet farkut, joista tuli lempparifarkkuni joita käytin päivittäin, niin paljon että reikä kului haaraväliin monen paikkaamisen jälkeenkin. Lopulta revin farkut polvista ja reisistä ja joka puolelta reikäisiksi. Kun muutaman käyttökerran jälkeen farkut repesi ihan totaalisesti, leikkelin niistä sortsit. Enkä tietenkään mitannut, toisesta lahkeesta tuli lyhyempi ja toista piti lyhentää. Sitten toista piti vähän lyhentää jne. Lopulta niin paljon että en tiennyt kehtaako niitä enää käyttääkään. Kun taskutkin törrötti ulos lahkeesta. Mutta itseasiassa niistä puolivahingossa tulikin aika coolit, siispä on farkut edelleenkin kesäpöksyinä runsaassa käytössä.

Marsuliini (Ei varmistettu)

mieleen on jäänyt farkut, joita pidin yläasteikäisenä. niissä oli neonvärisiä vetskareita ja muutamat neonväriset nirunarut, kyllä niitä ihastelivat kaikki, olivat olevinaan niin erikoiset, hih =)

marsu75@gmail.com

2becomewang (Ei varmistettu) http://2becomewang.blogspot.fi

Pikkukaupungeissa ei 2000-luvun puolessa välissä vielä kamalasti pillifarkkuja ollut, joten muistan miten jännittävää oli ostaa sellaiset Tampereen reissulla. Olin aiemmin näitä farkkuja ollut henkeen ja vereen lökäpöksy ja tästä syystä pillifarkut avasivat pukeutumisessa ihan uuden ikkunan. Muutkin vaatteet alkoivat näyttää erilaiselta, kun jalat pääsivät esiin.

Tästä alkoi pillifarkkukausi joka kesti kauan. Nykyisin onneksi olen löytänyt keskitien, ja arjessa mennään niin tiukassa kuin löysässäkin mallissa. Farkut <3
http://2becomewang.blogspot.fi/

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun farkkumuisto on Jyväskylästä varmaan melkein kymmenen vuoden takaa (jösses!).

Olin pitkään ollut leggarityty, ja farkkujen osto oli ollut jotenkin kamalan ahdistava ajatus - eikä vähiten mun kamalan vaikean kropan takia. Kerran sitten rohkaisin mieleni ja vetäisin puolituttua myyjää hihasta ja pyysin olemaan hellä. Mukaan lähti useammat farkut, mutta mun suosikit oli sellaiset happopestyn näköiset punk-Crockerit. Monet tuntemattomat tulivat myös kehumaan farkkuja työ- tai koulumatkalla ja ohjasin aina tyypit samalle myyjälle. Käyttäisin varmaan vieläkin niiden farkkujen riekaleita, ellen olisi laihtunut useampaa tuumakokoa vuosien saatossa. Farkut on kuitenkin edelleen tallessa - en raaski heittää niitä pois, vaikka muuten olen aika tehokas deletoimaan turhia vaatteita.

veeraveera (Ei varmistettu)

oma farkkumuisto, joka ensimmäisenä tuli mieleen on, kun muutamia vuosia sitten kirpputorilla tuli vastaan ihan täydellisesti kulunut Leviksen farkkutakki omassa koossa. Jännäsin hintaa, mutta onneksi turhaan - se oli naurettavat _yhden_ euron! Sittemmin takista on saaneet hihat kyytiä ja olen pitänyt sitä liivinä ihan tuhottoman paljon! Parhaiten se toimii Dieselin mustien skinzee -pillifarkkujen kanssa.

Viivuska (Ei varmistettu)

teini-ikäisenä ostin ekat Levikset, kun olin hikoillut kesätöissä mansikkamaalla :)

leksa63@gmail.com

Mimmu--- (Ei varmistettu)

Mieleenpainuvin farkkumuistoni on peräisin yläasteajoilta – todennäköisesti seiskaluokalta.

Yksinhuoltajaperheen lapsena farkkuni – kuten kaikki muutkin vaatteeni – olivat useimmiten sekalainen kokoelma alennusmyyntilöytöjä ja tarjouslaarien viimeisiä kappaleita. Kerran kuitenkin pääsin isoäitini kanssa läheiseen Suureen Kaupunkiin shoppailemaan ja mummo osti minulle ensimmäiset Ihan Oikeat Farkkuni, jotka olivat ihan superkalliit (melkein viisisataa markkaa) ja superkireät. Tunsin itseni maailman siisteimmäksi tyypiksi ne jalassa ja käytin niitä epäilemättä aika lailla joka ikinen päivä, kunnes noin vuoden käytön jälkeen kiireisellä koulumatkalla pyöränrenkaani lipesi irtosoralla ja kellahdin kyljelleni asvaltille. Polvi aukesi, mutta niin aukesi myös farkkujen vasen polvi ja sitä myötä teinin kyynelkanavatkin – siinä menivät ne maailman täydellisimmät farkut.

…No, leikkasin niistä myöhemmin (jälkikäteen ajatellen aivan liian lyhyet) farkkushortsit joten ihan surullisesti tarina ei sentään pääty, vaan farkut jatkoivat voittokulkuaan vielä vuosia ;)

CuteCat75 (Ei varmistettu)

90-luvulla mulla oli jos jonkinlaisia farkkuviritelmiä. Levikset tottakai löytyi, mutta mieleenpainuvimmat farkut oli isin vanhat pökät, mitkä koristelin kukallisilla kangastilkuilla :) ne oli niiiiin ihanan pehmoiset päällä, harmittaa että jossain vaiheessa olen ne hävittänyt. olihan niillä muistoarvoakin :)

marsuliini75@yahoo.com

Veerakk (Ei varmistettu)

Olikohan se kakkosluokalla eli vuonna 2007 kun muistan että veljeni farkut oli niin hienot että mun oli pakko saada ne käsiini. Pian ne sitten jäikin mun onnekseni hänelle pieneksi ja vaadin äidiltä että saan käyttää niitä. Äidin mielestä ne olivat aivan hirveät ja ei sopineet varsinkaan tytölle. Niitä on ehkä hieman vaikea kuvailla, mutta ne oli sellaiset tummanharmaat missä oli varmaan 5-7 vetoketju taskua ja ne olivat yhtä leveät lahkeista kuin reisienkien osat. Plus lahkeet olevan kuluneet rei'ille ja muutenkin todella kuluneen ja käytetyn näköiset. Eli nyt kun ajattelee niin kyllä vähän hävettää että olen kulkenut sellaisissa koulussakin, toivottavasti kukaan muu ei muista niitä. Mutta silloin ne oli niin hienot mun mielestä!

weetuu5@gmail.com

Piret
lainahöyhenissä

KILPAILUAIKA ON PÄÄTTYNYT - perjantaina 21.3  klo 21.00 jälkeen tulleita kommentteja ei lasketa enää mukaan arvontaan.

kiitos kaikille osallistujille - ja KIITOS kun jaoitte ihan samperin hienoja muistoja <3

Piret xx

nooratjklloo (Ei varmistettu)

Ostin ekat farkut (tokmannilta)vasta kutos luokalla ja ekat hienot farkut 15-vuotiaana aivan mahtavana mopo kesänä :D olen kotoisin pohjois-karjalasta ja sinä kesänä pääsin mummon kanssa helsinkiin tätieni luo vierailemaan. Vietettiin kivaa aikaa tätien kanssa veivät vaikka minne tutustumaan isoon kaupunkiin kaikki oli ihmeellistä. Siihen aikaan lähin hm sijaitsi monen sadan kilometrin päässä kotoani ja kun pääsin helsingissä hmlle olin aivan hullaantunut ja ostin omastamielestä maailman hienoimmat farkut (pillifarkut farkut oli vasta tulossa muotiin). Kun pääsin takaisin kotipaikkakunnalle päräytin mopolla kylälle kavereita näkemään jamuistan kun mietin että kaverit on varmasti kateellisia kun minulla on niin muodikkaat farkut :D nooratah@gmail

Omppunella (Ei varmistettu)

Varhaisteini-iäin farkut, nekin yhdet kukkakuvioiset huikean leveälahkeiset vaaleansiniset Seppälän farkut jotka käytin loppuun saakka. Tai voi ei, ne valkoiset, puhtaan kirkkaan valkoiset, joihin TIETYSTI valahti kerran koulussa menkkaveret läpi siteen... Tosi noloa silloin, nyt jo vähän naurattaa!

Kommentoi

Ladataan...